Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taaperon yölliset kauhukohtaukset
01.07.2013 |
On meillä öisin niin mukavaa... Ei niitä nyt joka yö sentään tule, mutta kun ei tiedä milloin tulevat, niin on varautunut koko ajan.
Ei ole mitenkään mukavaa herätä yöllä siihen että lapsi huutaa hysteerisenä, eikä häneen saa koskeakaan koska paniikki vain yltyy silloin. Saatta kiivetä pois sängystä ja juosta olohuoneeseen, tai ryömiä sängyn alle, tai pakittaa nurkkaan, ja huutaa ja huutaa eikä kontaktia saa...
Ja kun tietää että ei saa herätellä, pitää odottaa että menee ohi ja vain valvoa ettei lapsi satuttaa itseään, mutta kun tuntuu niin kurjalta kun toista ei voi auttaa.. niin siinä sitten vain hyräilee jotain tuttuja lauluja, tai hokee lapsille "ei hätää, äiti on tässä, ei hätää, äiti on tässä" kunnes kohtaus menee ohi ja lapsi voi nukkua taas....
Puoli vuotta jo mennyt näin, välillä voi mennä viikko, pari ilman kohtausta, ja välillä niitä tulee parikin kertaa viikossa...
Muita?
Lisään tähän vielä että pelkään itse pimeää, ja minulla on kamalan vilkas mielikuvitus, joten voitte kuvitella miten ihanalta tuntuu kun lapsi huutaa kauhuissaan keskellä yötä.....
Kommentit (19)
Miksei saisi herättää? Mulle aikanaan sanottiin neuvolassa että koita herättää jos kohtaus ei mene millään ohi. Herättäminen on tosin usein todella vaikeaa. Itse huomasin useimmiten (ei aina) toimivaksi keinoksi sen, että vein lapsen sylissä ikkunan luokse ja koitin häntä saada katsomaan ikkunasta ulos. Ilmeisesti näkymä erosi sen verran sisätiloista että heräsi riittävissä määrin ja rauhoittui. Tsemppiä, kyllä ne aikanaan menee ohi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 6v lapsi on edelleen öisin vastaavien kauhukokemusten riivaamana, ei joka yö, mutta usein kyllä. Lasta ei saa rauhoitettua oikein millään muulla, kuin puhumalla rauhallisesti jotain aivan arkista, kuten "äiti laita sun tyynyn paremmin, katoppa kun se on mennyt ihan hassusti tuohon..." jne...tämäkään ei suoranaisesti auta, mutta olen huomannut, että tuollainen rauahllinen ja arkinen puhe jollain lailla rauhottaa lasta. Kohtauksen aikana lapsi voi lähteä jopa juoksentelemaan ympäri taloa, mennä muka pesemään käsiään tai seisomaan suihkun alle jne. Joskus hän vain itkee, sohii tyhjyyteen ja on aivan painajaisensa kourissa, eikä herää millään. Toi kaikki on myös jotenkin kuumotavaa, joskus tulee sellanen olo, että onko tuo lapsi ihan tavallinen, vai mikä sitä, no, riivaa.
Näiden 6 vuoden aikana on ollut kyllä jaksoja, jolloin kohtauksia ei ole tai niitä on vain harvoin ( jos se tulee, niin yleensä se tapahtuu aika pian nukkumaanmenon jälkeen ). Olemme toisaalta oppineet elämään niiden kanssa, että emme ota niistä enää mitään paineita. Lapsi itse ei muista koskaan kohtauksista mitään, vaikka olisi sekoillut ja huutanut yöllä pitkäänkin.
Itse uskon, että kyseessä on herkän lapsen vilkas mielikuvitus, joka saa nuo kohtaukset aikaan. Koiteaan kestää, kyllä ne jossain vaiheessa loppuu:)
[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 00:36"]
Miksei saisi herättää? Mulle aikanaan sanottiin neuvolassa että koita herättää jos kohtaus ei mene millään ohi. Herättäminen on tosin usein todella vaikeaa. Itse huomasin useimmiten (ei aina) toimivaksi keinoksi sen, että vein lapsen sylissä ikkunan luokse ja koitin häntä saada katsomaan ikkunasta ulos. Ilmeisesti näkymä erosi sen verran sisätiloista että heräsi riittävissä määrin ja rauhoittui. Tsemppiä, kyllä ne aikanaan menee ohi!
