Lue keskustelun säännöt.
Ruoan suhteen nirsot lapseni ovat alkaneet syömään kunnolla:
06.07.2013 |
Molemmat lapseni ovat olleet aikaisemmin ruoan suhteen tosi nirsoja.
Tytär nyt 14 ja poika 16 v. Kysyvät nykyään aina, että mitä ruokaa, ja yleensä jo etukäteen sanovat, että "nam", "kuulostaa hyvältä" tai "kiva".
Syövät isot annokset ja poika kysyy nykyään käytännössä aina, että onko lisää, ennenkuin on edes aloittanut syömään.
On tosi mukavaa laittaa ruokaa, kun lapsille kelpaa.
Kirjoitin tämän viestin siksi, että muut lastensa ruokailun suhteen "taistelevat" saisivat toivoa siitä, että kaikki voi muuttuakin, kun lapselle tulee ikää.
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 17:14"]
Lapsen kuuluu olla nirso. Ensimmäisen vuoden aikana lapsi saa lähes pelkästään äidinmaitoa, jonka jälkeen aletaan totuttaa uusiin makuihin. Tehtävä ei ole helppo, sillä äidinmaito on makeaa ja rasvaista, juuri sellaista, mitä lapsi suosii ravinnossaan. Luonto on järjestänyt asian niin, että pikkulapsi on luonnostaan nirso, jotta hän ei söisi suuria määriä ruokaa, joka mahdollisesti voisi olla lapselle haitallista.
Nykyajan valmisruokateollisuus on tehnyt lapsista "kaikkiruokaisia". Kun kaikki maistuu samalle arominvahventeelle, niin tietysti lapsi mielellään syö "kaikkea". Erityisen paljon näitä kaikkiruokaisia lapsia onkin einesperheissä, joissa mikro kilahtelee tiiviiseen tahtiin. Sen sijaan perheissä, joissa tehdään itse ruoka puhtaista raaka-aineista, lapset ovat nirsoja, kuten kuuluukin olla. Pikku hiljaa he tutustuvat uusiin makuihin, oppivat syömään eri ruokakulttuurien ruokia, jne. Lopulta nähdäänkin suurinpiirtein juuri tuossa teini-iässä sellainen ihme, että ne "kaikkiruokaiset" lapset ovat nirsoja, joille kelpaa vain Mäkkärin Big Mac -ateria ja ne nirsot lapset syövätkin lähestulkoon kaikkea.
Voin ylpeänä sanoa, että meillä on nirso lapsi, mutta pikku hiljaa muutosta on näkyvissä. Nyt lähes viisivuotiaana syö esim. itsegraavattua kalaa, oliiveja, halloumia, osaa käyttää syömäpuikkoja ja tietysti maistuu se perinteinen kotiruoka. Maistaa uutta ruokaa, mutta ottaa vain yhden lusikallisen. Pikku hiljaa.
[/quote]
No tuo nyt on ihan täyttä bullshittiä. Juurikin se minun kaikkiruokainen taaperoni on täysimetetty puoli vuotta, imetys on jatkunut vuoden ja eineksiä meillä ei käytetä koskaan. Nirsoili alussa, mutta äkkiä oppi syömään sitä mitä kaikki muutkin. Oli muuten myös allerginen kaikelle, mutta kun sitä ruokaa vain tarjosi kerta toisensa jälkeen, niin kas vain allergiat katosivat.
Ehkä meillä sitten on vain käynyt ihan järjettömän hyvä tuuri, mutta jotenkin luulen, että on tässä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Evoluutio on kehittänyt lapset luonnostaan nirsoiksi. Lapsi joka ei syönyt kaikkea vastaan tulevaa selvisi hengissä. Nirsous on oikeasti geeneissä. Parhaiten lapset oppivat syömään esimerkin perässä.
Voi hyvänen aika, kun joku täällä kehtaa kirjoitttaa täyttä pas..aa: että allergiat katoavat noin vaan, kun vaan syöttää sitä allergisoivaa ruokaa lapselle?? Siis haloo!!
