Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En enää kestä kun lapset joutuu katsomaan riitelyä ;(
08.07.2013 |
Auttakaa nyt hyvät ihmiset minua! Kyseessä siis ainainen riitely miehen kanssa ja villakoiran ytimenä se, että minun mielestäni lasten edessä ei saisi riidellä, huutaa ja mies myös repii ja tönii minua lasten nähden.
Siis tämä tilanne ajaa mut ihan hulluuden partaalle! Mies on aivan ihana isä, kiltti ja kaikinpuolin kunnollinen, mutta kun hänellä menee hermo minuun niin alkaa tuo kamalan pelottava käytös eikä hän välitä yhtään vaikka meidän pienet lapset on vieressä ja itkevät kun pelottaa koko kamala tilanne.
Siis tottakai minussa on vikaa ja aiheesta hänellä minuun menee hermo mutta eikö niitä riitoja kuuluisi pitää aikuisten välisenä eikä karjua lasten (ja naapurien) kuullen? Hävettää niin paljon etten postia kehtaa mennä hakemaan kun varmaan naapureillakin on hätä kun tietävät että pieniä lapsia täällä kamalan riidan keskellä aina.
Siis tiedän, että sieltä tulee nyt loistavia ohjeita/kommentteja, että lähde meneen tai on sussakin vikaa tms. mutta olen oikeasti aivan neuvoton tässä tilanteessa, en halua että lasten elämä menee pilalle ja että niistä tulee samanlaisia huutajia ja oppivat että toiseen käsiksi käyminen on normaalia! Apua mikä tilanne... Mitä teen?
Jos otan johonkin viranomaiseen yhteyttä niin se on varmaan menoa sitten se... todella radikaalilta vaihtoehdolta tuntuu. Ei hitto tätä elämää. Itkettää vaan :(
Kommentit (35)
Minä olin ikionnellinen vanhempieni erottua, kun ei enää tarvinnut pelätä milloin vanhemmat riitelevät taas. Kumpaankin minulla ja veljelläni säilyivät hyvät välit, ja olivat sitten keskenäänkin hyviä ystäviä, toisen kuolemaan saakka.
Ja fyysistä riitaa heillä ei koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä vastaukset olivat kyllä todella pysäyttäviä. Ei sitä vaan voi todeksi uskoa että eron mahdollisuus osuisi omalle kohdalle kun on kuitenkin aivan toisenlainen tulevaisuus ollut suunniteltuna.
Sitä vaan uskoo että vika on itsessä mutta jospa se mies ei sitten olekaan niin kunnollinen kun olen ajatellut...
ap
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 14:11"]
Nämä vastaukset olivat kyllä todella pysäyttäviä. Ei sitä vaan voi todeksi uskoa että eron mahdollisuus osuisi omalle kohdalle kun on kuitenkin aivan toisenlainen tulevaisuus ollut suunniteltuna.
Sitä vaan uskoo että vika on itsessä mutta jospa se mies ei sitten olekaan niin kunnollinen kun olen ajatellut...
ap
[/quote]
Ehkä ei tarvitse automaattisesti olla eroamassa, mutta jotain ratkaisuja tilanteeseen täytyy löytyä. Saatko mieheesi keskusteluyhteyden, ymmärtääkö hän oman käytöksensä vakavuutta ja seurauksia? Mitä jos soittaisit neuvolaan ja kysyisit sieltä apua? Ei kannata jäädä yksin murehtimaan tai kärsimään. Tsemppiä ap!
Miehesi ei todellakaan ole hyvä isä, eikä hyvä puoliso! Ensinnäkään, hyvä isä ei _ikinä_ altistaisi lapsiaan tuollaiselle, hyvä puoliso ei _ikinä_ kohtelisi toista noin.. lisäksi on todettava ettei hyvä äiti koskaan antaisi lastensa elää tuollaisessa perhehelvetissä, vaan todellakin pelastaisi lastensa tulevaisuuden! Voit olla varma että lapset tulevat saamaan tuosta henkisiä traumoja jotka kulkevat heidän mukanaan läpi elämän. :(
Voin vielä todeta ettei _mikään_ sanomasi tai tekemäsi asia oikeuta tuollaiseen, vaikka varmasti toimit joskus väärin ja osaat olla todella ärsyttävä.
