Miten saada lapsen suhde herkkuihin mahdollisimman neutraaliksi?

Kun itse olin lapsi, minulla ei ollut karkkipäivää eikä herkut olleet kiellettyjä. Meillä oli aina kaapissa karkkia tai muuta "herkkua". Niitä sai ihan vapaasti syödä.

Itselläni on ollut koko ikäni terve suhtautuminen karkkeihin ja herkkuihin. Ystäväni ihmettelitvät kun olin lapsi, ja ihmettelevät edelleen kuinka minulla säilyy karkit ja herkut kaapeissa enkä syö niitä kaikkia kerralla

Olen myöskin koko ikäni ollut normaalipainoinen ja terve, hampaissa ensimmäinen reikä joskus 20 vuotiaana.

Minulle siis ainakin toimi tuollainen tapa :)

Kiitos kaikille vastanneille! Oli tosi kiva lukea kokemuksistanne ja saada vähän lisää näkökulmia aiheeseen. 

Taitaa olla parasta jatkaa nykyisellä linjalla eli tarjota pieniä jälkiruokia silloin tällöin. Toistaiseksi ne ovat olleet tyyliin pala hedelmää, pari kertaa on saanut maistiaisen jäätelöstä, jos aikuiset ovat syöneet, tai murenan kuivakakusta, jos on satuttu leipomaan. Varsinaisia karkkeja tai suklaata en ole ajatellutkaan antaa ennen kuin osaa tosiaan vaatimalla vaatia tai oppii niitä muualla syömään. Ja vaikka karkkipäivääkin mietin, niin kyse oli tosiaan tilanteesta, kun lapsi tästä vielä kasvaa.

t. ap (myös numerot 10 ja 12)

Me asutaan Ranskassa ja noudatetaan paikallista ruokavaliota, eli meilla on saannolliset ruoka-ajat eika niiden ulkopuolella napostella. Jalkiruokaa on lahestulkoon joka aterialla mutta arkisin se voi olla vaikkapa jogurtti tai rahka tms, viikonloppuisin sitten jotain tyolaampaa. Aterioiden lisaksi lapset syovat koulusta tullessaan valipalan (gouter) joka on varsin usein joku leivonnainen etenkin kavereiden luona kylaillessa.

Lapset tietavat etta karkkia yms on turha mankua ruoka-aikojen ulkopuolella. Toki juhlapaivina tai lomalla joustetaan tassakin asiassa.

Lapset nyt 14, 8 ja 2

Mä allekirjoitan sen synnnäisen persouden makeudelle. Meidän 2 -vuotias on saanut joissain juhlissa maistaa jätskiä ja kakkua eikä hän muusta enää puhukaan. Ja ihan pelkkä maininta siitä, että jos jotain herkkua saattaisi saada saa neidin tärisemään kiireestä kantapäähän innosta ja vaikka muut lapset jäävät leikkimään hän istuu ja odottaa pöydässä, jos tarjolla on vaikka jäätelöä. Ei kai tälle mitään voi. Toivon, että herkunnälkä tasoittuu ajanmyötä.

Mun mielestä meillä on tässä suhteessa homma toiminut.

Ei ole ollut karkkipäiviä, vaan ovat saaneet syödä pyytäessään suklaata tai keksejä. Koska ei ole tämän suhteen nipoteltu hirveästi, ei noita pyyntöjä usein tule. Mun mielestä 3 keksiä tai 3 suklaapalasta viikossa on suhteellisen vähän. Sellanen periaate on pidetty, että juuri ennen ruokailua ei herkkuja syödä, samoin 2h ennen nukkumaanmenoa on herkutonta aikaa.

Kumpikaan ei tykkää tavallisista karkeista tai tikkareista. Tykkäävät niiden väreistä ja saattavat karkkia maistaa, mutta pian se sylkäistään pois.

Jätskiä syödään myös kohtuullisen usein näin kesällä, mutta tehdään sitä pääasiassa itse, jolloin voidaan kontrolloida sitä mtä se sisältää. Mehujäätä tehdään tuoremehuista ja marjoista.

