Te, jotka kärsitte ahdistuksesta, etsin vertaistukea. Kuvaile, millainen on sinun ahdistuksesi.

Se tuntuu levottomuutena ja jännityksen tapaisena.

Kylmä teräspallo vatsanpohjassa. Otan bentsoja ensihätään.

Itselläni ahdistus oireilee samoin,silloin kun on aktviinen. Tosin taustalla on diagnosoitu ahdistuneisuus häiriö. Ja ennen kuin joku tulee puhumaan siitä,että ahdistukselle on

syy. Asioitani on jauhettu kelan tukemana

ja kipupisteet käyty läpi terapiassa. Valitettavasti kaikelle ahdistukselle ei aina löydy syytä.😪

Se tuntuu hädältä. Ilma kulkee kyllä keuhkoihin, mutta kurkussa on kuristava tunne. Mahassa saattaa myllertää, ja koko keho tuntuu siltä, kuin maailman paine yrittäisi puristaa minut kasaan. Ahdistuneena on pelko ja kauhu ja tunne siitä, että jokin tärkeä asia menee kauhealla tavalla pieleen.

Oma ahdistukseni johtuu virheiden pelosta ja uskomuksesta, että olen jotenkin viallinen. Myös taipumukseni miellyttää muita ja kyvyttömyys pitää huolta omista rajoistani ahdistaa.

Pitkällä aikajänteellä kaikista eniten ahdistusta on helpottanut terapia ja aikuiseksi kasvaminen, joka on tuonut erilaista kykyä ja perspektiiviä käsitellä ja ymmärtää asioita. Ahdistuksen hetkellä helpottaa luottoihmisille puhuminen,itkeminen, liikunta luonnossa ja johonkin muuhun uppoutuminen.

Toivotan kaikille ahdistuneille voimia, tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen!

Ja jos eivät ns.kotikontit auta,niin keskusteluapu terveyden huollon ammattilaisen kanssa. Tarvittaessa tueksi lääkitys,jotta selviää pahimman ahdistuksen yli.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos eivät ns.kotikontit auta,niin keskusteluapu terveyden huollon ammattilaisen kanssa. Tarvittaessa tueksi lääkitys,jotta selviää pahimman ahdistuksen yli.

Minä, ap, olen oikeastaan kiinnostunu sellaisesta ahdistuksesta, joka jää kun kaikki tämä on jo kokeiltu ja takanapäin. Itse en ole saanut apua terapioista enkä lääkityksistä. Ahdistaa sekin että joku uskoo niiden kaikkivoipuuteen.

Ihan hirveä. Päätin siis etten ahdistu ollenkaan.  (Se olisi existentiaalista lajia. Ei voi auttaa. ) 

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveä. Päätin siis etten ahdistu ollenkaan.  (Se olisi existentiaalista lajia. Ei voi auttaa. ) 

Koen, että eksistentiaalinen ahdistus on ahdistuksen lievä muoto. Siitä voi paeta. Psykofyysinen ahdistus, joka on täysin käsittämätön ja lamaannuttaa, on hirveää. Hengittäminen tekee kipeää.

Syön. Auttaa sen pienen hetken, kunnes ahdistuksen lisänä on morkkis ylensyönnistä.

Olen ollut ahdistunut lapsesta saakka ja varmasti tulen olemaan lopun ikääni.

Minulla ahdistus on vuosien varrella ollut erilaisia pelkoja, pakkoajatuksia ja loputonta varmistelua. Ahdistus kroonistuu lääkärien mukaan helpommin kuin masennus, joten pitkään jatkuneeseen ahdistukseen on turha kaivella "syytä". Se vain on, koska keho ja mieli ovat tottuneet reagoimaan tietyllä tavalla. Tuossa tilanteessa olisi hyvä opetella rauhoittamaan itseään (esim. mindfulness) ja muita keinoja, joilla ahdistuksen kanssa pystyy elämään.

Sain hiljattain itse selville, että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ahdistuksen vallatessa teen juuri niin kuin ei pitäisi: yritän turruttaa sen, jollain mikä tuo mielihyvää (esim. ruoka, mieluinen leffa tms). Olen keskustellut psyk.sairaanhoitajan kanssa ja pääsen terapiaan, jos vaan haluan. Lähinnä huolta ja stressiä aiheuttaa sen hinta. En pysty näin huonossa taloudellisessa tilanteessa sitoutumaan ko. terapiaan. On kieltämättä aika neuvoton olo juuri nyt...