Jos mun lapseni söisi tiettyjä ruoka-aineita, hän tukehtuisi. Kurkku turpoaa ja estää hengityksen.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 18:15"]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 17:14"]
Lapsen kuuluu olla nirso. Ensimmäisen vuoden aikana lapsi saa lähes pelkästään äidinmaitoa, jonka jälkeen aletaan totuttaa uusiin makuihin. Tehtävä ei ole helppo, sillä äidinmaito on makeaa ja rasvaista, juuri sellaista, mitä lapsi suosii ravinnossaan. Luonto on järjestänyt asian niin, että pikkulapsi on luonnostaan nirso, jotta hän ei söisi suuria määriä ruokaa, joka mahdollisesti voisi olla lapselle haitallista.
Nykyajan valmisruokateollisuus on tehnyt lapsista "kaikkiruokaisia". Kun kaikki maistuu samalle arominvahventeelle, niin tietysti lapsi mielellään syö "kaikkea". Erityisen paljon näitä kaikkiruokaisia lapsia onkin einesperheissä, joissa mikro kilahtelee tiiviiseen tahtiin. Sen sijaan perheissä, joissa tehdään itse ruoka puhtaista raaka-aineista, lapset ovat nirsoja, kuten kuuluukin olla. Pikku hiljaa he tutustuvat uusiin makuihin, oppivat syömään eri ruokakulttuurien ruokia, jne. Lopulta nähdäänkin suurinpiirtein juuri tuossa teini-iässä sellainen ihme, että ne "kaikkiruokaiset" lapset ovat nirsoja, joille kelpaa vain Mäkkärin Big Mac -ateria ja ne nirsot lapset syövätkin lähestulkoon kaikkea.
Voin ylpeänä sanoa, että meillä on nirso lapsi, mutta pikku hiljaa muutosta on näkyvissä. Nyt lähes viisivuotiaana syö esim. itsegraavattua kalaa, oliiveja, halloumia, osaa käyttää syömäpuikkoja ja tietysti maistuu se perinteinen kotiruoka. Maistaa uutta ruokaa, mutta ottaa vain yhden lusikallisen. Pikku hiljaa.
[/quote]
No tuo nyt on ihan täyttä bullshittiä. Juurikin se minun kaikkiruokainen taaperoni on täysimetetty puoli vuotta, imetys on jatkunut vuoden ja eineksiä meillä ei käytetä koskaan. Nirsoili alussa, mutta äkkiä oppi syömään sitä mitä kaikki muutkin. Oli muuten myös allerginen kaikelle, mutta kun sitä ruokaa vain tarjosi kerta toisensa jälkeen, niin kas vain allergiat katosivat.
Ehkä meillä sitten on vain käynyt ihan järjettömän hyvä tuuri, mutta jotenkin luulen, että on tässä muutakin.
[/quote]
Ei todellakaan ole bullshittiä. Nirsoilu auttaa myös pitämään lasta hengissä, sillä ihminen on kokenut aina nälänhätää ja muita tilanteita, joissa ruokaa ei ole läheskään päivittäin saatavilla. Nykyajan lapset eivät selviä edes kauppareissusta ilman eväitä. Ja jos eväät on unohtunut kotiin, niin otetaan kaupan hyllyltä ja maksetaan tyhjä pakkaus.
Tietyt yliherkkyydet katoavat siedätyksen myötä, mutta varsinainen ruoka-allergia ei katoa. Esim. meillä posket punoittivat alle vuoden ikäisenä tomaatista, mutta ei enää. Kyseessä oli yliherkkyysreaktio, ei mikään allergia.
Toki on olemassa myös yksilöllisiä eroja lasten kesken eli jotkut lapset hyväksyvät nopeammin uusia ruoka-aineita kuin toiset. Mutta "kaikkiruokaisuus" johtuu eineskulttuurista ja siitä, että kaikki maistuu ihan samalle.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 17:24"]
Mun lapseni on nirso edelleen(16 vee, poika) . Keittoja ei saa olla ollenkaan, kanaa muodossa jos toisessa, tietenkin äidin lihapullat, ei mitään kiusauksia, ei sikaa, nautaa pihveinä ja tietenkin kalaa mutta ei seitä.