Limua ostetaan ehkä kerran kuukaudessa.

Mulla on tuttavapiirissä 2 karkkipäivä perhettä ja on varmaan osittain sattumaa, että molempien perheiden esikoisilla (9v & 10v) on reilusti reikiä. Nämä lapset ahmivat karkkia aina tilaisuuden tullen. Sitten on perhe, jossa ei kyllä ole karkkipäivää, mutta jossa ei karkkeja lapsille anneta kuin erityistilanteissa. Tämän perheen lapset jos ketkä ovat karkkirohmuja. Jos synttäreillä on kulhossa karkkia ja toisessa sipsejä, niin tämän perheen kasvatit istuvat kulhojen viereen ja ahmivat kaiken mitä vain saavat. Lisäksi näyttäisi siltä etteivät edes ehdi niitä karkkeja maistella vaan ne hotkaistaan.

Omat lapset 9v ja 5v.

Sanoisin, että omalla esimerkillä on suunnaton vaikutus. Millaista ruokaa kotona valmistetaan, mitkä ovat perheen ruokailutavat. Jos herkut kuuluvat siihen vanhemmilla, niin toki sitten lapsillakin. 

Hyvä kysymys on, että mikä on herkkua? Karkit, sipsit ym. roskaa ei mielletä herkuksi meillä. Lapset eivät ole oppineet siihen, taikka mäkkärin aterioihin. Kotona tehdään parempia hamppareita oikeasta pihvilihasta jne. 

Jos aivan pienestä opettaa terveellisiin välipaloihin, hedelmiin, vihanneksiin, smootheihin, täytettyihin leipiin, niin kylläpä ne lapset sillä tiellä tuppaavat pysymään.

Olen näitä parjattuja 60-luvulla syntyneitä äitejä. Meillä ei ole karkkipäivää ja herkkuja on ollut täysin vapaasti saatavilla, jos niitä sattuu kotona olemaan. Tosin en osta keksejä tms. vierasvaraksi, joten aika usein laatikot ovat tyhjät. Jäätelöä, mehua, hedelmiä jne. on täysin vapaasti valittavissa..

Tuloksena 3 laihaa lasta, jotka eivät kylässä rohmehdi herkkuja vaan osaavat olla ihmisiksi. Meillä on ollut ainakin 2 vko tusinan verran jäätelötuutteja pakastimessa eikä niitä ole kukaan sieltä vielä ottanut, vaikka saisi ottaa.

Omilla rahoilla lapset eivät ole ostaneet karkkeja vaan tietokonepelejä, neonvärisiä golfpalloja ja ylihintaisia lippalakkeja.

Mä uskon, että persous herkuille on ennemmin ihmisen henkilökohtainen ominaisuus kuin kiinni kasvatuksesta - toki silläkin on tietenkin oma vaikutuksensa ja asiaa on hyvä pohtia!

Meillä herkkuja syödään aika usein. Meillä on siis usein jälkiruoka aterian jälkeen. Mä oon ajatellut, että pieni määrä herkkua suht usein ei ole paha juttu, eikä makeasta tule sellainen kielletyn hedelmän tunne. Mä myös ajattelen, että se opettaa, ettei sitä makeaa syödä paljoa kerralla silloin kuin sitä harvoin saa. Lapsi on vähän alle 2-vuotias.

Meillä on ollut karkkipäivät käytössä, mutta muutenkin joskus on saaneet karkkia. Aika usein on jälkkäriä, esim mehujää tai pari keksiä. Ostan usein jätksit kauppareissulla - etenkin kesällä, ja muutenkin aika rento suhtautuminen karkkiin. Ja karkkipäivänä on ollut aika isojakin karkkimääriä tarjolla.

Toinen lapsista syö suunnilleen kaiken karkin mitä saa. Joskus jää joku pulla syömättä, mutta keksit menee aina kaikki mitä annetaan. Toinen syö sen verran kuin tekee mieli, eli aika vähän hänellä. Aina jää karkkia yli karkkipäivästä ja usein ei esim syö jätskiään loppuun kun ei jaksa.

