Voisitteko ikinä luottaa puolisoon joka on pettänyt?

Luottamuksen voi menettää vain kerran.

Kokisin sen niin, ettei puolisoni kunnioita minua eikä siitä olisi paluuta, joten tässä mielessä luottamus olisi iäksi menetetty ja avioero ainoa vaihtoehto. Toivottavasti ei tarvitse käytännössä kokea.

Kyllä voin. En ole edes sanonut hänelle että tiedän. Ei se mitään muuta ja itse tähän on jäänyt sen jälkeen. Meillä kaikilla on tietyt asiat joita ei toiselta välttämättä saa.

Pettänyt minua? En voisi.

En voisi lähdin vielä samana päivänä. Mikä voisi olla pahempaa..murha? 

Ajattelin itse ennen, että miehen pettäessä se olisi kerrasta poikki.

No, pitkä parisuhde, yhteinen perhe jne painoikin vaakakupissa todella paljon.

Ja pettäminen oli yksi löytynyt, käytetty kortsu baari-illan jälkeen. Aivan kamala järkytys, vaikka huonosti oli mennytkin jo pitkään.

Ensin olin todella sitä mieltä, että se oli nyt tässä.

Samoin mies oli sitä mieltä, että erotaan.

Pari vuotta oli todella ikävää aikaa. Päätettiin kuitenkin lopulta jatkaa yhdessä.

Luottamus on ollut pakko opetella. Edelleen muisto joskus vyöryy mieleen, ja tuntuu todella pahalta. Olen tietoisesti opetellut työntämään sen pois mielestäni.

Olen opetellut luottamaan, muutakaan en voi, kerta päätin jatkaa. Epäily repii vain kaiken rikki.

Ei ole helppoa, mutta palkitsevaa. Luottamuksen uudelleen rakentaminen on mahdollista, mutta pitkä tie.

Asioissa on aina monta puolta. Ja tietysti miehen asenne vaikuttaa paljon.

Toistuvia pettämisiä en varmasti voisi antaa anteeksi. Jo siksi, miten se repisi minut palasiksi aina uudelleen.

Missä asiassa? Yhteisen yrityksen suhteen varmaan voisin mutta parisuhde loppuu kyllä siihen.

Puolisoni on ihminen. Luotan häneen niin kuin ihmisiin voi luottaa. Hän saattaa tehdä asioita jotka minusta ei ole kivoja, mutta tiedän ettei hän koskaan tarkoituksella haluaisi satuttaa minua. Pystymme puhumaan kaikesta ja pystyisimme puhumaan tuostakin. Jatkaisimme jos se hyvältä tuntuisi.

Vierailija kirjoitti:

En voisi lähdin vielä samana päivänä. Mikä voisi olla pahempaa..murha? 

Aika monikin asia.

Vaikea sanoa. Me ollaan oltu niin pitkään yhdessä ja käyty niin paljon vaikeita asioita läpi, että tuskin jonkun satunnaisen baarivehtailun takia heti heitettäisiin hukkaan kaikki yhteinen historia.

Mies sanoo aina itsekin, että vaikka mä ärsytän ja vaikka naiset yrittävät iskeä silloin harvoin kun hän käy baarissa, niin hän valitsi aikoinaan minut ja me ollaan yhdessä koettu niin paljon, että sitä ei kannata heittää hukkaan. Olen samaa mieltä.

En usko että mun mies on ollut täysin pyhimys, kuten en ole ollut minäkään, mutta parempi kun toinen ei tiedä jostain mitättömistä hairahduksista. Tärkeintä on että kuitenkin halutaan jatkaa yhdessä elämistä ja arjessa toinen toisemme tukemista.

Mitään sivusuhdetta en hyväksyisi. Jos haluaa olla toisen kanssa jatkuvasti niin sitten pitää pystyä laittamaan edellinen suhde poikki ensin.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin itse ennen, että miehen pettäessä se olisi kerrasta poikki.

No, pitkä parisuhde, yhteinen perhe jne painoikin vaakakupissa todella paljon.

Ja pettäminen oli yksi löytynyt, käytetty kortsu baari-illan jälkeen. Aivan kamala järkytys, vaikka huonosti oli mennytkin jo pitkään.

Ensin olin todella sitä mieltä, että se oli nyt tässä.

