Lue keskustelun säännöt.
Synttärilahjojen ostaminen ärsyttää
26.07.2020 |
Siskoni perhe on hyvin toimeentuleva, rahaa ja hyvinvointia on yllin kyllin. Itse olen pienipalkkaisessa työssä, lapsia ei ole. Olen aina ostanut siskon lapsille synttäri- ja joululahjat, n. 20 euroa/lapsi, mutta nyt olen ajatellut lopettaa lahjojen antamisen. En ole lasten kanssa perhejuhlia lukuunottamatta missään tekemisissä, olen aina kokenut olevani ihan ulkopuolinen meidän lapsuudenperheessä, tavallaan musta lammas. Lasten kummiksikaan en kelvannut.
Jotenkin myös ärsyttää viedä lahjoja, kun keksisin rahoille kyllä muutakin käyttöä. Siskon miehen puolella on myös varakasta väkeä ja lahjat on usein tosi hintavia. Mun rahoissa nämä lahjat siis tuntuu, mutta lapset ei edes huomaa mun antamia lahjoja, koska kummisedältä tuli iphone tai Gantin huppari.
Mitä tekisitte mun tilanteessa?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kummisedältä Iphone tai Gantin huppari kuulostaa lähinnä omituiselle. Tuollaisia ostetaan lähinnä omille lapsille, yleensä ei edes heille.
Itse en juuri koskaan mieti lahjan arvoa, koska ei tarvitse. Vuosi sitten ostin siskon tytölle fillarin, koska tarvitsi uuden. Joten en nyt sinänsä ihmettele, jos kummisetä ostaa jonkin kalliimman tavaran, joka on tarpeen... jokainen voi ostaa varallisuutensa mukaan, ei se lahjojen anto mikään kilpailu ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menet juhliin, on tietysti aina kohteliasta viedä lahja, mutta vie joku edullisempi, tyyliin leffalippu. Jos et mene juhliin, onnitteluviesti riittää. Jos ei tule kiitosviestiä takaisin, lopeta myös niiden lähettäminen. Nuoren pitäisi jo itse tajuta kiittää. Pienen lapsen puolesta kiittää vanhemmat.
Joululahjaa ei tarvitse antaa ollenkaan. Saatko sinä heiltä ikinä joululahjaa? Ei kuulu olla yksipuolista. Lahjan antaminen ei kuulu tuntua vastenmieliseltä pakkopullalta. Jos ei tunnu hyvältä, lopeta koko touhu ilman tunnontuskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummisedältä Iphone tai Gantin huppari kuulostaa lähinnä omituiselle. Tuollaisia ostetaan lähinnä omille lapsille, yleensä ei edes heille.
Itse en juuri koskaan mieti lahjan arvoa, koska ei tarvitse. Vuosi sitten ostin siskon tytölle fillarin, koska tarvitsi uuden. Joten en nyt sinänsä ihmettele, jos kummisetä ostaa jonkin kalliimman tavaran, joka on tarpeen... jokainen voi ostaa varallisuutensa mukaan, ei se lahjojen anto mikään kilpailu ole.
Oliko sisko miehensä kanssa jotenkin vähävarainen? Itse ostin omalle lapselleni 700 € vaihdepyörän, en olisi koskaan ostanut tuota pyörää kummilapsille, enkä myöskään olisi halunnut kummin sitä ostavan omalle lapselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummisedältä Iphone tai Gantin huppari kuulostaa lähinnä omituiselle. Tuollaisia ostetaan lähinnä omille lapsille, yleensä ei edes heille.
Itse en juuri koskaan mieti lahjan arvoa, koska ei tarvitse. Vuosi sitten ostin siskon tytölle fillarin, koska tarvitsi uuden. Joten en nyt sinänsä ihmettele, jos kummisetä ostaa jonkin kalliimman tavaran, joka on tarpeen... jokainen voi ostaa varallisuutensa mukaan, ei se lahjojen anto mikään kilpailu ole.
Oliko sisko miehensä kanssa jotenkin vähävarainen? Itse ostin omalle lapselleni 700 € vaihdepyörän, en olisi koskaan ostanut tuota pyörää kummilapsille, enkä myöskään olisi halunnut kummin sitä ostavan omalle lapselleni.
Eivät he kai mitään vähävaraisia ole, mutta eivät rikkaitakaan. Tuli vain puheeksi ennen synttäreitä, että uuden pyörän tarvitsee. Ei siis ollut mikään lahjatoive tai vastaava. Totesin siihen, että voin sen ostaa, kun en muutakaan lahjaa oikeen keksi. Yleensä haluan ostaa jotain tarpeellista ja sellaista, joka varmasti tulee käyttöön.
Me taas olemme varakas perhe, emmekä toivoisi mitään lapsillemme. Joskus käynyt niinkin, että meillä jo sama kirja tms, mitä sitten tullut lahjaksi. Lapsilla kaikkea yllin kyllin. Olemme tästä hienovaraisesti vihjanneetkin, ettei tarvitse ostaa. Soitto, tekstiviesti tms muistaminen mukavampaa. Toisaalta sukulaisemme ovat kaikki varakkaita tai vähintään hyvin toimeentulevia, joten sikäli ei hätää ja hyväntahtoistahan se heiltä on.
Sukulaisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, jos ei ole mitään yhteistä eikä koe olevansa tervetullut kylään. Ei ole mikään velvollisuus käydä synttäreillä ja ostella lahjoja. Ystävänsä voi valita mutta sukulaisia valitettavasti ei.