Ja kyseessä on kaksoset. Eli meillä ei ole vaikuttanut se paljonko herkkua annetaan. Toisella on se karkkihinku ja toisella ei.

No minä olen hyvin perso herkuille. Omassa lapsuudessani yksi makupala per kuukausi oli jo ruhtinaallista. Eli lähinnä juhlissa sai sitten herkkuja. Tähän ei suinkaan syynä ole vanhempieni tiukka kuri vaan ihan köyhyys. Ei silloin karkkia paljon ostella. Juhlissa tulikin sitten vedeltyä herkkuja kaksin käsin....

Nyt omien lasteni kanssa olen aika avokätinen herkkujen suhteen. Kaapissa on oikeastaan aina jotakin hyvää ja niitä saa pyydettäessä (jos ruoka on jo syöty ja tämän lapset tietävät). Heille voi hyvin antaa ison karkkipussin ja sitä syödään maltillisesti, lapset eivät siis hotki sitä puolessa tunnissa. Jos on juhlat, lapset tuskin vilkaisevat tarjottavia. Saattavat käydä hakemassa pari keksiä tms. ja siihen se sitten jää. Uskon, että tämä johtuu siitä, herkkujen saaminen ei ole mitään harvinaista.

Ap, ihan mielenkiinnosta, miten olette toimineet esim. juhlissa? Kun mun lapsi haluaa aina maistaa ihan kaikkea.

2

Mä olen oman kaksivuotiaani kanssa huomannut, että siihen tehoaa parhaiten, kun makeasta ei tee kiellettyä. Syödään karkkia, kun siltä tuntuu ja niin paljon, kun siltä tuntuu. Totaalikieltäminen ei käy, vaan jos alkaa himo iskemään, Se tainnutetaan muutamalla karkilla/suklaapalalla ja jatketaan hommia :D hyvin on pysyny homma kasassa, eikä lapsi ole kertaakaan juossut karkkihyllylle tai halunnut sieltä mitään, kun ollaan ohi menty.

sitä mä en kyllä IKINÄ ole ymmärtänyt, että lapsen hampaita ja terveyttä säästellään, kun pitäisi kipeänä saada nestettä alas. Monta kertaa kuullut lääkärissä (lastenosastollakin), kun vanhemmat valittavat, että kun ei juo maitoa tai vettä, että nestettä saisi alas, ja kieltäytyvät, jos hoitaja ehdottaa pillimehua! Me ensimmäisenä juostaan kauppaan, ja haetaan läjä pillimehuja, koska tiedetään, että ne varmasti menevät alas.

yksi 1,5v lapsi joutui lastenosastolle korkean kuumeen takia, jota eivät vanhemmat saaneet laskemaan, kun lääke oli kuulema niin pahanmakuista, että lapsi oksensi sen pois. Hoitaja yritti nätisti ehdottaa, että jos mehun kanssa, niin ei.

miksi pitää olla niin ehdoton tollasessa tapauksessa?

Kuten kakkonen, minäkin uskon että jotkut vain ovat persompia makealle kuin toiset. Itse olen tykännyt aina makeasta aivan hirveästi, eikä tuo taipumus ole minusta lähtenyt vaikka olen niin toivonut.

Meillä ei ole kuin yksi lapsi, ja hän ei karkkia saanut ennen kuin joskus 3-vuotiaana. Silloinkin se oli jäätelöä mitä aloimme hänelle antamaan, melko heikolla menestyksellä tosin. Ajan myötä sitten hänellekin alkoi makea maistua, mutta mielestäni olemme onnistuneet pitämään makeat hyvin neutraalina asiana elämässä. Minusta hän on kyllä makealle yhtä perso kuin minä.

Meillä on aina jäätelöä pakastimessa, salmiakkia ja jotain keksejä kaapissa, sekä jotain konvehteja pöydällä kulhossa. Juuri nyt on Fazerin sinisiä ja Pätkiksiä vadillinen pöydällä. Menekki on melko vähäistä kun ruoka on hyvää, ja makeasta puuttuu se kielletyn hedelmän maku.

