Lue keskustelun säännöt.
Vaikea ero ja raskaana
23.06.2013 |
Päätimme miehen kanssa erota tänään.( oikeastaan jo pariviikkoa sitten, mutta tänään nostimme kissan pöydälle ja otimme asian uudellen puheeksi) välimme ovat olleet tulehtuneet jo pidemmän aikaa. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta, joista 1,5v naimisissa, meillä lauantaina 1-vuotta täyttävä poika, sekä odotan toista yhteistä lastamme sntyväksi loppuvuodesta ristiriitaisin tuntein...en nimittäin tiedä miten tulen pärjäämään 2 niin pienen lapsen kanssa yksin kun sukulaisilta ei muutenkaan saa hoitoapua koskaan, ja kaverisuhteet ovat kariutuneet suhteemme aikana. Rakastaan miestäni kamalasti ja siksi ero tuntuu niin kamalalta, emme kuitenkaan voi jatkaa näin jatkuvasti riidellen.. Miten pääsen hänestä yli ja pääsen jatkamaan elämää kun kaikki romahtaa niskaan ja en voi lopettaa itkemistä ja suremista.. Olen laittanut tänään asuntohakemuksen ja toivon, että saisin asunnon nopeasti sillä me kaikki kärsineen tilanteesta, etenkin poikamme Joka joutuu katsomaan kun olen aivan loppu, hän on kuitenkin ainoa asia miksi yritän jaksaa, kaipaisin nyt neuvoja miten tästä selviää??;'(
Kommentit (14)
Pariterapia!
Noloa tuossa on sekin että et tule saamaan asuntoa nopeasti, asuthan jo jossain. Miksei mies muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 20:22"]
Noloa tuossa on sekin että et tule saamaan asuntoa nopeasti, asuthan jo jossain. Miksei mies muuta?
[/quote]
Riippuu paikkakunnasta. Jos sinulla on käynyt huono tuuri, ei sitä välttämättä ole ap:llä.
Minä sain oman asunnon kahdessa kuukaudessa pienen kaupungin vuokrataloista. Asunnon tarpeen syyksi laitoin avioeron. Missään vaiheessa minun ei tarvinnut todistaa, onko avioeroa haettu vai suunnittelenko vasta avioeroa.
Miksim ette mene pariterapiaan jos rakastatte toisianne...edes lastenne vuoksi voisitte ottaa oppia itsestänne ja toisistanne.
Pariterapia tuli mullekki mieleen.. Jos rakkautta kerran on, niin eiköhän apu sieltä löydy! Ero ei ole välttämättä vaihtoehto.. Väkivaltaa jos on, niin sitten se ehkä on vaihtoehto.
En osaa auttaa, tuli vaan mieleen tuo. Tsemppejä hirveesti sinne!
Ero on ihan hyvä vaihtoehto jos on onneton. Käytännön asiat järjestyvät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei oikein osaa puhua asioista ollenkaan vaan hautoo niitä oman pään sisällä, onko oikein että lapsi joutuu kärsimään aikuisten kireistä väleistä kokoajan. Minun on helpompi muuttaa sillä tällähetkellä asumme talossa jossa ei hissiä ja lähin bussi kulken pitkän matkan päästä ja lähimpään kauppaan melkein 10km matkaa joten minun autottomana ja kortittomana on vaikeampi kulkea kuin miehen jolla auto. Mietin että laittaisin osoitteeni postirestantteen ja avioeron laitoin syyksi asuntohakemukseen. Miehen mielestä pariterapia ei ratkaise mitään sillä siitäkin olemme puhuneet, mutta mistäs hän sen voi tietää kokeilematta.. Tuntuu vain niin pahalta tällähetkellä, jouduin perumaan poikamme syntymäpäivätkin eron vuoksi, en pysty esittämään onnellista tässä tilanteessa, sääliksi käy pientä joka ei saa elämänsä ensimmäisiä syntymäpäivä juhlia vaikkei hän vielä siitä mitään ymmärräkkään, ehkä teen kahdestaan pojan kanssa jotain mukavaa :) en vain tiedä mistä aloittaa.. Asunto..huoltajuus asiat.. Raha asiaomaisuudenhoitaja jako.. perheelle kertominen.. lista on loputon, mutta en saa mitään aikaiseksi..
