Lue keskustelun säännöt.
Pelkäättekö koskaan itse olevanne narsisteja?
27.06.2013 |
Näissä narsistijutuissa, mitä tälläkin palstalla on, se narsisti on yleensä joku entinen mies, nykyinen mies, vanhempi tai joku tuttu, jonka toimia kauhistellaan. Mutta pelkäättekö koskaan salaa, että ehkä se narsisti oletkin sinä itse?
Minä ainakin pelkään. Kuitenkin välillä naksahdan lapsille, hermostun, komentelen, suutun kohtuuttomasti, vaikka kyllä osaan pyytää anteeksi ja antaa hellyyttäkin. Mutta loukkaannun herkästi, nautin huomiosta, ja siitä, että minusta pidetään ja arvostetaan. Eli minulla on ihan selviä narsistisia piirteitä. Mikä minut sitten erottaa narsististen piirteitteni kanssa narsistista? Joku nyt sanoo, että ei oikea narsisti sellaista pohdi, mutta minä en ihan usko sitä. Ihan hyvin voi pohtia, mutta ei sitä kenellekään kerro. En minäkään kerro, että olen siitä huolissani.
Miettiikö kukaan muu samoja juttuja?
Kommentit (6)
En pelkää enkä mieti. Siksi olen paljon todennäköisemmin narsisti kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismi on jatkumo: terveestä narsismista sairaaseen narsismiin, jokainen sijoittuu sille janalle johonkin kohtaan. Ja eri tilanteissa oma sijainti asteikoilla vaihtelee, esim. tilanteen stressaavuuden tms. mukaan. Ihan hyvä on kyetä itsereflektioon ja miettiä omia tunteitaan eri tilanteissa, reaktioitaan niihin ja käyttäytymistään. Narsistiseen persoonallisuuteen liittyy usein vahva vaillinaisuuden ja häpeän tunne ja kompensaatio keinona välttää tunnetta. Jos on yhteydessä omiin tunteisiinsa ja haluaa kehittää omaa itsereflektiokykyään, niin tuskinpa silloin ollaan kovin syvällä epäterveen narsismin janalla.
Oikeasti hyvin narsistinen henkilö ei todellakaan mieti tuollaisia! Hän ei näe itsessään mitään vikaa tai puutetta.
Siis kaikkihan nauttii hyväksynnästä, arvostamisesta ja huomiosta ja terveessä määrin se on erittäin ok, eikä mikään häiriö. Eri asia on kun ihminen käyttää toisia hyväkseen säilyttääkseen omanarvontuntonsa, mollaa ja vähättelee toisia eikä pysty ottamaan toisten tunnetarpeita huomioon. Aina toisten tunteita ei ehkä jaksakaan huomioida, kyllähän ihminen välillä on rasittunut, mutta noin yleensä. Narsistisesti vaurioitunut ei pysty täyttämään kuin omia tarpeitaan.
Ap taas tässä. Kiitos vastauksista. Tuo häpeän tunne on se, minkä tunnistan, ja minkä joskus huomaan aiheuttavan niitä turhia suuttumisia lapsia kohtaan. Ja minulla on tiettyjä alueita, joilla olen vahva, ja joilla menestymisellä olen paikannut itsetuntoni heikkoja kohtia. Toisia ihmisiä en mielestäni pyri manipuloimaan, en ole sosiaalisilta taidoiltani kovin vahva. Mutta riidellessä mieheni kanssa huomaan kyllä sortuvani tunteiden kanssa tietynlaiseen peliin. Sitäkin vähän olen säikähtänyt.
En todellakaan mieti. Joskus muut ihmiset ovat sitä epäilleet, mutta he ovat väärässä.