Lue keskustelun säännöt.
mitä voi tehdä kun ei kelpaa mihinkään?
Kommentit (23)
Siis kerroppa lisää... millainen olet ja miten käyttäydyt? miksi uskot että kaikki vihaa, miten se ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kuvitellaan että joku terapia auttaa jos on itsetunto-ongelmia? Ei todellakaan auta jos aina joka paikassa saa vain negatiivista palautetta. Aina löytyy sadan prosentin varmuudella joku väheksymään, haukkumaan, halveksimaan, halventamaan ja vihaamaan mua.
Käyttäydyn hillitysti ja olen aika hiljainen, vissiin...
Kuulostat ihmiseltä, josta minä varmaan tykkäisin :D
[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 18:44"]
Miksi kuvitellaan että joku terapia auttaa jos on itsetunto-ongelmia? Ei todellakaan auta jos aina joka paikassa saa vain negatiivista palautetta. Aina löytyy sadan prosentin varmuudella joku väheksymään, haukkumaan, halveksimaan, halventamaan ja vihaamaan mua.
Käyttäydyn hillitysti ja olen aika hiljainen, vissiin...
[/quote]Ja aina muuten löytyy haukkujia. Sille ei voi mitään. Täytyy vaan oppia antamaan niiden olla. (Mikä on kyllä helpommin sanottu kuin tehty) Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa sulla on mukava ja helppo olla ja jotka saa sinut hyvälle tuulelle.
Älä väkisin yritä viihtyä sellaisten seurassa joiden koet väheksyvän sinua.
En usko että haukutaan missään. Tarkoitatko työpaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama fiilis, oon hiljanen ja sisäänpäinsuuntautunut, ujo ja sosiaalistentilanteiden pelkoinen. Oon ajatellut että oon vaan niin tylsä ulkopuolisten silmissä, sillä vain ystäväni tietävät millainen ihminen todellisuudessa osaan olla eikä muut juurikaan näe toista puoltani
[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 19:00"]
Mulla on sama fiilis, oon hiljanen ja sisäänpäinsuuntautunut, ujo ja sosiaalistentilanteiden pelkoinen. Oon ajatellut että oon vaan niin tylsä ulkopuolisten silmissä, sillä vain ystäväni tietävät millainen ihminen todellisuudessa osaan olla eikä muut juurikaan näe toista puoltani
[/quote]
Sinunkaltaissiisi on niin vaikea tutustua! Aina sinä, sinä, sinä, sun pelot, sun ujous, sun neuroosit jne. huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No samaan ketjuun mutta hieman eri ilmenemismuoto:
Pitkäaikaissairas aikuinen ihminen, joka ei kelpaa oikein mihinkään, koska tuttavapiiri merkinnyt jo poismenneeksi (ilmeisesti). Kukaan ei muista, ei pyydä mukaan, ei halua tutustua tai olla itse yhteydessä. Töihin en varsinaisesti enää kelpaa, niine ttä joku maksaisi palkkaa siis. Parisuhteeseen on ollut hankalaa enää päästä; enkä toisaalta huolisi ketä tahansa imbesilliä tai vanhusta minäkään, vaan mieluummin sitten yksin.
Että siinä ap:lle perspektiiviä.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 19:00"]
Mulla on sama fiilis, oon hiljanen ja sisäänpäinsuuntautunut, ujo ja sosiaalistentilanteiden pelkoinen. Oon ajatellut että oon vaan niin tylsä ulkopuolisten silmissä, sillä vain ystäväni tietävät millainen ihminen todellisuudessa osaan olla eikä muut juurikaan näe toista puoltani
[/quote] Sinunkaltaissiisi on niin vaikea tutustua! Aina sinä, sinä, sinä, sun pelot, sun ujous, sun neuroosit jne. huh huh. [/quote]Tuskin ajattelee minä, minä, minä.
Sun kaltaisille on vain niin helppo olla ilkeä, koska et osaa puolustautua. Pinnalliset ihmiset ei jaksa tutustua sinuun.
