Haluan olla ihan hyvässä suhteessa
2 vuotta avoliittoa takana, suhde on ollut ihan hyvä. Ihan hyvää seksiä, helppo olla toisen kanssa, paljon läheisyyttä, toinen kuuntelee mua ja on vakaa, luotettava peruskallio.
Suuria tunteita tässä ei oo ollut ja joskus oon miettinyt, että ehkä joskus päätän tän suhteen, kun en rakasta.
Nyt vain kävi niin, että mulle tarjottiin työtä kauempaa...tosi hyvä duuni ja harkitsin sen vastaanottamista. Mutta huomasin että en tahdo. En tahdo luopua miehestäni tai edes elää etäsuhteessa...haluan nukkua yöni hänen kainalossaan....istua samassa aamukahvipöydässä tukka pörrössä. Haluan elää tätä meidän arkea. Onko se sittenkin sitä rakkautta?
Kommentit (18)
Miltä sinusta tuntuisi, jos miehelle sattuisi jotain?
Miten itse kuvailisit rakkauden? Kyllä tuo minusta ainakin syvältä kiintymykseltä kuulostaa.
Oi, kuulostaa jotenkin suloiselta. Kyllä se rakkautta taitaa olla <3
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta tuntuisi, jos miehelle sattuisi jotain?
Mikä kysymys tuo on? Pahalta tietenkin. Ja on hänelle suhteemme aikana eräs ikävä asia tapahtunut. Tietysti silloin heräsi huoli ja halu auttaa (siinä missä voi). Samalla tavalla toki suhtaudun muihinkin läheisiini. Ap
Ihminen joka rakastaa toista, tietää kyllä sen.
Toisen kanssa arjen jakaminen, kainalosta herääminen jne eivät aina varsinaista rakkautta ole. Esim. että "tässä on ihan kiva olla näin, mutten oikeastaan tunne toista kohtaan mitään" ..
Kuka sen rakkauden määrittelee?
Sanoisin että suurta intohimoa et vaikuta tuntevan miestäsi kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Miten itse kuvailisit rakkauden? Kyllä tuo minusta ainakin syvältä kiintymykseltä kuulostaa.
Ehkä oon ajatellut sen jonain vähän kiihkeämpänä tunteena. Tämä on semmoista hellää lämpöä ja halua olla yhdessä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka rakastaa toista, tietää kyllä sen.
Toisen kanssa arjen jakaminen, kainalosta herääminen jne eivät aina varsinaista rakkautta ole. Esim. että "tässä on ihan kiva olla näin, mutten oikeastaan tunne toista kohtaan mitään" ..
Kuka sen rakkauden määrittelee?
Sanoisin että suurta intohimoa et vaikuta tuntevan miestäsi kohtaan
Joo suurta intohimoa tämä ei ole, se on selvää. Ja siksipä yllätyin itsekin siitä, miten selkeästi nyt tunsin, etten halua menettää häntä. Mietin sitä muuttoa, uutta työtä, vapaata elämää...eikä vain kiinnostanut. Tuntui , että ne on ihan turhia juttuja tähän verrattuna, mitä mulla nyt on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka rakastaa toista, tietää kyllä sen.
Toisen kanssa arjen jakaminen, kainalosta herääminen jne eivät aina varsinaista rakkautta ole. Esim. että "tässä on ihan kiva olla näin, mutten oikeastaan tunne toista kohtaan mitään" ..
Kuka sen rakkauden määrittelee?
Sanoisin että suurta intohimoa et vaikuta tuntevan miestäsi kohtaanJoo suurta intohimoa tämä ei ole, se on selvää. Ja siksipä yllätyin itsekin siitä, miten selkeästi nyt tunsin, etten halua menettää häntä. Mietin sitä muuttoa, uutta työtä, vapaata elämää...eikä vain kiinnostanut. Tuntui , että ne on ihan turhia juttuja tähän verrattuna, mitä mulla nyt on. Ap
Jotkut parit eivät koe suurta intohimoa koskaan, ja niilläkin, jotka sitä kokevat, se ei yleensä kestä kovin pitkään.
Haluatko siis kokea suuren intohimon, joka mahdollisesti kuihtuu pois kokonaan parin vuoden päästä, vai riittääkö sinulle tasaisempi hehku pitemmäksi aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka rakastaa toista, tietää kyllä sen.
Toisen kanssa arjen jakaminen, kainalosta herääminen jne eivät aina varsinaista rakkautta ole. Esim. että "tässä on ihan kiva olla näin, mutten oikeastaan tunne toista kohtaan mitään" ..
Kuka sen rakkauden määrittelee?
Sanoisin että suurta intohimoa et vaikuta tuntevan miestäsi kohtaanJoo suurta intohimoa tämä ei ole, se on selvää. Ja siksipä yllätyin itsekin siitä, miten selkeästi nyt tunsin, etten halua menettää häntä. Mietin sitä muuttoa, uutta työtä, vapaata elämää...eikä vain kiinnostanut. Tuntui , että ne on ihan turhia juttuja tähän verrattuna, mitä mulla nyt on. Ap
Jotkut parit eivät koe suurta intohimoa koskaan, ja niilläkin, jotka sitä kokevat, se ei yleensä kestä kovin pitkään.
Haluatko siis kokea suuren intohimon, joka mahdollisesti kuihtuu pois kokonaan parin vuoden päästä, vai riittääkö sinulle tasaisempi hehku pitemmäksi aikaa?