Pienenä pohdintana vielä; jos et nyt pelasta lapsiasi ja turvaa heille tasapainoista lapsuudenkotia, niin entä kun nämä mallin saaneet isot teinit ärsyttävät isäänsä juuri kuten sinäkin....
t. lasten takia eronnut - ei koskaan sitä katunut-
Sehän se tässä onkin kun mies ei todellakaan ymmärrä tekonsa vakavuutta! Pilkkaa vain minua kun yritän hyssytellä häntä että ei huudettaisi lasten nähden... Hän ei näe siinä kertakaikkiaan mitään väärää että raivoaa ja jopa käy minuun käsiksi. Miten ihmeessä me selvitään tästä? Olin viime vuoden puolella neuvolaan yhteydessä oman jaksamiseni tiimoilta ja sieltä laitettiin lähetettä perheneuvolaan, josta tuli kirje 3 kk kuluttua jolloin tilanne oli jo ihan erilainen eikä menty sinne. Äh, tämä on nyt niin hankalaa... Pelkään että lapset otetaan pois meiltä!! Meneekö siitä niiden elämä enemmän solmuun kuin että jatkettaisiin näin? Kuka sen kertoisi...? Aina yritän ajatella että jos nyt vain osaan käyttäytyä oikein niin mies ei enää raivoa... taitaa olla vähän sairas kuvio.
Mitä teen, auttakaa!!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten elämä voi mennä pahempaa solmuun, jos heidät otetaan teiltä pois, todennäköisesti heillä kuitenkin sujuisi paremmin kuin teidän kansa.
Noin ette voi jatkaa, vahingoitatte lapsianne.
Jos jatkatte noin, lapsenne todennäköisesti otetaan pois kunhan joku naapuri tms. viitsii ilmoittaa sossuun tuosta. Viimeistään päivähoidossa tai koulussa asia tulee esille jossakin vaiheessa.
Eli apua on saatava, miehen on muututtava tai sinun on muutettava lasten kanssa pois. Avun hakemista ei tarvitse pelätä; se on sossullekin hyvä merkki että äiti hakee apua ja osoittaa näin huolehtivansa lapsistaan. Peittelemällä tilannetta sen sijaan osoitat sossuillekin ettet ole kykenevä huolehtimaan lapsistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan kun olin pikkutyttö ja vanhempani erosivat, parin kuukautta kun olin äidin kanssa asunut totesin äidillni että äiti kun sä oot niin muuttunut kun sä et huuda enään ! Äiti sano että aika pysättyttävä oli tilanne ja oli siinä vaiheessa tullut siihen tulokseen että kyllä tämä ero oli loppujen lopuksi hyvä ratkaisu.
Ei sellainen isä ole hyvä isä joka antaa lastensa nähdä heidän äidin kärsivän. se repii heitä kahtaalle, lapset rakstavat kuitenkin teitä molempia ja eivät voi käsittää miksi isi tekee pahaa äidille. Minkä ikäisi lapsia teillä on ja oletko jutellut heidän kanssa asiasta ?
Siis tuo että lapset otettaisiin meiltä pois... siis mua itkettää nyt ihan hirveästi tämä asia.. Olemme siis normaali kunnollinen työssäkäyvä perhe, ei alkoa yms. Ja meidän elämä on kuuten ihan normaalia mutta muutaman kerran vuodessa tosiaan tapahtuu tällainen megariita joka kärjistyy ihan kamalaksi.. Niiden takia lapset pitäisi ottaa pois... ei hitto ennemmin otan itseltäni kyllä hegen pois.. Ihan kamalaa sanoa mutta välillä ymmärrän noita perheensä surmanneita jos on vaikka kokoajan jotain tällaista elämä niin vaikeaa siitä on ulospääsyä varmaan löytää. Ei olis pitäny tehdä koko lapsia mutta paha se on jälkikäteen nyt sanoa. Tiedän että on ihan sekavaa ja kamalaa tekstiä mutta mä oon ihan tuskissani tän asian kanssa!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tietysti sinussa on vikaa, että mies hermostuu.
Oletko kokeillut olla ihan hiljaa, näyttää nätiltä ja sulautua seinän väriin? Jos se vaikka auttaisi?
