Vituttaa kun kalenteri on taas ihan täynnä syksyyn asti

En tiedä mikä on, mutta tekisi mieli vain erakoitua. Tuntuu, että ihan joka päivä soi puhelin ja yhtään ei huvittaisi vastata. Sen tietää 100% varmaksi, että kaverit, tutut, sukulaiset jne. soittavat ja aina sen tunnin jaarittelun perään alkaa se kysely, että koskas nähdään. Voivottelua kun ei taas ole nähty ja menojen setvimistä. Sitten kun sanoo,että taas on ensi ja seuraava viikko ihan täyteen buukattu, alkaa se marttyrisointi, että koskaan ei nähdä ja ettei meille koskaan sovi. Ei tee mieli enää vastata yhteenkään puheluun kun aina on pakko kaivaa kalenteria esiin ja alkaa jo ennestään täyteen kuukauteen tunkemaan aina vain uutta treffiaikaa.

Milloin tämä maailma meni sellaiseksi, että kavereiden näkeminenkin alkaa tuntua suorittamiselta? Vai onko se vain sitä, että kun ei saa itse päättää aikatauluistaan, tuntuu ne loppujen lopuksi ihan kivatkin menot velvollisuuksilta?

Haluisin olla enemmän perheen kanssa, mutta sitä ei tunnu kukaan tajuavan. Vedetään heti marttyyrivaihde päälle ja voivotellaan kun me ollaan niin kiireisiä. No ollaan kai, kun meillä on paljon kavereita ja joka viikko nähdään useampaa. Ei siinä pysty samaa ihmistä näkemään joka viikko millään. Ei meillä ole ksokaan sellaista viikkoa, että oltaisiin montaa iltaa ihan rauhaksiin perheen kesken. Mutta ei mene jakeluun ja helvetisti helpommalla pääsee kun vaan sitten alistuu ja varaa jonkun päivän tai viikonlopun miljoonan viikon päähän kun on joku vapaahetki löydettävissä. Loppuu se jankutus, että käykö tällä viikolla, entäs tällä, entäs tällä ja saa olla sentään siihen asti rauhassa.

Selasin kalenteria ja taas on koko kesä ihan täynnä kun kaikki kinuu käymään kylässä, tunkee mielle kylään, on sitä ja tätä mökkiviikonloppua ja reissua. Ja eihän niihin pakko olisi mennä, sen kun sanoisi ettei nyt sovi. mutta kun ihmiset ei sitten jätä sitä asiaa sikseen, vaan alkaa se loputon tivaaminen joka puhelussa, että millon sopii. Tekisi mieli karjua, että katotaan ensi vuonna. Mutta kilttinä tyttönä en kehtaa ja sitten aina alistun kaivamaan sen kalenterin ja taas jonkun muun haluama meno syrjäyttää sitä omaa tai perheen aikaa.

Enkä haluisi katkaista välejäkään ystäviin, kavereihin, sukuun jne. enkä haluisi loukata. Mutta kun tuntuu, että en saa enää päättää mistään itse kun muut määrittelevät kaikki meidän menot. Oonko ainoa :(?