Miesystävästä tullut esiin kontrolloiva puoli
Aikuisia ihmisiä ollaan ja seurusteltu muutama kuukausi. Mies alkanut nyt näyttää sellasta puolta itsestään, että yrittää saada mut ihan tavallisissa jutuissa tekemään niinkuin haluaa. Ei millään tunnu tajuavan, että kyse on minun asioista ja valinnoista. Mitenkä sitä voisi kouluttaa? Kai on aiemmin ollut sellaisia naisystävä, jotka ei osaa hoitaa omia asioitaan. Luulen, että luulee olevansa hyvä mies, kun koko ajan säätää mun elämää "paremmaksi". On huono keskustelemaan, mököttää ja loukkaantuu, yrittää sillä tavalla saada taipumaan tahtoonsa.
Kommentit (14)
Porvoolaiset miehet tuppaa olemaan tuollaisia.
Kokeilin erilaisia miehiä, kun aloin hakea suhdetta, ja tämä on muuten tosi hyvä. Tehdään yhdessä kaikenlaisia juttuja jne. Käsitys parisuhteesta vaan on jotenkin tosi vanhanaikainen.
Ei jaksais tuollaista päsmäröintiä.
Eroa siitä. Se vain on alkanut testaamaan miten paljon sinua voi alistaa ja nöyryyttää. Kun ei kuuntele sinua ja jyrää sinut niin kohta sinulla ei ole enää omaa mieltä lainkaan ja olet täysin hänen määräiltävissään.
Joidenki luonne on olla dominoiva. Exä oli. Ihan hirveetä paskaa.
Se pitää vaan ystävällisesti, mutta asiallisesti alusta asti kitkeä pois.
”Anna mä nyt teen tän mun tavalla, mä oon kuitenkin aikuinen ihminen itsekin”
”Hei, kiitos neuvosta, en tota ajatellutkaan, mut taidan kuitenkin tehdä tän näin, kun se musta tuntuu parhaalle”
”Osaan kyllä itsekin valita, mut kiitos näkemyksestä”
”Tää on nyt mun päätös ja teen niinkuin parhaaksi näen”
Onko kyseessä tyyppi, joka sanoo että "esittää vain mielipiteensä", kun kysyt miksi puuttuu sinun asioihisi? Että ei hän mitään määräile, sanoo vain. Ja mököttää, jos et tee kuten hän sanoo.
Ei tämä välttämättä ole provo. Tuollaisia tyyppejä on ja usein kontrollointi vain laajenee. Se alkaa vaikkapa pukeutumisen, musiikkimaun, asunnon arvostelusta jne. päätyen siihen, että mies yrittää puuttua omien rahojesi ja/tai vapaa-aikasi käyttöön.
Jätä se vielä, kun voit.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilin erilaisia miehiä, kun aloin hakea suhdetta, ja tämä on muuten tosi hyvä. Tehdään yhdessä kaikenlaisia juttuja jne. Käsitys parisuhteesta vaan on jotenkin tosi vanhanaikainen.
Mitenhän se on tosi hyvä muuten? Teette kaikenlaisia juttuja Porvoossa?
Vierailija kirjoitti:
Se pitää vaan ystävällisesti, mutta asiallisesti alusta asti kitkeä pois.
”Anna mä nyt teen tän mun tavalla, mä oon kuitenkin aikuinen ihminen itsekin”
”Hei, kiitos neuvosta, en tota ajatellutkaan, mut taidan kuitenkin tehdä tän näin, kun se musta tuntuu parhaalle”
”Osaan kyllä itsekin valita, mut kiitos näkemyksestä”
”Tää on nyt mun päätös ja teen niinkuin parhaaksi näen”
Miksi nähdä tälläistä vaivaa, parempi kuin laittaa suoraan kiertoon.
Kertoo kyllä enemmän naisten epätoivosta saada joku ukko siihen rinnalle ja säätämään, kuin miehestä itsestään.
Joko siedät hänen oikkujaan tai et siedä. Kaksi vaihtoehtoa. Hän on mikä on ja tuskin tulee siitä muuttumaan kovin helposti, joten sinun pitää nyt alkaa taputtelemaan humpan tahti ja kertoa hänelle missä SINÄ tanssahtelet. Puhuisin miehelle omat ajatukseni syyttelemättä. Kyllä hän kuuntelee. Jos/kun hän asiasta tuimistuu, niin kuuntelet tietenkin, mutta et anna periksi hölmöyksille ja et mene mukaan turhuuksiin, vaan smuistat, että sinä olet sinä ja sinulla on omat ajatuksesi. Jos hän on pahoillaan, niin se voi olla vain vedätystä ja jyrä lähtee pian uudelleen käyntiin tai sitten hän haluaa oikeasti sinut ja elämäänsä muutoksen.
Jos mies tajuaa oikeasti, että et tule sietämään ikävää päsmäröintiä ja hän haluaa muuttua, niin hän pystyy muuttumaan jos oikein tekee työtä asian kanssa. Minun mieheni muuttui. Eromme oli hiuskarvan päässä, mutta minulla oli niin monta totuutta hihassani, että kaikin puolin järkevänä ihmisenä hän tajusi asian vihdoin. Hän teki todella töitä itsensä kanssa, kävi yksin ammattiauttajalla ja kävimme kahdestaankin siellä kerran. Koko juttu sai alkunsa hänen lapsuudestaan, äidin vaatimuksista ihan kaiken suhteen ja sisarusten välisestä julmastakin kilpailusta. Me puhuimme, puhuimme ja puhuimme ja hän muuttui. Teillä on tietenkin vasta hyvin lyhyt suhde, mutta meillä oli silloin jo vuosia takana ja aika kilttinä naisena olin sietänyt liikaakin, tosin itseäni en menettänyt ikinä, vaan olin sen verran vahva ja järkähtämätön, että menimme enemmän keskitietä, vaikka välillä tie hieman taipui miehen suuntaan. Olemme onnellisia.
Mies ei itse kestä lainkaan arvostelua. Menee ihan pois tolaltaan, jos epäonnistuu tai edes uskoo epäonnistuneensa. On silleen perfektionisti. Itse siedän epävarmuutta hyvin.
Lisäksi usein musta tuntuu siltä, että mies ei tiedä, mitä haluaa. Itse kerron, mitä aion tehdä ja kysyn haluaako hänkin. Vastaus on epämääräinen ynähdys. Tai sitten sanoo "mene nyt vaan eteenpäin" jos kysyn vaikka kaupassa, aikooko hän tehdä ruokaa josta puhui ja otetaanko siihen ainekset tästä hyllystä.
Vierailija kirjoitti:
Kestääkö hän arvostelua?
Et sitten sinäkään parempaa saa?