ap
No. Jotenkin sitä vaan selviää hengissä vaikkei pärjäisikään hyvin. Pärjäsin minäkin. Nyt kolmen jälkeen alan olla tolpillani ja kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oliko teillä ongelmia jo ennen lasta vai alkoiko ongelmat vasta sen jälkeen? Jos ongelmat alkoivat vasta sen jälkeen ja edelleen rakastat miestäsi, minusta teillä olisi ihan hyvät mahdollisuudet jatkaa yhdessä terapian tai keskustelujen kautta.
Olen varma, että pärjäät kahden pienen kanssa. On varmasti raskasta, saattaa itkettää välillä ja oma jaksaminen saattaa olla äärimmillään. Lopulta kuitenkin selviät voittajana ja löydät tasapainon ja onnen elämääsi.
Sinuna aloittaisin kertomalla perheelle. Voit saada sieltä yllättävän paljon tukea eroprosessiin. Sen jälkeen etsisin itselleni vuokra-asunnon. Tsemppiä!
Nyt ihan oikeasti.
Teillä on yksi vuoden ikäinen ja toinen tulossa loppuvuodesta. Nyt edellytetään sitä aikuisuutta ja vastuunkantoa. Ihme touhua että erotaan ilman että on edes haettu apua.
Mars perheneuvontaan/pariterapiaan siitä. Silloin sinne nimenomaan mennään kun on vaikeaa ja on vaikeaa puhua asioista.
Erosta aina selviää. Niinpä niin ja lapset maksaa laskun. Nyt vastuuta peliin ja asiat keskusteluun ammattilaisen kanssa. Ero on aivan liian helppo ratkaisu tuossa tilanteessa. Arki pienten lasten kanssa on rankkaa ja se pitäisi olla mielessä kun niitä lapsia haluaa ja olla valmis yrittämään ja selvittämään asioita nimenomaan silloin kun on vaikeaa, silloinhan niiden eteen pitää tehdä töitä eikä luovuttaa.
Olette sen velkaa lapsillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 20:57"]
Nyt ihan oikeasti.
Teillä on yksi vuoden ikäinen ja toinen tulossa loppuvuodesta. Nyt edellytetään sitä aikuisuutta ja vastuunkantoa. Ihme touhua että erotaan ilman että on edes haettu apua.
Mars perheneuvontaan/pariterapiaan siitä. Silloin sinne nimenomaan mennään kun on vaikeaa ja on vaikeaa puhua asioista.
Erosta aina selviää. Niinpä niin ja lapset maksaa laskun. Nyt vastuuta peliin ja asiat keskusteluun ammattilaisen kanssa. Ero on aivan liian helppo ratkaisu tuossa tilanteessa. Arki pienten lasten kanssa on rankkaa ja se pitäisi olla mielessä kun niitä lapsia haluaa ja olla valmis yrittämään ja selvittämään asioita nimenomaan silloin kun on vaikeaa, silloinhan niiden eteen pitää tehdä töitä eikä luovuttaa.
Olette sen velkaa lapsillenne.
[/quote]
Paha se on puhua asioista yksikseen, jos ap:n mies ei halua. Kai sentään luit, mitä ap kirjoitti.
Pariterapiassa voi käydä silloin, kun haluaa jatkaa yhdessä ja silloin, kun haluaa erota. Puhuminen olisi tosiaankin hyvä asia. Ap:n mies ei kuitenkaan halua puhua ulkopuolisille.
Aina rakkaus ei riitä pelastamaan parisuhdetta. Vaikka kuinka rakastaa, mutta ei tulla kuitenkaan toimeen keskenään, ei yhdessäolossa ole mitään mieltä. Siinä revitään toinen toisensa riekaleiksi, ja lapsetkin joutuvat kärsimään riitelevistä vanhemmista.
