Lue keskustelun säännöt.
G:Suhteenne suurimmat kipukohdat?
03.07.2013 |
Jos teille tulisi ero, mistä asioista sen todennäköisimmin johtuisi? MItkä ovat suhteenne ns. suurimmat kipupisteet, ne mistä tulee pahaa mieltä ja riitaa?
Meillä se, ettei osata hyvin riidellä ja sopia. Riidat jää aina vaimon sovittavaksi ja mies ei ole kovin innokas aktiivisesti hoitamaan parisuhdetta muutenkaan. Eli siinä vaihesssa, kun vaimo ei enää jaksaisi seurata tilannetta ja nähdä vaivaa, alkaisi alamäki, joka johtaisi herkästi eroon. MItää ns. perinteisiä riidanaiheita ei ole, vaan on ihanat appivanhemmat, samat kasvatustyylit lapsille, tykätään samoista asioista, rahasta ei riidellä kuin aniharvoin, seksirytmi osuu suunnilleen samoihin jne.
Kommentit (4)
Rahan käytön erot, lasten lapsuuden arvostamisen erot, talon kunto ( mieheni on surkea remonttimies ja vanhassa asutaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluan aina jutella kaikesta, mielummin liikaa kuin liian vähän. Mies on tuppisuu ja välttelee tunteista puhumista.
APn tavoin meillä ei osata riidellä:
Meillä taas on nyt sellainen tilanne, että sen viisitoista vuotta mä olen tehnyt aloitteen kaikkien riitojen jälkeen ja halunnut sopia. Okei, mies on ollut aina valmis ja halukas sopimaan. Sen jälkeen sitten keskusteltu runsaasti ja nautittu toisistamme. Mies on monta kertaa pyytänyt, ettei asiat menis riitatilanteeseen, mutta niin vaan välillä lipsuu... me siis riidellään vanhemmiten noin joka toinen vuosi.
Yritän mieheni kanssa keskustella, niin (kun olen ensin kysynyt, että onko nyt sopiva aika keskustella?) korvat tukossa sitten näprää konetta tms. sitten tulee kiukku ja jopa huuto raivo.. eli siis pärähdän täysin. Enkä enää pyytele anteeksi, vittu mähän olen rauhan aloitteen jo vuosia ja nyt on miehen aika.
Noin meni sitten viimiset neljä vuotta.
Viimeinen iso riita tuli jouluna. Se meni kutakuinkin miehen puolelta näin: aina hänen pitää olla se, joka pyytää anteeksi ekana vaikka hän ei usein edes katso tarpeelliseksi tehdä niin.
Hän ei muista edellistä viittätoista vuotta ja meinaa, että aina on ollut näin. Mä olen se vittumainen narttupaska, joka vaan lypsää, eikä arvosta.
Niin kyllä, me olemme tällä hetkellä partaalla... en tiedä millä, että onko erossa vai ei. Koska mieskään ei enää puhu.
Olisko se, että ei jotenkin osata arjen keskellä ottaa aikaa parisuhteen hoitamiseen ja vähitellen molemmat vähän vaipunut ns. itsekkyyteen, eli mies viettää paljon aikaa töissä ja kavereilla kun pääsee siellä ns. helpommalla ja ilman kotivelvotteita. Toisaalta tiedän, etten ole aina parasta seuraa ja seksi ei huvita niin paljon kun mies ehkä haluis, ja voisin suostua enemmän iloiten silloinkin kun ei yhtään huvittais jotta tilanne alkais laueta ja noidankierre katkeis... Jotenkin sitten vaan alkais sellainen kierre, joka vie vaan kauemmaksi toisistaan ja valitettavasti näen jo sen merkkejä.