Lapsi sai surkeat arviot toimintaterapiassa. Onko kokemusta?? Ahdistaa..

AP: tuntuu vähän siltä, että nyt on tehty kärpäsestä härkänen. Meillä pian 3v joka piirtää välillä sotkua, varsinkin kun antaa maalit ja pensselit käteen. Välillä jaksaa pensselinkin kanssa maalata huolellisesti, mutta mitään pääjalkaista ei kyllä tule piirtämään vielä aikoihin. Tuntee numerot ja kirjaimiakin jo, puhuu sujuvasti kahta kieltä, leikkaa lasten turvasaksilla paperin laitaa, jos joku toinen pitää paperia, ei todellakaan käy itse vessassa eikä osaa aina syödä siististi. :D 

Nuo arviointitilanteet ovat aina aika hankalia lapselle: minut laitettiin koulukypsyysarviointiin, koska olin syntynyt loppuvuodesta. Jouduin arvioitavaksi ihan kylmiltään samalla reissulla, kun pikkusiskoa käytettiin neuvolassa, eikä äiti ehtinyt edes sanoa että tee mitä käsketään. Lopputuloksena oli suositus koulun aloittamisen siirtämisestä vuodella. Äitini ei tuota niellyt, koska osasin jo lukea, laskea ja kirjoittaa sujuvasti. Olin vain yksinkertaisesti mennyt lukkoon oudossa tilanteessa oudon ihmisen kanssa. Uusinta-arvio saatiin paria päivää myöhemmin itsepäisen äitini vaatimuksesta, ja kappas: olinpas sittenkin koulukypsä. Ja mun mielestä eka luokka oli äärimmäisen tylsä...

Pointtina siis: lapset kehittyvät eri tahtiin, vaikka mitä tekisi. Äitinä sinä tiedät aivan tasan taatusti paremmin lapsesi kyvyt ja osaamistason, kuin ensimmäistä kertaa lapsesi tapaava terapeutti. Lapsillakin on huonoja päiviä.

Voit ihan hyvin kyseenalaistaa arvioinnin tuloksen, ihminenhän sen laatii. Tsemppiä!

Tää ei nyt ole ap:lle, mutta ei kai lapsi voi osata käyttää saksia, jos niitä ei ole hänelle annettu aikaisemmin??? Suojella lasta? Niitä on tarkoitus (ainakin alkuun) käytää ohjatusti ja samalla tietty myös opetella, ettei niillä juosta yms. Mulla on tyttö ja poika. Tyttö askarrellut aina ja ollut erittäin taitava piirtäjä jo hyvin nuorena. Poikaa ei voinut piirtäminen vähempää kiinnostaa, saksilla leikasi kyllä mielellään. Pääjalkaisen piirsi vain pakotetusti, eli käskin kerra hyvin painokaasti kokeileman. Mutta motorisesti hyvin taitava, sen huomasi kyllä muusta. Piirtäminen ei vain kiinnostanut ollenkaan. Silti välineitä ollut aina tarjolla ja ohatussa askartelukerhossa sitten vähän innostuikin. 3-vuotan ei todellakaan tarvitae vielä osaa kikkwa, etenkään, jos ei ole harjoitellutkan, mutta tuntuu oudolta että vanhemmt eivät uskalla saksia antaa käyttöön...

Ei meidänkään kolmevuotias osaa taatusi leikata saksilla. Ei olla koskaan edes kokeiltu.

Toimintaterapiasta sen verran, että siihen kannattaa ehkä hieman kriittisesti suhtautuakin. Meillä poika alkoitti toimintaterapian ylivilkkauden takia. Yht äkkiä toimintaterapeutti väitti meillekin, että poikamme karkeamotoriikka ei ole kunnossa. Poika ei ollut muunmuassa osannut kiivetä puolapuita vaikka ikää oli jo 5 vuotta. Tämä oli siis äärimmäisen huvitavaa koska poika osasi kiivetä puolapuut ylös ja alas 1 vuotiaana :D Hän itseasiassa kiipesi kiipeilyhallilla isänsä kanssa 5 vuotiaana jo kiipeilyseiniä. Joten koska itse tiesimme paremmin, niin emme ottaneet asiasta stressiä. 

