Taannuin taas teiniksi lapsuudenkodissani
Onko muilla samaa? Aina kun vierailen (kerran vuodessa) lapsuudenkodissani, taannumme kaikki vanhoihin rooleihin. Minä olen rasittava, kaikkitietävä ja uhmaava teini, äitini marttyyri ja isäni totuudentorvi joka moralisoi ja nalkuttaa. olen jo nelikymppinen ja minulla on kaksi lasta. Aaaargh!
Kommentit (4)
Kyllä meilläkin taannutaan joka visiitillä. Erona vain se, että enää isäni ei uskalla käydä kiinni kun tietää että nyt lyön takaisin.
Sama juttu. Äitini nalkuttaa ja jäkättää, minä yritän puolustautua kiukuttelemalla, isä on turhautunut. Enpä viitsi siellä kovin kauaa kerralla vieraisilla sitten ollakaan.
Tuollainen voisi olla ihan virkistävää joskus. Minusta tuntuu omien vanhempien luona siltä, että olen heille vanhempi ja he lapsia... Yritän olla ihmisiksi, koska naurettavaahan se on, että saa itsensä kiinni komentamasta omia vanhempia siitä, että kiistelevät keskenään, siivoamasta heidän sotkujaan jne. Kun siis ovat kuitenkin ihan terveitä ja täyspäisiä. Mieli tekee kuitenkin koko ajan.
Hahah! Itse taas en jaksa siivota tippakaan, kun olen lapsuudenkodissani. Astianpesukoneen täyttäminen ja tyhjentäminen on ihan ylivoimaista, koska lapsena ja teininä vihasin aina astioiden pesua eikä minua siihen pakotettu. Omassa kodissani kyllä huollan kaiken hyvin.