Lue keskustelun säännöt.
Vauva?
26.06.2013 |
Olen 28-vuotias ja mietin lapsen hankintaa.
Tilanteeni on hiukan hankala, minulla ei ole koskaan ollut seurustelusuhdetta miehen kanssa. En ole lesbo ja olen kelvannut pantavaksi, sekä tyttöystäväkandidaatiksi lähinnä alkoholisoituneille ja narkomaaneilla, mutta en heitä ole huolinut.
En oikee itsekään usko, että varmasti tulisin olemaan koskaan suhteessa miehen kanssa, vähän toivo menny. Joten odottelemaan jääminen tuntuu turhalta. Mielummin hankkisin lapsen hiukan nuorempana, kun vielä on energiaa ja keho toimii niinkuin sen pitääkin.
Ostos-tv:tä lainatakseni: eikä tässä vielä kaikki! Adoptiota olen tutkinut, mutta koska minulla on ollut masennusta, minut raakataan pois siitäkin joukosta. Lisäksi minun ei ole mahdollista saada lapsettomuushoitoja, koska minulla havaittiin syksyllä eräs sairaus (oireeton), jonka omaavia ei huolita hoitoihin.
Eli luonnonmukainen tapa olisi ainut. Yhdeltä miespuoliselta kaverilta olen kysynyt, jonka kanssa on muutenkin ollut säätöä vuosia. Humalassa hän suostui, mutta pitäisi keskustella hänen kanssaan kyllä uudestaan asiasta. Hänellä on vahvat ja terveet geenit. En oleta hänen osallistuvan lapsen elämään sen kummemmin, mutta en sitä kielläkään.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
Kommentit (11)
Lapsella on mahdollisuus molempiin vanhempiin. Valitettavasti mies on vain kykenemätön ottamaan vastuuta itsestäänkään. Mies saisi olla mukana lapsen elämässä, mutta harkitsisin kaksi kertaa, että jättäisinkö lasta esim. viikoksi iskälle lomailemaan. Viikossa mies ehtii hukata puhelimensa ja joutua juoppoputkaan yöksi. Töitä hän ei ole tehnyt sitten vuoden 2008, ei vaan kiinnosta.
Mä oisin se turvallinen ja kunnollinen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärien mielestä se ei haittaa, se ei siis ole perinnöllinen. Tartuntariski vauvaan on pieni ja nykyään estettävissä.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 02:40"]
Lääkärien mielestä se ei haittaa, se ei siis ole perinnöllinen. Tartuntariski vauvaan on pieni ja nykyään estettävissä.
[/quote]
Herpes?
Täh, miksi muka et kelpaisi tyttöystäväkandidaatiksi muille kuin alkoholisteille ja nisteille? Odottaisin vielä pari vuotta. Jos siis olisin oikeasti kuvitteellisessa tilanteessasi. Tuo aids-juttu oli ehkä jo liian paksua...
[quote author="Vierailija" time="28.06.2013 klo 08:03"]
Täh, miksi muka et kelpaisi tyttöystäväkandidaatiksi muille kuin alkoholisteille ja nisteille? Odottaisin vielä pari vuotta. Jos siis olisin oikeasti kuvitteellisessa tilanteessasi. Tuo aids-juttu oli ehkä jo liian paksua...
[/quote]
Mistä sinä tähän aidsin repäisit?
Mutta itse ap:n kysymykseen, saattaisin ehkä odotella vielä jonkun vuoden. Aikaa kuitenkin on. Moni saa lapsen vasta yli 30-vuotiaana. Tosin jos on kamala vauvakuume nyt, ja olet varma päätöksestäsi, niin mikä estää? Ei sekään tavatonta ole, että hankkii lapsen yksin,
Keskustele toki ystäväsi kanssa selvin päin asiasta. Mutta miksi heti lapsettomuushoitoja? Jos et ole lasta yrittänyt, niin miten voit tietää, että niitä tarvitset? Eikö luovuttajan saa viralliseltakin taholta, myös yksin, jos haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovutetulla spermalla aikaan saatu lapsi lasketaan lapsettomuushoidoksi, vaikka siis mitään lääkityksiä tms ei keho välttämättä tarvitsisi.