Joskus voi erilleen muutto auttaa selvittämään pään ja tunteet, ja ehkä yhteen palaaminenkin onnistuu. On kuitenkin silkkaa hulluutta jäädä tilanteeseen, jossa kaikkien on paha olla.
Ap, voisithan mennä yksin puhumaan jollekin ammattiauttajalle. Pariterapiaankin voi mennä yksin, jos mies ei suostu mukaan. Saisit sieltä eväitä elämään.
Minäkin olen ollut miltei samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. En kuitenkaan eronnut vielä silloin, kun lapset olivat pieniä, vaikka usein aioin ja halusin. Erosin vasta vuosia myöhemmin, kun olin täysin uupunut ja masentunut. Myös lapset oirehtivat pahaa oloaan.
2
Pitää varmaan yksin mennä puhumaan, olen aivan lopussa ja oma jaksaminen on tällähetkellä todella äärirajoilla.. olenkohan vaan niin tottunut, että se mies on aina auttamassa jos tarve ja on kuitenkin aina ollut läsnä, että tilanne tuntuu entistä kamalammalta.. Taidan olla hieman riippuvainen miehestäni ja pelkään sitä yksin jäämistä todella paljon:(
2 miten pärjäsin lapsien kanssa jos huomasit jo heidän oireilevan? Kauanko meni, että tilanne helpotti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hienoa, että olet päättänyt hakea itsellesi ammattiapua. Saat sieltä varmaan paljon hyviä neuvoja. Ymmärrän huolesi, miten selviät yksin, ja erokin on varmasti pelottava, kun et vielä tiedä, mitä kaikkea se merkitsee sinulle. Toivon, että puhumalla vieraalle ihmiselle saat tarvitsemaasi apua. Toivon myös, että vähitellen myös sinun ja miehesi välit paranisivat, vaikka ero näyttää tulevan.
Minun molemmat lapseni masentuivat. Ensin masentui vanhempi lapsi, sitten nuorempi. Molempien koulunkäynti kärsi masennuksesta. Nuorempi joutui jättämään lukion kesken runsaiden poissaolojen vuoksi. Vanhempi lapsi taas ei jaksanut mennä opiskelemaan lukion jälkeen vaan piti välivuoden. Molemmat ovat kuitenkin toiveikkaita tulevaisuuden suhteen. Heidän toiveikkuutensa hälventää hieman omaa syyllisyydentuntoani siitä, että en pystynyt paremmin suojelemaan lapsiani tulehtuneelta perhe-elämältä riitaisassa ilmapiirissä.
Masentuneena en osannut tehdä oikeita päätöksiä vaan jäin huonoon avioliittoon ihan liian pitkäksi ajaksi.
2
Mitä ihmettä, neljä vuotta yhdessä ja suhteen kaari tuollainen? Ettekö te ihmiset tutustu "loppuelämän" kumppaneihinne ollenkaan ennen kuin menette naimisiin ja väsäätte lapsia.
Olen pahoillani, ap. Riitelevät puolisot on huono asia perheen kannalta, ja pienten lasten kanssa uuden elämän aloittaminen pelottaa aivan varmasti. Lisätään tähän vielä raskauden tuomat hormonilisät, niin voin vain arvailla, miten vaikeaa sinulla on juuri nyt.
Olisiko sinulla mahdollista mennä juttelemaan jollekulle ammattiauttajalle, perheneuvolaan tai pariterapiaan. Pariterapiassakin voi käydä yksin, jos ei mies suostu mukaan. Toivottavasti kuitenkin suostuu. Kannattaa ainakin ehdottaa hänelle.
Monet ovat sanoneet, että pariterapia auttoi erotilanteessa. Oli paikka, jossa saattoi puhua ulkopuolisen läsnäollessa kipeistä asioista. Kotona kahdestaan samoista asioista puhuminen ei olisi onnistunut, koska siitä olisi vain tullut riita.