Minusta aika kuvaavaa myös on, että kun meillä aletaan tosissaan herkutella, niin syömme tuoreita mansikoita, pensasmustikoita, vadelmia, kirsikoita ja herneitä. Myös kaikki meloonit ovat 6-v lapsesta parempia kuin karkki.

En oikein ymmärrä miksi lapsi pitää pienestä pitäen opettaa syömään karkkia. Eihän lapsi sitä osaa kaivata, jollei sitä ole kotiin kannettu. Jos äiti on sokerihiiri, niin syököön karkkinsa salassa. Suosittelen makeita jälkiruokia silloin tällöin, en karkkipäivää etenkään noin pienelle.

Kyllä sitä karkkia osataan jossain vaiheessa elämää kaivata. Mieluummin opettaa syömään sitä oikein pienestä pitäen kuin opettaa sitten 3-vuotiasta.

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 16:13"]

Ap, ihan mielenkiinnosta, miten olette toimineet esim. juhlissa? Kun mun lapsi haluaa aina maistaa ihan kaikkea.

2

[/quote]

Olemme varmaan vielä päässeet helpolla, koska lapsi ei ole kovin paljoa kärttänyt herkkuja. Juhlissa on saanut yleensä pienen palan kakkua ja ehkä jonkun keksin omaan käteen. Sen jälkeen on tähän asti saatu ohjattua jonkun leikin / tavaroiden tutkimisen pariin. Yleensä lapsi myös jännittää hieman suurempia tai vieraampia ihmisiä, joita varsinkin muiden juhlissa on, ja on siksikin ollut hieman normaalia hiljaisempi ainakin aluksi - ei siis tämän takia myöskään ole vaatinut suureen ääneen herkkuja pöydästä. Tämä piirre saattaa tosiaan hyvinkin muuttua, kunhan vielä vähän kasvaa. 

Noin yleisesti olen ajatellut, että juhlissa saa isompana herkutella suht vapaasti. Kunhan joissain rajoissa pysyy :)

[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 16:38"]

En oikein ymmärrä miksi lapsi pitää pienestä pitäen opettaa syömään karkkia. Eihän lapsi sitä osaa kaivata, jollei sitä ole kotiin kannettu. Jos äiti on sokerihiiri, niin syököön karkkinsa salassa. Suosittelen makeita jälkiruokia silloin tällöin, en karkkipäivää etenkään noin pienelle.

[/quote]

Karkki ja muu makea tunkevat elämään joka tuutista, kun lapsi kasvaa. Sitä ei voi estää jos lukee lehtiä tai katsoo telkkaria, käy kaupassa ja kylässä yms.

Parasta siis antaa sille vain pieni statistin rooli elämässä, ettei se varkain vie pääosaa. Näitäkin tapauksia on, ja ne ovat hyvin surullisia.

...suurempia tai vieraampia ihmisiä -> suurempia ihmisryhmiä tai vieraampia ihmisiä

Uskon, että kyse on pitkälti fyysisistä ominaisuksista, mutta seuraavilla keinoilla olemme lapset saaneet teineiksi kasvatettua:

Kun karkkia on, siitä ei tehdä isoa numeroa "syö hitaammin, syö vain kolme, tmv." Vaan aina kun karkkia on, sitä saa syödä rajoituksetta (vanhemmat kontrolloivat määrän kaupassa käydessään) Herkkupäivänä tarjolla on karkkien lisäksi pilkottuja hedelmiä ja vihanneksia ja leivonnaisia. kummasti karkit jäävät syömättä kun tarjolla on muutakin.

Ja lopuksi kaikkein tärkein: säännölliset ruoka-ajat (vanhemmat päättävät mitä on tarjolla, lapset päättävät kuinka paljon syövät), etenkin juhlapäivinä ja karkkipäivinä! Lapset osaavat rajoittaa omaa syömistään, kun juhliin ei mennä nälkäisinä.

Mä en yhtään ihmettele kun suomalaiset on niin lihavia :)