Kyllä minullekin tuosta sairaudesta tuli HIV mieleen...
Millainen on ap tukiverkostosi? Lähinnä mietin, että mitäs sitten jos masennuksesi uusii raskauden/synnytyksen myötä, ettet jää ihan yksin...
Jos nyt et kelpaa hyville miehille, niin yksinhuoltajana se on vielä vaikeampaa! Etenkin, jos kuvioissa pyörii joku tuttu mies, joka on lapsen isä. Eli haluatko olla yksinhuoltaja lopun ikäsi?
Lähinnä mietin onko tämä sen keski-ikäisen miehen laatima provo. Heitetään vaivihkaan vähän sairauksiakin joukkoon ja soppa on valmis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joku syy kait siihen on että lapsettomuushoidoja ei sun tilassasi olevalle anneta? Miksi? Mikä on riskinä: raskaus, synnytys vai mikä? Ja masentunut & yh ei ihan paras yhdistelmä mielestäni, kun rankkaa tämä on kahdenkin osallistuvan aikuisen kanssa aina välillä. Ja lapsen hankinta ei ole mikä pikamatka, se on maratooni: koliikkivauva, uhmäiät, murrosikä kaikki olisi sulla edessa yksin.
C-hepatiitti.
En pääse lääkitykseen, koska lääkärin mukaan mulla on "liian terveelliset elintavat." En oo ikinä polttanu tupakkaa ja sairaudesta kuultuani oon ollu nyt about puolisen vuotta ilman alkoholia. Synnytyksessä ilmeisesti 5% riski, että vauva saisi sen ja siitä kyselin juuri lääkäriltä, kun lääkitykseen pääsy evättiin. Mutta kuulemma nykyään saadaan niin hyvin estettyä noissa maholliset tartunnat.
Muutama vuosi sitten tulin vahingossa raskaaksi yhden yön jutusta, ehkäisystä huolimatta, ja se päätyi aborttiin juuri masennuksen ja muun takia, en kokenut mitenkään olevani valmis. Mutta tässä muutaman vuoden jälkeen on alkanut heräämään siihen, ettei aikaa ole ikuisesti.
Mitä tulee masennukseen ja yksinhuoltajuuteen, tuskin hekään jotka ovat lapsen saatuaan sairastuneet ajattelivat sitä etukäteen tai yksinhuoltajat, jotka ovat eronneet miehistään.
Ei elämästä oikein koskaan voi tietää.
Omat vanhemmat ja äidin puolen sukulaiset on vahvasti mun elämässä mukana ja monilla kavereilla jo kouluikäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän kyllä oman lapsen kaipuun.
Olen silti sillä kannalla, että on lähtökohtaisesti väärin, sitä omaa lasta kohtaan, tehdä lapsi yksinään eli evätä tältä jo "lähtötilanteessa" mahdollisuus toiseen vanhempaan. Lapselle olisi tärkeää ja hyväksi, että hänellä olisi isä ja äiti. Kaksi vanhempaa, kaksi huoltajaa, jotka tukevat toisiaan ja "opettavat lapselle miehen ja naisen näkökulmaa elämään".
(ja jos nyt tähän joku sanoo, että onhan niitä esim. toisen puolison kuoleman vuoksi yksihuoltajien lapsia, joista tulee ihan onnellisia jne, niin tottakai, mutta LÄHTÖKOHTAISESTI olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat, äidin ja isän, se on lapselle parhaaksi ja niin asia on tarkoitettu)
Sinuna odottelisin vielä :)
Tuota, mikä tuo sairaus on joka estää lapsettomuushoidot? Ehkä se on syynä, miksi sinun ei ylipäätään pitäisi ryhtyä äidiksi.