Samoin mies oli sitä mieltä, että erotaan.

Pari vuotta oli todella ikävää aikaa. Päätettiin kuitenkin lopulta jatkaa yhdessä.

Luottamus on ollut pakko opetella. Edelleen muisto joskus vyöryy mieleen, ja tuntuu todella pahalta. Olen tietoisesti opetellut työntämään sen pois mielestäni.

Olen opetellut luottamaan, muutakaan en voi, kerta päätin jatkaa. Epäily repii vain kaiken rikki.

Ei ole helppoa, mutta palkitsevaa. Luottamuksen uudelleen rakentaminen on mahdollista, mutta pitkä tie.

Asioissa on aina monta puolta. Ja tietysti miehen asenne vaikuttaa paljon.

Toistuvia pettämisiä en varmasti voisi antaa anteeksi. Jo siksi, miten se repisi minut palasiksi aina uudelleen.

Miten helkkarissa voi tuonlainen jatkuva mielestä pois työntäminen olla palkitsevaa? Mieshän tuo teoillaan sinulle aiheutti, ja vieläkin aiheuttaa.

On.

Anteeksi pystyin antamaan kyllä. Mutta luottamus ei palannut vuodenkaan päästä tapahtuneesta ja erosin lopulta. Oikeastaan oli hyvä yrittää uudelleen, tulipa kaikki paska käytyä läpi yhdessä ja ei jäänyt vihaa eksää kohtaan.

Ootteko myös sitä mieltä että ette voisi koskaan olla suhteessa ihmisen kanssa joka on joskus pettänyt (ei teitä vaan jotain muuta) ?

Kun yleensä todella mustavalkoiset ihmiset hokevat näissä yhteyksissä että "kerran pettäjä aina pettäjä".

Koska onnea vaan jos pitäisi uusi puoliso joskus hankkia.

Luulin, että en ikinä antaisi anteeksi pettämistä. Toisin kävi, kun tosi tilanne tuli eteen. Liian kova rakkaus häntä kohtaan ja yhteinen lapsi sai minut jäämään siihen suhteeseen. Kun pettämisen jälkeen vierähti vuosi ja ajatuksessani kyti koko ajan, että jos toinen pettää niin miksen minäkin voi pettää?

Petin yhden miehen kanssa, mutta en jatkanut hänen kanssaan. Petin toisen miehen kanssa ja menin tämän miehen mukaan ja yhdessä ollaan vieläkin. Nykyään mietin, että oli hyvä, että näin kävi, koska muuten en olisi tavannut nykyistäni.

Mutta ihan oikeasti, pettäminen ei kannata ellet oikeasti halua luopua suhteesta! Jos toista oikeasti rakastaa ja kunnioittaa ja haluaa olla hänen kanssaan koko loppuelämän niin ei silloin toinen petä toista!!

Vierailija kirjoitti:

Ootteko myös sitä mieltä että ette voisi koskaan olla suhteessa ihmisen kanssa joka on joskus pettänyt (ei teitä vaan jotain muuta) ?

Kun yleensä todella mustavalkoiset ihmiset hokevat näissä yhteyksissä että "kerran pettäjä aina pettäjä".

Koska onnea vaan jos pitäisi uusi puoliso joskus hankkia.

Tämä menee niin, että nämä ovat ihan liian aikaisin tutustumisvaiheessa tivaamassa, onko toinen koskaan pettänyt entisiä kumppaneitaan.

Suurin osa normaaleista hätkähtää tuollaista kysymystä. Jotkut vetäytyvät tai väistelevät ihan vaan, koska odottamaton ja kiusallinen kysymys on mood changer. Tentaattorit tulkitsevat tuon syyllisyyden myöntämiseksi vaikenemalla. Eivät tajua olleensa sosiaalisesti epäsopivia.

Jotkut joustavammat myöntävät, jos historiasta löytyy jotain, luultavasti, koska eivät pidä sitä itseään leimaavana, vaan kyseessä on ollut sen tietyn elämäntilanteen ja tietyn kumppanin kanssa tapahtuneita ainutlaatuisia asioita, kenties jokin paljon pahempi tai aiempi luokkaus ex-puolison taholta.

