Lue keskustelun säännöt.
Nopeasti käyvät vieraat
07.07.2013 |
Tyttö 16v pääsi ripiltä. Hyvä ystävä (minun) sanoi tulevansa konfirmaatio juhlaan jonne tulikin asiallisesti pukeutuneena ja antoi tytölle jopa 250e käteislahjan. On minun paras ystävä ja sanoi puhelimessa tulevansa paikalle jonne tulikin, mutta sanoi myös pysyvänsä juhlissa vain ehkä 10-15 minuuttia joka kirjaimellisesti piti paikkansa..
Olen ihmetellyt tätä ystäväni käytöstä, että mistä johtuu.. kysyin joskus tätä suoraan häneltä ja hän sanoi, että ihmiset ja ihmisjoukot ovat hänelle hankalia koska kärsii yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä. Hänellä ei ole muita ystäviä tai kavereita kuin minä. Todella mukava ja luotettava ystävä ja hänen kanssaan on mukava puuhata, mutta mitenkä pitäisi reagoida tähän, kun hän kysyy että voiko tulla käymään ja kysyy aina "voinko tulla käymään kahvilla, lupaan lähteä 15 minuutissa pois.." ??
Vaikea selittää juhlissa, että tämä on vain ystäväni ja hänen tapa.. en oikein tiedä mistä johtuu ja mitenkä tälläiseen pitäisi reagoida? Apua?
Mistä johtuu ettei häntä ikinä näe tätä kauempaa? Työssäkäyvä normaali ihminen, mutta asuu ja on yksin aina. On myös masentunut joka minua käy välillä hieman sääliksi, koska persoonana ja ystävänä hän on todella uskomaton..
Kommentit (15)
Ap vielä.. kahdenkesken hän saatta olla pidemmän aikaa (tunteja), jos esim: vietämme iltaa yhdessä, mutta jossain vaiheessa hän kuitenkin aina tulee todella vaivautuneeksi ja haluaa lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 01:59"]
Ap vielä.. kahdenkesken hän saatta olla pidemmän aikaa (tunteja), jos esim: vietämme iltaa yhdessä, mutta jossain vaiheessa hän kuitenkin aina tulee todella vaivautuneeksi ja haluaa lähteä.
[/quote]
Niin? Mikä ystäväsi sairaudessa on niin epäselvää, että haluat keskustella siitä muiden kanssa?
Siis minusta itsestäni tuntuu välillä, että olen jotenkin kelvoton hänelle, kun hän ei voi viipyä ikinä kauempaa :(
ap
ap, anteeksi nyt, mutta vaikutat vähän yksinkertaiselta.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 02:05"]
Siis minusta itsestäni tuntuu välillä, että olen jotenkin kelvoton hänelle, kun hän ei voi viipyä ikinä kauempaa :(
ap
[/quote]
Voi jessus sentään. Kaikessa ei ole aina kyse sinusta. Koeta nyt hyvä ihminen kehittää vähän suhteellisuudentajua ja hanki vaikka vähän perustietoa ahdistuneisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mitään mitenkä voisin tehdä hänen olonsa paremmaksi eleilläni tai teoillani? Hän on ollut ystäväni kuitenkin jo yli 10 vuotta ja ollut aina tukenani niin henkisesti kuin taloudellisesti kun ollut hankalaa..
Minua käy todella sääliksi hän välillä, koska kyseessä kuitenkin keski-ikäinen ihminen jo, ja elänyt ja ollut koko elämänsä täysin yksin..
-ap
Kummallekohan teistä on sosiaalinen kanssakäyminen todella hankalampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap! En tiedä miksi saat noin ilkeäntuntuisia kommentteja. Mielestäni olet ihana ihminen kun selvästi huolehdit ystäväsi hyvinvoinnista.
Ehkä voisit joskus kahdestaan kysyä ystävältäsi itseltään, mitä hän toivoisi sinulta. Ja kerro sinä miltä sinusta tuntuu. Se voisi auttaa teitä molempia.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2013 klo 02:24"]
Hei ap! En tiedä miksi saat noin ilkeäntuntuisia kommentteja. Mielestäni olet ihana ihminen kun selvästi huolehdit ystäväsi hyvinvoinnista.
Ehkä voisit joskus kahdestaan kysyä ystävältäsi itseltään, mitä hän toivoisi sinulta. Ja kerro sinä miltä sinusta tuntuu. Se voisi auttaa teitä molempia.
[/quote]
Kiitos lämpimästä kommentistasi! ..
Olemme joskus käyneet keskustelua tästä asiasta pidempäänkin, ja tämä on oikeasti syy, minkä takia tämän aiheen tänne aloitinkin. En tunne muita ahdistusneisuushäiriöstä kärsiviä, masentuneita ihmisiä joten tämä on minulle sinänsä uutta myös minulle. Ystäni sanoi minulle, että hänelle on todella tärkeää, että hänellä on edes joku ihminen elämässänäsä, koska sanoi silti kokevansa yksinäisyyttä samalla tavalla kuin kuka tahansa muu ihminen, mutta sairautensa takia, hänen on lähes mahdoton luoda uusia ystävyyssuhteita joten edes yksi sellaisen omistaminen on hänelle tosi tärkeää. Minua kosketti suuresti tämä kun hän kertoi, mutta en voinut välttää tulevani myös hieman surulliseksi samalla :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet aivan ihana, kun haluat auttaa ystävääsi. Luulen, että parhaiten pystyt tukemaan ystävääsi olemalla oma itsesi. Tietysti on hyvä, että voitte jutella ystäväsi masennuksesta ja ahdisuneisuushäiriöstä, sillä tieto lisää ymmärtämystä.
