Pelkään aikaa, kun molemmat vanhempani ovat kuolleet - siskoni haukkunee minut, kun vanhemmista ei tarvitse enää välittää
Tajusin vain tuossa viikonloppuna, että noin tulee käymään. Siskoni halveksii ja inhoaa minua. Haluaisi varmasti nytkin ilmaista asian avoimemmin, mutta ei kehtaa äitimme takia.
Kun äitimme kuolee, mikään ei enää pidättele siskoani. No, kerranhan sen haukkuminen täytyy kuunnella, sitten en ole enää tekemisissä.
Onko muilla kokemusta hyökkäävistä sisaruksista, jotka vanhempien poismeno on "vapauttanut"?
Kommentit (10)
Useimmilla sisaruksilla välit katkeavat perintöriidoissa.
Miksi sitä haukkumista pitäisi kuunnella? Olet aikuinen ihminen, pidä omat rajat.
Vanhempiesi poismenoa et voi estää, mutta siskosi huonoa käytöstä sinun ei tarvitse sietää. Huuda takaisin tai lähde pois tilanteesta. Katkaiset välit jos ei muuten sana mene perille. Jos olet huono puolustautumaan, otat perukirjoitukseen läheistukea mukaan, jotka laittavat siskosi suun tukkoon.
Ei ole vanhempia, sisaruksia, sukua. Hel vettiä tää on.
Katkaise vaan siskoosi välit, kun vanhemmistasi aika jättää. Äitini teki näin, kun oma äitinsä kuoli. Äiti vaan jätti se siat. Olivat kiusanneet häntä jo lapsesta asti ja aikuisena vaan käyttivät hyväkseen. Äiti kesti ja piti rauhaa yllä pelkästään mummon takia.
Nuo korppikotkat kärkkyivät perintöä jo, kun mummo oli vielä elossa. Mummo oli kuitenkin todella sitkeä ja eli hyvin vanhaksi. Saivat odottaa ptkään. Eikä mitään omaisuutta edes jäänyt. (Hah! Mummo matkusteli vielä vanhanakin) Ties millaiseksi perinnönjako meni. Hautajaiset oli ainakin yksi farssi.
Ei ole ollut tuota porukkaa ikävä, eikä ole ollut äidilläkään.
Mä olen irtaantunut veljestäni jo vanhempien elinaikana. Yritti narsistiluonteena manipuloida ja lytätä monin tavoin. Veljen arvostelun kohteena ovat olleet mm. puolisoni, lapseni ja asuinpaikkamme eli aikalailla koko elämäni. Ammattiini ei ole osannut puuttua kun ei siitä mitään ymmärrä, ja kuitenkin tienaan enemmän kuin hän. Erään haukkumispuhelun jälkeen vain päätin mielessäni, että tämä oli tässä. Moikkaan kohteliaasti, mutta en jaa elämääni hänen kanssaan.
Sisko täällä, en hauku äidin kuolemankaan jälkeen kun en ole hänen eläessäkään mutta minua ilahduttaa se että olet tajunut kuinka huonosti käyttäydyt. Enemmän vielä ilahduttaisi jos muuttaisit käytöstäsi.
Sisko täällä. Anteeksi, että olen ollut vihamielinen. Olen mennyt itseeni ja teen parhaani muuttaakseni asennoitumistani. Olen tajunnut, että olet ainoa läheistä sukua oleva vanhempieni lisäksi ja minun tulisi vaalia suhdettamme. Annatko mahdollisuuden?
OOtko ajatellut, että haukut tulevat aivan aiheesta?
Olenko ainoa, jolla on tällainen peko, tai jolla jo toteutunut?