Mutta kuin apteekin hyllyltä tipahtaa silmiin katsoen ja hurmaavasti hymyillen: "Ei, en koskaan voisi tehdä mitään sellaista ihmiselle, josta todella välitän" vailla epäröintiä, hämmennystä tai miettimistä. Se on taitavan näyttelijän roolisuoritus ja opeteltu repliikki. Hän sanoo sen, minkä tietää johtavan toivomaansa lopputulokseen. Ei hän valehtele, koska tuohon on piilotettu ehto "josta todella välitän", mutta ihastunut ei kompaa hoksaa. Että onnea todellakin. 

Vierailija kirjoitti:

Ootteko myös sitä mieltä että ette voisi koskaan olla suhteessa ihmisen kanssa joka on joskus pettänyt (ei teitä vaan jotain muuta) ?

Kun yleensä todella mustavalkoiset ihmiset hokevat näissä yhteyksissä että "kerran pettäjä aina pettäjä".

Koska onnea vaan jos pitäisi uusi puoliso joskus hankkia.

Voisin antaa mahdollisuuden. Mutta jos päätyisi pettämään minuakin, se olisi sitten kerrasta poikki.

En voi antaa anteeksi enkä luota enää tippaakaan.

Mieshän on siinä käsityksessä, että kaikki on kunnossa, anteeksi annettuna jne

Elelen sen aikaa saman katon alla kun lapset asuvat kotona, heti kun he muuttavat omilleen, lähden minäkin.

Ja tämä siksi, että mun palkka ei riitä sellaiseen asuntoon mihin lapset mahtuisi.

He ovat täysi-ikäisiä ja on sovittu, että asuvat kotona opiskelujen loppuun, saavat kesätyö rahat yms jemmaan eikä tarvii ottaa opintolainaa.

Kun heillä parin vuoden sisällä valmistumiset ja toivottavasti työt niin sitten nostavat kytkintä ja niin teen minäkin.

Luulkoon mies siihen asti, että kaikki on hyvin

Pystyn luottamaan miehen tekoihin. Se on oikeastaan valinta. Jos se vielä töpeksii, niin en tiedä mitä sitten. Pystyn luottamaan, koska on epätodennäköistä, että sitä tässä tapauksessa enää tapahtuisi, ja koska elämäni ei romuttuisi siitä enää.

Mutta en ainakaan vielä pysty luottamaan henkisellä tasolla. En luota hänen tunteisiinsa minua tai muita kohtaan. En myöskään uskalla päästää itseäni heittäytymään tai tuntemaan kunnolla. Asiaa on vaikea selittää. Käytännössä se näkyy siten, että olen hyvin pidättyväinen tunteiden osoittamisessa ja jopa tuntemisessa häntä kohtaan. Se ei tapahtunut heti, vaan meillä oli jopa tunteellisempi vaihe hetkellisesti sen jälkeen, kun asia selvisi. Mutta tähän on nyt tultu. En tiedä muuttuuko tilanne vielä. Kyseessä on aika monimutkainen sotku, joten ei ollut mitään selkeää ratkaisua.

Jos on tuore juttu kyseessä, niin suosittelen ottamaan vähintään aikalisän suhteessa. Se selkiyttää kummasti ajatuksia. Tavallaan sitten voi aloittaa puhtaalta pöydältä uudestaan, jos vielä molemmat haluaa. Suoraan jatkaminen ei vain lopulta kovin hyvin toimi. Myös petetyn kannattaa hyödyntää tuo "vapausaika" parhaaksi näkemällään tavalla. Ei kostomielessä, vaan siksi ja siten, ettei jäisi katkeruutta, jos yhteenpaluu vielä tapahtuu. Mikä sitten on kenellekin paras tapa irtiottoon, sen tietää jokainen itse parhaiten. Jos palataan yhteen, niin sitten neuvottelu parisuhteen säännöistä ja käytännöistä.

Yritin kaksi kertaa antaa anteeksi pettämisen. Molemmilla kerroilla päätin suhteen, mutta mies sai kyyneleillään ja puheillaan minut palaamaan.

Kolmannen kerran jälkeen en sitten enää uskonut miehen vakuutteluja.

Kerran petturi, aina petturi. Omasta kokemuksesta sanoisin, että se aika ja työ, mikä menee luottamuksen uudelleen rakentamiseen on hukkaan heitettyä. Petturille se ei ole minkään arvoista.

Kannattaa itkeä ne itkut kerran ja jatkaa elämää.