[/quote]
Ennen kuin tajusin mistä on kyse yritin herätellä, mutta se vaan pahensi kohtausta. Syliin ei voi ottaa koska lapsi rimpuilee niin paljon että ei pysty pitämään kiinni.
Suurin osa infosta mitä olen löytänyt sanoo että herättäminen voi pitkittää kohtausta, ja että lapsi saa helpommin unta uudestaan jos saa itsekseen nukahtaa uudelleen ilman että herätellään.
Tämä yö nyt onneksi sujui ilman kohtausta, nyt pärjättiin ihan tavallisella unessapuhumisella =)
Voi, kuulostaapa tutulta. Meidän vanhemmalla pojalla (nyt 5v) alkoi nuo kohtaukset rajun mahataudin yhteydessä pari vuotta sitten. alkuun olivat juuri ap:n kuvailemia tosi rajuja, ja toistuivat joka yö n. 1,5h nukahtamisen jälkeen. Alkuun kestivät jopa 10 minuuttia, sitten alkoivat harventua ja kesto lyheni, lopulta loppuivat melkein vuodeksi kokonaan kunnes muistaakseni taas joku infektio laukaisi uudelleen. Nyt niitä tulee enää harvoin, ehkä max kerran kuussa, jos on ollut jotenkin jännä tai erikoinen päivä tai jos on vaikka katsonut liikaa tv:tä. Mutta kurja harmi lapselle ja vanhemmille, joskaan poika ei itse muista ikinä kohtauksista aamulla yhtään mitään.
Oi, olin jo unohtanut nuo. Meillä tuota jatkui noin vuoden. Välillä heräteltiin kun ei kerta kaikkiaan meinanut muuten mennä ohi ja yleensä lapsi herätti pikkusisaruksenkin, joka ei pystynyt nukkumaan siinä huudossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lopetti huudon, kun sanoi topakasti et "pistäs nyt nukkumaan". Totteli komentoa ja asettui makuulle. Syliin ottaminenkin käsittääkseni pahentaa asiaa.
Meillä kyllä rauhottui kun otettiin syliin ja puhuttiin rauhoittavasti, ilmeisesti riippuu lapsesta mitä kannattaa tehdä, kokeile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsi nähnyt televisiosta ikäviä asioita, onko kotona tapeltu jne. Mun lapsella ei tullut ikinä mitään kauhukohtauksia, tietenkin joskus sattui heräämään itkuisena ja otin syliin ja olin siinä hetken aikaa vielä ja nukahti.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 09:19"]
Onko lapsi nähnyt televisiosta ikäviä asioita, onko kotona tapeltu jne. Mun lapsella ei tullut ikinä mitään kauhukohtauksia, tietenkin joskus sattui heräämään itkuisena ja otin syliin ja olin siinä hetken aikaa vielä ja nukahti.
[/quote]
Kauhukohtaukset on unihäiriö, siirto kolmannesta univaiheesta neljänteen ei onnistu, ei ole psyykkistä eikä ole mitään tekemistä esim painajaisten kanssa.
Ei läheskään kaikille tulee näitä, onko luokkaa 3-6% lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, joilla ei ole kokemusta asiasta, älkää tulko viisastelemaan! "Pistäs nyt nukkumaan"-ei todellakaan auta oikeassa kauhukohtauksessa! Se menee ohi, kun menee; ei siinä paljoa voi tehdä muuta kuin valvoa, ettei satu mitään. Toki rauhallinen juttelu ja juuri esim. vuoteen järjestely voivat vähän tasoittaa sitä.
Kauhukohtaus on unihäiriö, johon on hyvin vähän vaikutusta ulkoisilla tekijöillä.