Kipu vatsassa, maha menee sekaisin (pakko rampata vessassa), ei minkäänlaista ruokahalua, sydän jyskyttää, hengitys vapisee. Ahdistus menee ohi heti, kun ahdistuksen aihe menee ohi (esim. kun jännitin viisaudenhampaan poistoa, se jännitys loppui kun poisto oli ohi). 

Jännitän erityisesti uusia paikkoja, tilanteita ja ihmisiä. Myös terveyteen liittyvät ongelmat saavat ahdistuksen valloilleen (esim. googletan jonkun pienen ongelman ja ruudulle lävähtää kaiken maailman kamalia sairauksia).

Se on sellainen että olen hätää kärsimässä. Tuntuu henkisesti ja fyysisesti erittäin pahalle, fyysisinä oireina haukon henkeä, saatan maata kylppärin lattialla kun se on viileä ja tuntuu että viileää lattiaa vasten saan paremmin hengitettyä, sydämen rytmihäiriöitä, vatsaoireita... Välillä harkitsen itseni tappamista koska olen erittäin väsynyt siihen että menetän tasapainon uudestaan ja uudestaan!!! Enkä jaksaisi jokakerta miettiä että millä ilveellä tälläkertaa mahtaisin tasapainon löytää. Saa kääntää tyyliin kaikki kivet ja kannon kolot sen löytääkseen. Tiedän kyllä syyn ahdistukselleni, niin monet ihmiset ovat tässä elämässä moukaroineet minut pilalle ilkeydellään että heidän sotkujaan yritetään nyt korjata sitten terapiassa... On se s-aatana kumma kun kaikki ei osaa antaa lapselle tasapainoista perhettä, olla kiusaamatta ja käyttämättä väkivaltaa parisuhteessa!!!!! Psyyke ja koko elämä menee p-askaksi tuollasesta d44.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ahdistus on vuosien varrella ollut erilaisia pelkoja, pakkoajatuksia ja loputonta varmistelua. Ahdistus kroonistuu lääkärien mukaan helpommin kuin masennus, joten pitkään jatkuneeseen ahdistukseen on turha kaivella "syytä". Se vain on, koska keho ja mieli ovat tottuneet reagoimaan tietyllä tavalla. Tuossa tilanteessa olisi hyvä opetella rauhoittamaan itseään (esim. mindfulness) ja muita keinoja, joilla ahdistuksen kanssa pystyy elämään.

Sinulla ei ole oikeasti ollut todella pahaa ahdistusta, jos kuvittelet jonkun mindfullnessin kaltaisen asian auttavan siihen. Minulla mindfullness-tyyppinen pelleily vain pahentaisi ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Se on sellainen että olen hätää kärsimässä. Tuntuu henkisesti ja fyysisesti erittäin pahalle, fyysisinä oireina haukon henkeä, saatan maata kylppärin lattialla kun se on viileä ja tuntuu että viileää lattiaa vasten saan paremmin hengitettyä, sydämen rytmihäiriöitä, vatsaoireita... Välillä harkitsen itseni tappamista koska olen erittäin väsynyt siihen että menetän tasapainon uudestaan ja uudestaan!!! Enkä jaksaisi jokakerta miettiä että millä ilveellä tälläkertaa mahtaisin tasapainon löytää. Saa kääntää tyyliin kaikki kivet ja kannon kolot sen löytääkseen. Tiedän kyllä syyn ahdistukselleni, niin monet ihmiset ovat tässä elämässä moukaroineet minut pilalle ilkeydellään että heidän sotkujaan yritetään nyt korjata sitten terapiassa... On se s-aatana kumma kun kaikki ei osaa antaa lapselle tasapainoista perhettä, olla kiusaamatta ja käyttämättä väkivaltaa parisuhteessa!!!!! Psyyke ja koko elämä menee p-askaksi tuollasesta d44.

Suurin osa ihmisistä törmää elämässään vaikeisiin ihmissuhteisiin. Ei kannata syyllistää muita ja etsiä ulkopuolisen aiheuttamaa ahdistuksen syytä, vaan keskittyä korjaamaan omia tunnereaktioitaan. Kehittyminen ja kyky reagoida ulkoisiin ympäristön tapahtumiin luonnollisella tavalla lähtevät ainoastaan sinusta, ei muista.

Pahinta on se että koko kehon lihakset ovat krampissa. Silmien räpytteleminen tuntuu aivan liian työläältä. Hengitys on hyvin pinnallista. Joka paikassa tuntuu kipuja. Väsyttää. Tiedän, että minussa on lisäksi fyysisesti jotain vikaa, mutta sopivaa diagnoosia ei ole löydetty.