Anteeksi... pointti on että ei ole sinun vikasi tulla tönityksi. Aikuisen ihmisen pitää osata hillitä itseään sen verran että tajuaa ettei muut ihmiset ole hänen elämässään vain aiheuttamassa pahaa mieltä.
Kyllä kotonaan pitää voida aiheuttaa ääntä, tehdä asioita, kenties aiheuttaa sotkua (kunhan sen myös siivoaa). Ja sitä pitää myös kestää ilman että heti hypitään silmille.
Mies ei tajua asian vakavuutta. Tajua sinä. Olet ottanut asian nyt täällä puheeksi, älä vaikene. Avaa silmäsi. Älä laske sen varaan, että mies muuttuu tai tajuaa.
Meidän lapset on 2- ja 4-v, kovin on hankalaa heidän kanssaan tästä puhua, ovat ihan pikkuisia vielä ja ihan ymmällään. Asiaa on teidän vastaukset kyllä, kiitos niistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten saan miehen johonkin jossa hänelle kerrotaan että lasten edessä ei saa huutaa eikä äitiä saa töniä ja runnoa???
ap
Yhteydenotto viranomaisiin eli tässä tapauksessa ilmeisesti lastensuojeluun EI tarkoita suoraan huostaanottoa. Lastensuojelun tavoite on suojella lasta ja huostaanotto on yleensä se viimeinen käytetty keino. Ja toinen juttu... Yhteydenotto viranomaisiin näkyy "merkintänä tiedoissa", totta. Kuitenkin se tieto näyttäytyy usein oikeassa valossa eli niin, että perhe on hakenut tilanteeseensa apua. Se on aina oikein.
Ei kannata jäädä yksin ja / tai keskustelupalstan varaan vaan ota rohkeasti yhteyttä eteenpäin. Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.07.2013 klo 14:42"]
Miten saan miehen johonkin jossa hänelle kerrotaan että lasten edessä ei saa huutaa eikä äitiä saa töniä ja runnoa???
ap
[/quote]
No se lukee jo lakikirjassa ettei ketään saa töniä eikä ruhjoa!
Eikä teiltä lapsia oteta pois. Eroat ja pidät itse huolen niistä.
Mies ei tajua tilanteen vakavuutta ennen kuin asetat hänen teoilleen jonkinlaisia seurauksia. Ei tarvitse olla allekirjoittamassa eropapereita, mutta mielestäni fyysinen retuuttaminen riitatilanteessa on jo sen luokan parisuhdeväkivaltaa, että siitä pitää olla huolissaan -- jos et aseta miehelle rajoja, saatta tilanne nimittäin aina vain pahentua.
Sinun olosi tuntuu heikolta, syytät itseäsi etkä uskalla nousta miestä vastaan. Tämä on ymmärrettävää, mutta sinun täytyy. Ja jaksat ja uskallat kyllä. Soita naisten linjalle: http://www.naistenlinja.fi/
Miehen kanssa on otettava järeät keinot käyttöön:
"Minä en halua riidellä lasten nähden. Jollet onnistu rauhoittumaan ja keskustelemaan asiasta myöhemmin, otan lapset ja menemme toiseen huoneeseen, kunnes tilanne tasaantuu." Jos ei rauhoitu, menet, vaikka kuinka huutaisi.
"Ymmärrän, että olet vihainen. Väkivalta ei kuitenkaan ole ok. Jos et onnistu rauhoittumaan, otan lapset ja menemme ulos X tunniksi / hotelliin/äidilleni yöksi, emmekä palaa ennen kuin olet rauhoittunut."Jos ei rauhoitu, lähdette, vaikka kuinka karjuisi.
"En voi elää ja kasvattaa lapsiani tällaisen väkivallan uhan alla. Lähdemme lasten kanssa viikoksi mökille/hotelliin/äitini luo. Ota yhteyttä tänne: http://www.miessakit.fi/fi/toimintamuodot/lyomaton_linja muuten emme voi jatkaa elämää yhdessä." Et kuuntele selityksiä, otat ja lähdet.
Jne.
