Jos mies puhuu kaikesta yksikössä, niin onko avioliitto hyvä?

.

Jos jompikumpi tai molemmat puhuu aina me muodossa, on (avio)liitto tuhoon tuomittu.

up

Mietit liikaa turhia..

Vierailija kirjoitti:

Jos jompikumpi tai molemmat puhuu aina me muodossa, on (avio)liitto tuhoon tuomittu.

Eikö samoin voi sanoa, jos jompikumpi puhuu aina minä-muodossa? Jos kyse on vaikkapa yhteisestä kodista tai lapsista, tai jostain sellaisesta, jota tehdään yhdessä, eikö ole luontevaa sanoa me? Mulle ainakin. Kyllä sen lisäksi elämässä on runsaasti omaakin tekemistä.

Noloa kuulla pariskunnasta toisen puhuvan autostaan, talostaan, lapsestaan, lomasuunnitelmistaan (=minä menen) isoon ääneen puolison seistessä vieressä. Oikeasti talo on yhteinen, lapset on tehty yhdessä ja autokin yhdessä hankittu. Ja puhujat aina miehiä, en koskaan ole kuullut naisten puhuvan näin.

Jotain siinä on pieleen mennyt, joko luonteessa tai asenteessa.

Itse olen aina pitkissäkin suhteissa puhunut aina minä-muodossa, on tuntunut luontevalta niin. Ehkä siinä on ollut ajatus että molemmissa suhteissa oli tärkeää että ei olla mikään siamilaiskaksos-yksikkö vaan kaksi erillistä ihmistä erillisine mielipiteineen, ystävineen ja usein menoineen. Yhteistäkin tietenkin, mutta ei oltu niin että "mies tuli kipeäksi, emme pääse tulemaan juhliin" koska ihan hyvin vain toinen saattoi mennä.

Tietysti vähän hullua puhua minä muodossa jos ollaan selvästi tehty yhdessä jotain, selostaa muulle siitä ja puoliso seisoo vieressä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina pitkissäkin suhteissa puhunut aina minä-muodossa, on tuntunut luontevalta niin. Ehkä siinä on ollut ajatus että molemmissa suhteissa oli tärkeää että ei olla mikään siamilaiskaksos-yksikkö vaan kaksi erillistä ihmistä erillisine mielipiteineen, ystävineen ja usein menoineen. Yhteistäkin tietenkin, mutta ei oltu niin että "mies tuli kipeäksi, emme pääse tulemaan juhliin" koska ihan hyvin vain toinen saattoi mennä.

Tietysti vähän hullua puhua minä muodossa jos ollaan selvästi tehty yhdessä jotain, selostaa muulle siitä ja puoliso seisoo vieressä.

Puhuisitko myös sinun talostasi/asunnostasi? Vaikka asut ja maksat sitä yhdessä puolison kanssa? Ja että sinulla kävi vieraita viikonloppuna? Minusta olisi kyllä asiallista puhua meidän kämpästä ja meillä käyneistä vieraista.

Eräs tuttu mies nimittäin puhuu aina noin. On ollut vaimonsa kanssa jotain 20 vuotta yhdessä, lapsiakin on. Silti häivyttää sen puheissa kokonaan. Itse en suostuisi olemaan noin näkymätön ja kuulumaton osa puolisoni elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aina pitkissäkin suhteissa puhunut aina minä-muodossa, on tuntunut luontevalta niin. Ehkä siinä on ollut ajatus että molemmissa suhteissa oli tärkeää että ei olla mikään siamilaiskaksos-yksikkö vaan kaksi erillistä ihmistä erillisine mielipiteineen, ystävineen ja usein menoineen. Yhteistäkin tietenkin, mutta ei oltu niin että "mies tuli kipeäksi, emme pääse tulemaan juhliin" koska ihan hyvin vain toinen saattoi mennä.

Tietysti vähän hullua puhua minä muodossa jos ollaan selvästi tehty yhdessä jotain, selostaa muulle siitä ja puoliso seisoo vieressä.

Puhuisitko myös sinun talostasi/asunnostasi? Vaikka asut ja maksat sitä yhdessä puolison kanssa? Ja että sinulla kävi vieraita viikonloppuna? Minusta olisi kyllä asiallista puhua meidän kämpästä ja meillä käyneistä vieraista.

Eräs tuttu mies nimittäin puhuu aina noin. On ollut vaimonsa kanssa jotain 20 vuotta yhdessä, lapsiakin on. Silti häivyttää sen puheissa kokonaan. Itse en suostuisi olemaan noin näkymätön ja kuulumaton osa puolisoni elämää.

Riippuu kelle puhuisi varmaan. Vieraista voisin puhua "minulla oli vieraita" etenkin jos olisivat minun ystäviäni tai sukulaisiani. Ja jos esim puhuisin joillekin jotka eivät tunne puolisoani voisin helpommin puhua minämuodossa koska se puoliso ei nyt sinällään liity asiaan, kun puhun omista kuulumisistani.

On jopa ehkä vähän ärsyttänyt kun joku kysyy että "mitäs te teitte viikonloppuna" kun oikeasti hän kysyy mitä minä tein mutta olettaa että teemme puolison kanssa aivan kaiken yhdessä tai emme tee mitään.

Varmaan tässä on joku oma vastareaktio jota en ole tajunnut. Olen aina vähän ällönnyt sellaisia super parisuhde--ja perheihmisiä jotka puhuvat aina niin tarkoituksellisen me-tyylillä, niin että kaikki varmasti tietäisivät kuinka upea suhde heillä on ja ihan kaikki tehdään yhdessä. Niin kuin tärkein asia heissä ei olisi heidän itsensäkään mielestä heidän persoona vaan se että heillä on nyt sitten puoliso ja perhe. Kuin olisi joku suurikin saavutus. Minulle se ei ole koskaan näyttäytynyt sellaisena.