Jostain syystä tuolla toimintaterapiassa tehtävät fyysiset tehtävät olivat niin lällyjä, että poikamme oli ovela ja sanoi kaikkeen tylsään "en osaa" ja toimintaterapeutti oli niin hölmö että uskoi poikaa. Todellisuudessa siis kaikki ne tehtävät jotka oli poikamme mielestä niin lällyjä, ettei niitä jaksanut edes tehdä oli toimintaterapuetin arviossa epäonistuneita koska poika ei niitä osannut ja hänen karkeamotoriikkansa merkittiin siis heikoksi ja meinasivat jopa ehdottaa siihen toimintaterapiaa hoitomuodoksi.

Onneksi olemme mieheni kanssa liikunann ammattilaisia ja tiesimme, että hukkaan menisi veronmaksajien rahat siinä tapauksessa. Myös päiväkoti vahvisti tilanteen toimintaterapeutille, että poika on erittäin liikunnallisesti lahjakas. Toimintaterapeutti kiukutteli vähän, mutta hyväksyi sitten sen, että asialle ei tehdä mitään. Saatiin keskityttyä sitten energiamme kaikki siihen todelliseen ongelmaan :)

Pakkohan niiden toimintaterapeuttien on keksiä itselleen töitä! Jos ei lapsesta löydy vikaa, ja korjattavaa, on ne terapeutit pian työttömiä.

25:llle: toimintaterapeuteista on hurjasti pulaa, oikeasti tarvitsevat lapset jonottavat terapiaan 6kk-1v. Ei todellakaan tarvitse keksiä töitä...

Toimintaterapeutti arvioi vastaanotolla lasta sekä haastattelee vanhempia ja verkostoa(päivähoitoa yms.). Toimintaterapiatavoitteet tehdään yhdessä vanhempien kanssa eikä 1 taitoa lähdetä harjoittelemaan toimintaterapiassa. Sensomotoriikan perusvalmiudet luovat pohjaa hienomotoriselle työskentelylle eli tasapaino-, vartalon asennonhallinnan perustan tulee esim. olla ensin kunnossa ennenkuin hienomotoriset taidot kehittyvät. Harjaantumaton (ei saksia käyttänyt lapsi) harjoittelee ilman toimintaterapiatarvetta saksillaleikkaamista kotona/hoitopaikassa.

Miksi monet tuntuvat ottavan suorastaan loukkauksena sen, että selvitetään tarvitseeko lapsi tukea jossain asiassa? Ilmeisesti tämä on jonkunlainen torjuntareaktio: onhan se kova paikka vanhemmalle, jos lapsen kehityksessä epäillään olevan jotain häikkää.

Se ei pidä ollenkaan paikkaansa, että ns. normaaleista lapsista muka väkisin yritettäisiin kaivella jotain vikoja ja terapian tarpeita. Suomessa esim. adhd-diagnoosin saaminen on pitkä prosessi. Terapiaa saavat vain ne, jotka todellakin ovat sen tarpeessa (ja valitettavasti eivät aina hekään).

Missä iässä tuollaisiin toimintaterapioihin aletaan laittamaan, jos on tarvetta? Siis aikaisintaan?

Mitä kaikkea 2 vuotta täyttävän pitäisi osata tai mitä kaikkea vanhempien pitäisi olla tehnyt hänen kanssaan? Kuten esim. tuo, että 3-vuotiaan "pitäisi" osata leikata saksilla. Ajattelin vain, onkohan samanlailla jotain mitä ei olla tultu ajatelleeksi, että voisi tehdä?

Luulen myös, että aika paljon varmaan tulee lähetteitä ihan siksi, että on vain harjoituksen puutetta. Hyvä tietysti, että neuvolassa reagoidaan ja asioihin kiinnitetään ajoissa huomiota, mutta voi olla, että näistä tulee vähän turhaan stressiäkin vain. Ennen vanhaan oli ehkä sikäli parempi... :-)