Lasten hankalat kysymykset.
Mä olen melko realistinen ja monen mielestä kova ihminen ja kasvatan lapsetkin aika realisteiksi, enkä valehtele mistään ikinä. Paitsi no joulupukista, sekin ottaa koville😁
Mutta asiaan. 6v kysyi silmät pyöreänä "ampuuko kukaan ihmisiä". En osannut vastata mitään, pyöritin vain päätäni samalla kun mietin mitä voisin sanoa koska en halua valehdella.
Otti sen ei-vastauksena ja asia jäi siihen, onneksi.
Mitä tuohon voi sanoa? En tietenkään järkytä pientä tuollaisilla elämän totuuksilla mutta jonain päivänä voin saada kysymyksen "miksi sanoit ettei ammu vaikka...".
Kommentit (9)
No sanoisin että esimerkiksi sodassa saatetaan ampua ihmisiä.
Ja tuosta valehtelusta, toki pehmennän asioita, kai sekin on sitä.
Esim. nuo pienimmät meillä on siinä uskossa että eläimiä syödään (ihmiset ja eläimet) vain sitten kun ne ovat jo kuolleet johonkin. Niitä ei siis tapeta sitä varten.
Itse ovat mum ympäripyöreistä vastauksista päätelleet enkä ole korjannut.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa että arviosi itsestäsi ja kasvastustyylistäsi on epärealistinen. Mikä tuossa kysymyksessä erityisen hankalaa muka on?
Nyt en ymmärrä?
Koitin siis selittää että melko realistinen mutta tällaiset asiat ottaa koville.
On paljon muutakin kuin kuolemaan ja tappamiseen liittyviä asioita missä voi olla realisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa että arviosi itsestäsi ja kasvastustyylistäsi on epärealistinen. Mikä tuossa kysymyksessä erityisen hankalaa muka on?
Nyt en ymmärrä?
Koitin siis selittää että melko realistinen mutta tällaiset asiat ottaa koville.
On paljon muutakin kuin kuolemaan ja tappamiseen liittyviä asioita missä voi olla realisti.
Ottaen huomioon että kuolema on osa jokaisen elämää ja tappaminenkin valitettavan yleistä, varsinkin mitä ihmisravintoon tulee, valehtelusi on kuitenkin hyvin laajamittaista ja jättää lapsillesi väärän käsityksen elämän kokonaisuudesta.
Ja nyt, kun hän hetken päästä oppii lukemaan kaupan lööpit, ja siellä kirjoitetaan, että " Nainen am muttiin.." niin seuraavan kerran saatkin sitten selitellä hänen kysymystään " miksi valehtelit silloin".
Kyllä mä olisin vastannut jotain, että valitettavasti semmoistakin tapahtuu ja ne on aina kamalan surullisia tilanteita, niinkun muutkin tilanteet, joissa joku kuolee. En olis alkanut mitään yksityiskohtia kertoa, vaan jos kyseleminen olis jatkunut, olisin sanonut, että ne on niin surullisia asioita, että en haluaisi puhua niistä.
Itselläni ei lapsia ole, mutta minusta paras tapa vastata lapsen hankalaan kysymykseen on rehellisesti ja ns. lapsentajuisesti. Muksut nimittäin huomaa äkkiä, jos aikuinen ei ole täysin rehellinen. Omalla kohdallani toimittiin näin, ja samoin olen itse toiminut, jos esim. kummilapsi on kysynyt jotain hankalaa.
Ihan olen vastannut niin kuin asia on. Että kyllä maailmassa ammutaan toisia ihmisiä, jatkuvasti. Ei se järkytä lasta, koska lapsi ei osaa ajatella asiaa kovin monelta kantilta. Kyllähän nyt lasten leikkeihin sisältyy usein myös ampumista ja kuolemista.
Vaikuttaa että arviosi itsestäsi ja kasvastustyylistäsi on epärealistinen. Mikä tuossa kysymyksessä erityisen hankalaa muka on?