[/quote]
Onko nirsoja lapsia ollut aina? Itse tuon ikäisenä n. 15v. söin sitä mitä kotona laitettiin tai olin nälässä. Meillä ei käytetty koskaan eineksiä, mutta ei se sei aina ollut kivoin vaihtoehto, mutta kyllä sitä nälkäänsä söi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 18:39"]
Voi hyvänen aika, kun joku täällä kehtaa kirjoitttaa täyttä pas..aa: että allergiat katoavat noin vaan, kun vaan syöttää sitä allergisoivaa ruokaa lapselle?? Siis haloo!!
Jos mun lapseni söisi tiettyjä ruoka-aineita, hän tukehtuisi. Kurkku turpoaa ja estää hengityksen.
[/quote]
Itseasiassa nykykäsitys lääketieteessä on, että valtaosa allergioista on ehkäistävissä välttämisruokavalioista pidättäytymällä eli siedättämällä. Anafylaksiat ovat sitten asia erikseen, mutta anafylaktisesti allergiset lapset / aikuiset ovat todella vähemmistö, valtaosa allergisista on oikeasti "allergisia".
Meillä 3- vuotias syö lähes mitä vaan, paitsi makaronia. Usein joudun antamaan kasvikset eri aterioilla, koska muuten vetää napansa täyteen kurkkua, paprikaa, tomaattia...niin ettei se kunnon ruoka maistu. 1,5- vuotias taas ei useimmiten söisi mitään. Samaa ruokaa tarjotaan molemmille, joskus saattaa mennä muutama perunanpala, vähän kurkkua ja maitoa. Mutta en kyllä anna tilalle mitään, korkeintaan puolikkaan lääkärin niin että muut perheenjäsenet saavat ruokailla rauhassa. Yleensä seuraava päivänä ruoka maistuu paremmin, tai sitten ei.
Eli kyllä se on tyhmää ajatella, että lapsen nirsous johtuisi aina vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehheh, tulipa hauska virhe, siis puolikkaan NÄKKÄRIN! :D
Älkää viittikö nillittää. Mulle tarjottiin lapsena monipuolista ruokaa, mutta aika nirso silti olin ja nykyään vielä enemmän. Tai nirso on ehkä väärä sana, sillä suostun syömään melkein mitä tahansa, en vaan nauti juuri mistään ruoasta. Ei ole kasvatuskysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ihan oikeasti *käsi sydämellä* tarjottiin taaperolle 10 kk -> uutterasti uusia makuja ja ulkonäöltään ja rakenteeltaan uusia ruokia, mausteisia ruokia jne. Pidettiin mielessä se, että kun maistaa 14 kertaa niin tottuu makuun jne. ja totutettiin, totutettiin...
Tulos: 4.5 v on nirso ja hankala syöjä, kuitenkin kohtuuden rajoissa. Eli siis syö kyllä vihanneksia ja hedelmiä varsin hyvinkin (esim. kukkakaali, parsakaali ok. sitrushedelmiä ei syö). Ravintoloissa syö yleensä hyvin oudonkin näköistä ruokaa. Esim. vietnamilaisessa/thai-paikoissa syö ihan reippaasti monia annoksia. Mutta muuten: kotona menee lähinnä makaronilaatikko, jauhelihakastike, kana ja riisi, ja kasvissosekeitot. Näistäkin usein valittaa, että on liikaa makua tai joku oudon näköinen pala tms. Kala (jota on tarjottu niin maan perusteellisesti, koska olemme miehen kanssa kasvis-kalasyöjiä) ei mene kuin hirveän valituksen saattelemana.