Ei ole kuitenkaan hyvä ruveta ystävänsä terapeutiksi. Tehkää yhdessä ihan samoja asioita, kuin tekisit hänen kanssaan ilmankin ahdistuneisuutta. Tosin jos haluat viedä ystäväsi muiden ihmisten seuraan, siitä kannattaa puhua hänelle edeltä käsin.
Sinun ei tarvitse myöskään selitellä ystäväsi käytöstä kenellekään.Hän tuskin pitäisi siitä, että joutuisi tällä tavalla ihmisten huomion kohteeksi.
Kärsin ahdistuneisuudesta ja masennuksesta. Syön masennuslääkkeitä ja toisinaan myös rauhoittavia (tosin niitä pyrin syömään mahdollisimman vähän) voidakseni olla muiden ihmisten seurassa. Käyn myös terapiassa, jossa puhumme siitä, miten voin rikkoa vääristyneitä ajatusmallejani. Terapiasta on ollut paljon apua minulle. Viihdyn parhaiten pienissä ihmisporukoissa tai yksin. Aikaisemmin kärsin yksinäisyydestä, mutta nykyään minulla on paljon puuhaa yksin ollessa. Harrastusteni avulla pystyn karistamaan yksinäisyyden tunteet. Toisinaan yksin oleminen tuntuu suorastaan helpommalta kuin muiden ihmisten seurassa oleminen.
Kannattaa tosiaankin tutustua esimerkiksi netin välityksellä, mitä ahdistuksesta ja masennuksesta sanotaan.
Tässä muutama linkki, jotta pääset alkuun.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00555
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Ahdistuneisuush%C3%A4iri%C3%B6t
http://mielenterveys.info/ongelma_ahdistuneisuus.html
Tsemppiä!
Mä olen ihan samanlainen. Mulle on suuri kynnys ylipäätään lähteä juhliin, mielummin jätän väliin ja käyn viemässä lahjan toisena päivänä. Mutta käyn ystävieni luona, kun he ovat yksin tai vain parin ihmisen seurassa, jotka tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole ajatellutkaan, että siihen voisi olla joku diagnoosi. Mutta minä en jaksa olla pitkään suurissa ihmisjoukoissa. Työni on suunnittelutyötä, jota teen hyvin paljon yksin. Ruokatunneista en tykkää yhtään jos paikalla on muita ja koetan keksiä jonkun tekosyyn lähteä kesken pois - syön eväät työpaikan keittiössä. Juhlista en tykkää yhtään. Omissa järjestän niin, että saan olla keittiössä, vaikka tiedän vieraiden pitävän sitä epäkohtaliaana - esim. kun nyt oli pojan yo-juhlat. Mulla siis on perhe.
Tuollaisen taustalla voi usein olla raju koulukiusaaminen ja massojen kanssa kohdatessa voi tulla taas pelko kiusaamiseksi johtumisesta. Mulla ainakin on näin. Mulla ei ole yhtään ystävää, vain pari kaveria joita tapaan harvoin. Opiskelemaan pystyn, mutta inhoan suuresti kaikkea ryhmässä tehtävä. Terapioin itseäni nykyään kansalaisopiston kursseilla, kun sieltä on helppo lähteä pois jos ei viihdy. Olen onneksi viihtynyt, kun siellä keskitytään opiskeluun eikä juoruiluun.
Ystäväsi tekee varmasti parhaansa ja on sosiaalisissa tilanteissa sen minkä pystyy. Sinä voit järjestää ehkä enemmän niitä kahdenkeskisiä aikoja, jolloin hänellä on useammin seuraa ja mahdollisesti pikkuhiljaa laajentaa tekemisiänne esim. niin että perheesikin on mukana tai käytte yhdessä jossain. Mutta ystäväsi tuntemusten mukaan, hänen kanssaa tulee edetä hitaasti ja totutellen. Ehkä olet kymmenen vuoden aikana näin tehnytkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asian vierestä mutta kuitenkin: Miksi ihmeessä ystäväsi antoi tyttärellesi 250 euron lahjan rippilahjaksi??? Tuohan on aivan valtava summa.
No ystäväsihän kertoi, miksei hän viivy juhlissa varttia kauempaa. Ahdistuneisuushäiriö ja siihen liittyvä sosiaalisten tilanteiden pelko ovat todella ikäviä sairauksia, ja mielestäni ystäväsi osoittaa odotukset ylittävää rohkeutta tullessaan käymään edes vähäksi aikaa. Miksi sinun pitäisi selitellä hänen lyhyttä vierailuaan muille?