No siis aikaisemmin ajattelin että haluan kokea sen suuren intohimon. Nyt sitten huomaankin että ehkä en haluakaan luopua tästä mitä mulla on ....pelkkä ajatuksin sen menettämisestä saa maailman näyttämään tylsältä ja kurjalta paikalta elää.
Tiedän kyllä että pystyisin elämään ilman tätä suhdetta ja voisin kiinnostua jostain toisestakin miehestä. Mutta en taida tahtoa. Ap
Tottumus, kiintymys, läheisriippuvuus, parempi-kuin-yksin jne. Onhan näitä syitä.
Vierailija kirjoitti:
Tottumus, kiintymys, läheisriippuvuus, parempi-kuin-yksin jne. Onhan näitä syitä.
No mutta kun olen aidosti sitä mieltä että on parempi kuin yksin. Ja mulla on kokemusta pitkästä vapaaehtoisesta sinkkuudesta. Pärjään yksin hyvin, jopa viihdyn. Mutta on tää vain paljon parempaa. Ap
Läheisriippuvuutta en huomaa, vaan turvallisen ja normaalin suhteen.
Hienoa ap. 🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta tuntuisi, jos miehelle sattuisi jotain?
Mikä kysymys tuo on? Pahalta tietenkin. Ja on hänelle suhteemme aikana eräs ikävä asia tapahtunut. Tietysti silloin heräsi huoli ja halu auttaa (siinä missä voi). Samalla tavalla toki suhtaudun muihinkin läheisiini. Ap
Ei se mikään tyhmä kysymys ole. Jos et välittäisi miehestä, niin ärsyyntyisit siitä, että hänen vastoinkäymisensä häiritsevät sinun elämääsi ja sitä tasaista arkea. Moni jättää puolisonsa tämän sairastuttua, koska suhteen ns. edut poistuvat.
Ettekö puhu näistä asioista? Siis tietääkö mies miten tunnet/et tunne? Kuinka tyytyväinen hän on ja mitä kumpikin odottaa suhteelta? En oikein tiedä, onko reilua kätkeä ajatusta siitä, että suhde ei ehkä riittäisi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta tuntuisi, jos miehelle sattuisi jotain?
Mikä kysymys tuo on? Pahalta tietenkin. Ja on hänelle suhteemme aikana eräs ikävä asia tapahtunut. Tietysti silloin heräsi huoli ja halu auttaa (siinä missä voi). Samalla tavalla toki suhtaudun muihinkin läheisiini. Ap
Ei se mikään tyhmä kysymys ole. Jos et välittäisi miehestä, niin ärsyyntyisit siitä, että hänen vastoinkäymisensä häiritsevät sinun elämääsi ja sitä tasaista arkea. Moni jättää puolisonsa tämän sairastuttua, koska suhteen ns. edut poistuvat.
Ettekö puhu näistä asioista? Siis tietääkö mies miten tunnet/et tunne? Kuinka tyytyväinen hän on ja mitä kumpikin odottaa suhteelta? En oikein tiedä, onko reilua kätkeä ajatusta siitä, että suhde ei ehkä riittäisi sinulle.
Jonkin verran puhutaan. Mies tietää ettei suuria tunteita ole...ja on todennut itsestään ettei edes ole kovin intohimoinen tyyppi eli ei koskaan ole tuntenut suuria tunteita. Eli sikäli tämä on molemminpuolista. Hän sanoo myös, että mun kanssa on hyvä olla.
Epäreiluudesta en tiedä....ei olla tehty koskaan mitään suuria lupauksia. Eletty vain päivä kerrallaan ja viihdytty toistemme kanssa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta tuntuisi, jos miehelle sattuisi jotain?
Mikä kysymys tuo on? Pahalta tietenkin. Ja on hänelle suhteemme aikana eräs ikävä asia tapahtunut. Tietysti silloin heräsi huoli ja halu auttaa (siinä missä voi). Samalla tavalla toki suhtaudun muihinkin läheisiini. Ap
Ei se mikään tyhmä kysymys ole. Jos et välittäisi miehestä, niin ärsyyntyisit siitä, että hänen vastoinkäymisensä häiritsevät sinun elämääsi ja sitä tasaista arkea. Moni jättää puolisonsa tämän sairastuttua, koska suhteen ns. edut poistuvat.
Ettekö puhu näistä asioista? Siis tietääkö mies miten tunnet/et tunne? Kuinka tyytyväinen hän on ja mitä kumpikin odottaa suhteelta? En oikein tiedä, onko reilua kätkeä ajatusta siitä, että suhde ei ehkä riittäisi sinulle.Jonkin verran puhutaan. Mies tietää ettei suuria tunteita ole...ja on todennut itsestään ettei edes ole kovin intohimoinen tyyppi eli ei koskaan ole tuntenut suuria tunteita. Eli sikäli tämä on molemminpuolista. Hän sanoo myös, että mun kanssa on hyvä olla.
Epäreiluudesta en tiedä....ei olla tehty koskaan mitään suuria lupauksia. Eletty vain päivä kerrallaan ja viihdytty toistemme kanssa. -ap
Eihän tuossa mitään huonoa sitten oikein ole. Ja taitaa olla niinkin, että moni muuttuu vanhemmiten tasaiseksi eikä kaipaa elämäänsä mitään jännittävään arkea ja kiihkeää suhdetta. Se, että olet itse muuttunut aiheuttaa epävarmuutta.
Aika harvalla on noin hyvä suhde.