Toisinaan poika saattaa alkaa itkeä (!) jo kun näkee tarjoamamme ruoan, varsinkin jos se on kalaa...(ja olemme oikeasti ihan hyviä kokkeja). Kaikki oudon näköinen aiheuttaa hirveän hätääntymisen (ei niinkään raivoa, kuin pelkoa ja surua ja tietyisti maistamisesta kieltäytymisen). Samoin kaikki pienikin tulisuus ruoassa (ja nimenomaan tähän panostimme, koska itse pidämme tulisesta ruoasta. Meillä on vain tämä yksi lapsi, ja olemme tyypilliset esikoisen vanhemmat, eli olemme todella panostaneet tähän asiaan. Mutta ei. Nykyään teemme hyvällä omallatunnolla eri ruoat lapselle ja itsellemme, jos haluamme syödä jotain, mistä tiedämme, että lapsi ei sitä syö.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 15:37"]
MIetin vain sitä, että jos sille lapselle alusta pitäen tarjotaan kasviksia jne., niin miten muka ne eivät opi niitä syömään? Tämä ei mahdu päähäni. Lapsi kyllä syö ihan mitä vain, jos on siihen pienestä pitäen tottunut.
Tämä on nyt av-mammailua parhaimmillaan, mutta olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että nirsosta lapsesta vanhemmat saavat syyttää vain ja ainoastaan itseään.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="06.07.2013 klo 15:37"]
MIetin vain sitä, että jos sille lapselle alusta pitäen tarjotaan kasviksia jne., niin miten muka ne eivät opi niitä syömään? Tämä ei mahdu päähäni. Lapsi kyllä syö ihan mitä vain, jos on siihen pienestä pitäen tottunut.
Tämä on nyt av-mammailua parhaimmillaan, mutta olen ihan rehellisesti sitä mieltä, että nirsosta lapsesta vanhemmat saavat syyttää vain ja ainoastaan itseään.
[/quote
Ihmiset, myös lapset, ovat kyllä sillä tavalla erilaisia, että jotkut ovat hyvin innoikkaita maistamaan kaikkea uutta ruokaa (ja usein muutenkin kokeilemaan kaikkea uutta, tutustumaan uusiin ihmisiin jne), ja toiset taas tahtovat pitäytyä vanhassa ja tutussa ruuassa (ja ovat ehkä hitaita lähtemään muutenkin mukaan uusiin juttuihin, tutustumaan uusiin ihmisiin jne).
Ja jos pieni lapsi on sellainen, joka ei innokkaasti kaikkea uutta tahdo maistaa, niin on paljon vaikeampi opettaa sitä syömään hyvin ja monipuolisesti, vaikka kuinka monipuolista ruokaa tarjoaisi - väkisin kun ei lasta oikein voi syöttää. Moni lapsi on niin ennakkoluuloinen ja pikkuruokainen, että on mielummin syömättä mitään kuin maistaa mitään uutta, mielummin vanhemmat sitten tarjoaa sellaista ruokaa, mikä maistuu, vaikka se olisi aina sitä samaa. Eikä se nyt niin vaarallista ole, kunhan nyt muistaa tarjoata terveellistä ruokaa, ei siihen kuole, jos ei vielä lapsena osaa ihan kaikkea syödä.
Itse olen tällainen ennakkoluuloinen lapsi ollut, ja edelleenkin on vaikea oppia syömään uusia ruokia, vaikka toki nyt aikuisena tahdonkin yrittää ja kokeilla kaikkea uutta. Vastakohtana on esim. tytärpuolen nyt 2 vuotias lapsi, joka on ihan pienestä saakka halunnut aina maistaa kaikkea, se syö ihan mitä vaan, esim. tulista chilipataa yms. jo vuoden ikäisenä. Mutta tyttö on muutenkin hyvin utelias, sosiaalinen ja kaikkea uutta mielellään kokeileva, minä taas olen ollut lapsena (ja hitusen vieläkin) varovainen, hitaasti lämpenevä ja rutiineista hyvin tarkka. Persoonallisuus kun on eri ihmisillä erilainen, ja se vaikuttaa myös siihen, miten mielellään tahtoo maisetella uusia makuja.