Mä kyl jaksaisin. Mulla on ujoja ystäviä. Ja sitten on myös niitä ei -ujoja. Vastakohdat täydentää toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 19:11"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 19:02"] [quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 19:00"]
Mulla on sama fiilis, oon hiljanen ja sisäänpäinsuuntautunut, ujo ja sosiaalistentilanteiden pelkoinen. Oon ajatellut että oon vaan niin tylsä ulkopuolisten silmissä, sillä vain ystäväni tietävät millainen ihminen todellisuudessa osaan olla eikä muut juurikaan näe toista puoltani
[/quote] Sinunkaltaissiisi on niin vaikea tutustua! Aina sinä, sinä, sinä, sun pelot, sun ujous, sun neuroosit jne. huh huh. [/quote]Tuskin ajattelee minä, minä, minä.
Sun kaltaisille on vain niin helppo olla ilkeä, koska et osaa puolustautua. Pinnalliset ihmiset ei jaksa tutustua sinuun.
Mä kyl jaksaisin. Mulla on ujoja ystäviä. Ja sitten on myös niitä ei -ujoja. Vastakohdat täydentää toisiaan.
[/quote]
En ole pinnallinen. Mutta ymmärrättekö, että kaikilla ihmisillä on jotain ongelmia! Ei jaksa aina olla se, joka liidaa ja toinen on kuin kivireki peräsä, vaatien aikaa, luottamusta ja vittu ymmärrystä omalle estyneisyydelleen! Ei jaksa!
Koska olet itse viimeksi ollut aloitteellinen ja aktiivinen? Koska olet unohtanut itsesi ja neuroosisi ja ehdottanut uusia juttuja? Koska olet ylittänyt rajasi?
Niinpä.
Minä teen noita asioita, ja minua pidetään pinnallisena kiusaajana?!
Katsokaa peiliin.
hei Ap, kiitos viestistänne. Teillä on varmaan harrastuksia ja asioita joiden puoleen käännytte silloin jos elämässänne on tällaisia hetkiä, että oma seura tuntuu parhaalta seuralta, niin sanotusti. :) pidättelettekö kenties palavaa halua lukea romaaneja ja katsoa romanttisia elokuvia suklaata syöden? Jos, niin kannattaa kohdella itseään hyvin. Siitä tulee hyvälle mielelle. :)
kannattaa myös pitää karkkipussia tms. ruokaa mukana jos ja kun on toisten kanssa tekemisissä. Toisetkin tykkäävät siitä että heitä huomioidaan.
Kaikkea hyvää! Kelpaat kelle vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen aikuisen ihmisen ongelma. Surullista.
Nauttii tietysti elämästä. On todella vapauttavaa olla sellainen mikä ei kelpaa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvitellaan että joku terapia auttaa jos on itsetunto-ongelmia? Ei todellakaan auta jos aina joka paikassa saa vain negatiivista palautetta. Aina löytyy sadan prosentin varmuudella joku väheksymään, haukkumaan, halveksimaan, halventamaan ja vihaamaan mua.
Käyttäydyn hillitysti ja olen aika hiljainen, vissiin...
Terapia auttaa siinä, että minäkuva pysyy vakaampana, vaikka tulisi pskaa niskaan. Toipuminen on helpompaa, koska arvostus itseä kohtaan voi synnyttää voimakkaankin omaa minuutta puoltavan aggression. Tämä ei tarkoita sitä, että haukkujaa pitäisi vetää turpaan, vaan sitä, että aggressio voimaannuttaa ja antaa etäisyyttä asiaan. Hetkellisen itsetunnon notkahduksen jälkeen on helpompi nousta jaloilleen. Näin olen itse asian kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvitellaan että joku terapia auttaa jos on itsetunto-ongelmia? Ei todellakaan auta jos aina joka paikassa saa vain negatiivista palautetta. Aina löytyy sadan prosentin varmuudella joku väheksymään, haukkumaan, halveksimaan, halventamaan ja vihaamaan mua.