Meillä esikoinen kärsi unikauhukohtauksista, jotka oli pahimmillaan 4-vuotiaana. Tutkittiin aivosähkökäyrät, käytiin lastenpsykiatrilla, unikoulussa jne jne. Mikään ei auttanut. Yöt oli ihan hirveitä ja olin todella väsynyt ja turhautunut. Yöllinen elämä alkoi meillä rauhoittua pikkuhiljaa vasta lapsen mentyä kouluun. Nyt 9-vuotias tyttö nukkuu onneksi yönsä rauhallisesti, mutta sillon kun kohtaukset oli pahimmillaan, en osannut kuvitellakaan aikaa, jolloin näin olisi.. voimia kaikille vanhemmille, joiden lapset kärsivät tästä unihäiriöstä. Onneksi se iän myötä helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 12:16"]
Meillä esikoinen kärsi unikauhukohtauksista, jotka oli pahimmillaan 4-vuotiaana. Tutkittiin aivosähkökäyrät, käytiin lastenpsykiatrilla, unikoulussa jne jne. Mikään ei auttanut. Yöt oli ihan hirveitä ja olin todella väsynyt ja turhautunut. Yöllinen elämä alkoi meillä rauhoittua pikkuhiljaa vasta lapsen mentyä kouluun. Nyt 9-vuotias tyttö nukkuu onneksi yönsä rauhallisesti, mutta sillon kun kohtaukset oli pahimmillaan, en osannut kuvitellakaan aikaa, jolloin näin olisi.. voimia kaikille vanhemmille, joiden lapset kärsivät tästä unihäiriöstä. Onneksi se iän myötä helpottaa!
[/quote]
lisään vielä, että meillä näitä kohtauksia tuli ihan joka yö!
Mun tytöllä tuli noita kohtauksia lähes joka yö puolisen vuotta kaksivuotiaana. Nyt ei ole - kop kop - onneksi vähään aikaan tullut. Meillä saattoi huutaa jopa 45 minuuttia pahimmillaan...
Se oli ihan totaalikauheaa. Yritin lähinnä katsoa, että lapsi ei satuta itseään ja rauhoitella itseäni. Tsemppiä. Itse yritin ajatella, että tämä ei ole mun vika ja tämä on vaihe, joka menee ohi. Mutta kivaa se ei ollut. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2013 klo 11:49"]
Te, joilla ei ole kokemusta asiasta, älkää tulko viisastelemaan! "Pistäs nyt nukkumaan"-ei todellakaan auta oikeassa kauhukohtauksessa! Se menee ohi, kun menee; ei siinä paljoa voi tehdä muuta kuin valvoa, ettei satu mitään. Toki rauhallinen juttelu ja juuri esim. vuoteen järjestely voivat vähän tasoittaa sitä.
Kauhukohtaus on unihäiriö, johon on hyvin vähän vaikutusta ulkoisilla tekijöillä.
[/quote]
Ap täällä taas... ja joo, näen kyllä punaista jos joku sanoo esim et heilläkin lapsi joskus näkee painajaisia, mutta hali riittää ja sitten lapsi jatkaakin uniaan....
Meidän pojalla oli noita kauhukohtauksia kanssa alle 3v iässä. Niihin aikoihin olimme juuri muuttaneet, pikkusisarus oli syntynyt ja poika itse uhmaiässä. Elämäntilanne taisi olla aika stressaava pienelle ja uskoisin, että kauhukohtaukset johtuivat pääosin siitä.
Ilmeisesti nämä unihäiriöt ovat myös jossainmäärin perinnöllisiä. Pikkusiskoni muistan saaneen myös noita kauhukohtauksia lapsena ja itse olen ollut pahemman luokan unissakävelijä.
Se on todellakin hirvittävää mennä itse väsyneenä yöhämärässä rauhoittelemaan kauhukohtauksen vallassa olevaa lasta. Mulla kanssa mielikuvitus lähti ekoina kertoina laukkaamaan ja mietin, että näkeekö toi lapsi jotain mitä mä en nää!? Ja manaaja-elokuva tuli mieleen.. Karmaisevaa.
Onneksi näitä kohtauksia ei ole aikoihin ollut, eikä toivon mukaan ei myöskään tule :)
Outoa, tässä ketjussa ei oo vastausta nr2? eka vastaus on 3/10?
Onneks meidän muksuil ei oo tommost ollu ikinä....
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaapa kamalalta! :( Meillä on 2,5 vuotias jolla on myös yöllisiä kauhukohtauksia mutta ei ainakaan tähän mennessä ole ollut noin pahoja. Herää yöllä ja pomppaa pystyyn tai istumaan ja huutaa paniikissa ihan täyttä huutoa.. Ja minäkin pelkään pimeää ja omaan vähän turhan hyvän mielikuvituksen, että aika hyvin hyppää sydän kurkkuun kyllä joka kerta.
Oletteko neuvolassa puhuneet?
Meillä on nyt tullut kyllä jonkin verran päivälläkin sellaisia pelkoja, että jossain on mörkö tms. :/