Älä kuitenkaan uhkaa millään, ennen kuin olet varma, että todella uskallat ja pystyt toteuttamaan uhkauksen. Pakkaa lapsille hoitolaukut valmiiksi ja itsellesi tarvittavat tavarat. Pidä avaimia, rahaa ja kännykkä aina mukanasi. Tilanne ei nyt sinun silmiisi varmasti näytä vielä kovin vakavalta, mutta aggressiivisesti riitatilanteissa reagoiva ihminen voi olla arvaamaton. Tilanne saattaa myös vain pahentua, kun yrität puolustaa itseäsi, mutta älä pelästy sitä. Se on hätääntyneen viimeinen yritys hallita sinua. Pidä silti omista rajoistasi kiinni. Älä jää odottelemaan, että pahin tapahtuu.
Suojele itseäsi ja lapsiasi, ja pakota miehesi kärsimään jotain seurauksia käytöksestään. Paljon helpommin sanottu kuin tehty, tiedän kokemuksesta, mutta pidemmän päälle palkitaan. Siinä riidan hetkellä tuntuu helpommalta antaa periksi, mutta myös rakkaudessa on oltava rajoja, ja sinun rajasi on selvästi jo ylitetty -- muuten et olisi noin huolissasi.
Hyssyttely luultavasti vaan saa miehes tuntemaan valtaa..
Sairasta ettei edes jälkeenpäin tajua toimineensa väärin.
ÄLÄ suostu kynnysmatoksi.
Kiitos 17 vastauksestasi... mutta mutta.. ei ole hyötyä mennä toiseen huoneeseen, siinä vaiheessa homma on jo ohi ja huudot huudettu ja tönimise tönitty.. Minulla ei ole mahdollisuutta lähteä lasten kanssa mihinkään, jos olisi niin esim nyt lähtisin heti!!
Mies vetoaa aina siihen että minä käytän henkistä väkivaltaa häneen ja näin rinnastaa meidän käytökset samanlaisiksi. Tiedän että olen veemäinen ihminen mutta osaan pitää nämä jutut aikuisten välisenä, kun taas mies raivoaa lasten nähden.
Keskusteltaessa tästä mies on sanonut että hänenkin isänsä raivosi, huusi, hakkasi reikiä seiniin ym mutta mies sanoo ettei se ollut paha kun lapset kuitenkin tiesivät että iskä rakastaa heitä??! Tätä kyllä hokee meidänkin lapsille että iskä rakastaa teitä vaikka äsken oli vihainen... eihän noita tuollaisella voi kuitata!
Perheneuvolasta tulee työntekijät kotiinkin keskustelemaan jos miestä ei saa lähtemään mihinkään.
Asiat ovat joskus kaikessa monimutkaisuudessaankin lopulta hyvin yksinkertaisia. Ketään ei kiistäne sitä, että lasten kuullen ja nähden väkivalta on väärin. Sitä ei voi selittää puhtaaksi millään. Jos miehesi ei tätä myönnä ja ole valmis korjaamaan tilannetta, ei sinulle jää vaihtoehtoja; joka altistat lapsesi väkivallan näyttämölle tai viet heidät pois sieltä.
Vihaisena hän tuskin katuu tai lupaa parantaa käytöstään, mutta jos jälkeenpäinkin on sitä mieltä, että ei ole aiheuttanut lapsille traumoja, osoita siitä katumusta ja halua muuttua, en ymmärrä miten tilanne voisi koskaan muuttua?
Voit ottaa asian puheeksi monella tapaa, esim. keskustellen, kirjoittaen kirjeen tai pyytämällä ulkopuolisen apua tueksesi. Mutta ilmaise selkeästi, että asioiden on muututtava. Myös minulla on lapsuudenkokemus siitä kuinka harteilta tippuu todella raskas taakka kun vanhempien riidat loppuvat eron myötä. Ensisijaisesti kannatan ongelmien ratkaisua yhdessä pysyen, mutta jos toinen ei ole siihen halukas, niin ongelmat eivät ratkea itsellään. Siitä voit olla varma.
Mitä tulee omaan osuuteesi riidoissa, niihin voi paneutua sitten kun lasten hyvinvointi on ensin turvattu.
Alue: Aihe vapaa
Mies on aivan ihana isä, kiltti ja kaikinpuolin kunnollinen, mutta
mutta ei siis olekaan, huijaat vaan itseäsi.