Käyttäydyn hillitysti ja olen aika hiljainen, vissiin...Terapia auttaa siinä, että minäkuva pysyy vakaampana, vaikka tulisi pskaa niskaan. Toipuminen on helpompaa, koska arvostus itseä kohtaan voi synnyttää voimakkaankin omaa minuutta puoltavan aggression. Tämä ei tarkoita sitä, että haukkujaa pitäisi vetää turpaan, vaan sitä, että aggressio voimaannuttaa ja antaa etäisyyttä asiaan. Hetkellisen itsetunnon notkahduksen jälkeen on helpompi nousta jaloilleen. Näin olen itse asian kokenut.
Yleispsykiatria ei tuota tunnista vaan lätkäisee epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin tuollaisestavoimaantumisesta. Mikään muu ei kelpaa kuin päähän potkittava lammas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvitellaan että joku terapia auttaa jos on itsetunto-ongelmia? Ei todellakaan auta jos aina joka paikassa saa vain negatiivista palautetta. Aina löytyy sadan prosentin varmuudella joku väheksymään, haukkumaan, halveksimaan, halventamaan ja vihaamaan mua.
Käyttäydyn hillitysti ja olen aika hiljainen, vissiin...Terapia auttaa siinä, että minäkuva pysyy vakaampana, vaikka tulisi pskaa niskaan. Toipuminen on helpompaa, koska arvostus itseä kohtaan voi synnyttää voimakkaankin omaa minuutta puoltavan aggression. Tämä ei tarkoita sitä, että haukkujaa pitäisi vetää turpaan, vaan sitä, että aggressio voimaannuttaa ja antaa etäisyyttä asiaan. Hetkellisen itsetunnon notkahduksen jälkeen on helpompi nousta jaloilleen. Näin olen itse asian kokenut.
Yleispsykiatria ei tuota tunnista vaan lätkäisee epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin tuollaisestavoimaantumisesta. Mikään muu ei kelpaa kuin päähän potkittava lammas.
Kuulostaa kovin vieraalta...
Oma rauha on paras. Siihen saa vielä rahoituksen niiltä tolloilta.
Mä olen ratkaissut tuon ongelman jo kauan sitten välttämällä ihmisseuraa kokonaan. Kun ei ole kenenkään kanssa tekemisissä, ei haukuta maanrakoon ja pilkata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvitellaan että joku terapia auttaa jos on itsetunto-ongelmia? Ei todellakaan auta jos aina joka paikassa saa vain negatiivista palautetta. Aina löytyy sadan prosentin varmuudella joku väheksymään, haukkumaan, halveksimaan, halventamaan ja vihaamaan mua.
Käyttäydyn hillitysti ja olen aika hiljainen, vissiin...Terapia auttaa siinä, että minäkuva pysyy vakaampana, vaikka tulisi pskaa niskaan. Toipuminen on helpompaa, koska arvostus itseä kohtaan voi synnyttää voimakkaankin omaa minuutta puoltavan aggression. Tämä ei tarkoita sitä, että haukkujaa pitäisi vetää turpaan, vaan sitä, että aggressio voimaannuttaa ja antaa etäisyyttä asiaan. Hetkellisen itsetunnon notkahduksen jälkeen on helpompi nousta jaloilleen. Näin olen itse asian kokenut.
Yleispsykiatria ei tuota tunnista vaan lätkäisee epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin tuollaisestavoimaantumisesta. Mikään muu ei kelpaa kuin päähän potkittava lammas.
Kuulostaa kovin vieraalta...
Kokemus. Esim. Jos olet ollut suhteessa missä sinua on nöyryytetty ja pahoinpidelty niin et saa tuntea hetkittäistä vihaa tai ahdistusta tuota ihmistä kohtaan ja myöntää näitä ajatuksia. Sinulla on korkeintaa oikeus surra tuollaisessa tilanteessa.
Joka paikassa mihin erehdyn menemään, minut haukutaan maanrakoon. Miksi edes yrittäisin mitään? Haluaisin yrittää jotain mutta kun ei kannata. Ihmiset vaan vihaavat mua joka paikassa, ihan riippumatta siitä mitä ja miten teen. Voiko ihminen olla kirottu?