Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia olemaan onnellinen yksin?
25.07.2020 |
Siis sinkkuna?
En oikein voi hyvin, suoraan sanottuna inhoan olla yksin.
Miten sitä voisi oppia olemaan ok, tai jopa onnellinen sinkkuna?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Usein ihmiset jotka sanoo että pitää oppia olemaan onnellinen yksinkin tarkoittaa sitä että he voi olla jopa koko viikonlopun kotona ilman perhettä tyytyväisenä, mutta tietenkin sen perheen pitää tulla sitten max 2 pv jälkeen jo kotiin.
Tämä. Olen usein törmännyt ihmisiin jotka sanovat "kyllä minä ainakin osaan nauttia yksinolosta". Totuus on että he eivät ole koskaan olleet yksin paria päivää pidempään. Olepa yksin vuosia tai jopa vuosikymmeniä ja tule sanomaan sama uudestaan.
Kyllä minäkin nautin yksinolosta, mutta kaikella on rajansa. Olisi kiva edes kerran vuodessa tavata joku ihminen, joka oikeasti välittää minusta. Terapeutti ei ole sellainen, hän vain tekee työtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa meistä tuntee yksinäisyyttä ja tuntee olevansa yksin. Vaikka seurassasi olisi 10 ihmistä, voi tuntemuksesi silti olla että olet yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
' Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin'. Tämä Leinon säe puhuttelee minua. Se on jo pitkään ollut minulle totta.
En kaipaa kumppania. Mutta te jotka kaipaatte, toimikaa! Älkää antako periksi.
Kyseinen säe on kyllä V.A Koskenniemen tuotannosta...
Vanhat filosofiat eivät yksikään taida kuvata, että onnellisuuden saavuttaa parisuhteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat filosofiat eivät yksikään taida kuvata, että onnellisuuden saavuttaa parisuhteella.
Yksin ja parisuhde eivät ole toistensa vastakohdat. Minä jäin yksin siinä vaiheessa, kun viimeinenkin lähiomainen kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Deittasin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, mies ghoasti ja jätti sitten mut, mutta pakko myöntää että en ole koskaan ollut niin onnellinen kun silloin kun luulin että hän tykkäsi musta. 😁 Hetkeksi tuntui että olen ”normaali” ja ihana tunne kun joku välitti ja kysyi ja oli kiinnostunut minusta ihmisenä, se tunne oli aivan mahtava!
En ole sen jälkeen käynyt treffeillä...olen tottunut olemaan yksin mutta on se silti kurjaa ja välillä todella tylsää.
Nyt olen niin vanha (30 +) että en enää usko että joku löytyisi. (En käytä Tinderiä, tms, baarit ei kiinnosta).
Tämä on jotenkin niin sympaattinen teksti ja samaistun. Itsellänikin on vain yksi kokemus siitä, että joku mies oli aidosti kiinnostunut minusta. Valhehtelijahan se mies vain oli, mutta silti vaalin ikuisesti niitä muistoja mitä meillä oli. Oli ihana vihdoinkin tuntea itsensä rakastetuksi ja halutuksi vaikka se olikin pelkkää kusetusta, mutta ilman kusetusta ei mulla olisi edes niitäkään muistoja.
Kun ei kukaan minuun ole aidosti rakastunut niin minä syleilen sitten valhetta. Varmaan vielä kuolinvuoteellanikin. Se oli se mun elämäni ainoa rakkaustarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Deittasin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, mies ghoasti ja jätti sitten mut, mutta pakko myöntää että en ole koskaan ollut niin onnellinen kun silloin kun luulin että hän tykkäsi musta. 😁 Hetkeksi tuntui että olen ”normaali” ja ihana tunne kun joku välitti ja kysyi ja oli kiinnostunut minusta ihmisenä, se tunne oli aivan mahtava!
En ole sen jälkeen käynyt treffeillä...olen tottunut olemaan yksin mutta on se silti kurjaa ja välillä todella tylsää.
Nyt olen niin vanha (30 +) että en enää usko että joku löytyisi. (En käytä Tinderiä, tms, baarit ei kiinnosta).Tämä on jotenkin niin sympaattinen teksti ja samaistun. Itsellänikin on vain yksi kokemus siitä, että joku mies oli aidosti kiinnostunut minusta. Valhehtelijahan se mies vain oli, mutta silti vaalin ikuisesti niitä muistoja mitä meillä oli. Oli ihana vihdoinkin tuntea itsensä rakastetuksi ja halutuksi vaikka se olikin pelkkää kusetusta, mutta ilman kusetusta ei mulla olisi edes niitäkään muistoja.
Kun ei kukaan minuun ole aidosti rakastunut niin minä syleilen sitten valhetta. Varmaan vielä kuolinvuoteellanikin. Se oli se mun elämäni ainoa rakkaustarina.
Samoin on käynyt mullekin. Ensin oli ihanaa ja sitten mies vain häipyi elämästäni sanomatta mitään. Sen jälkeen yksinäisyyden tunne on ollut paljon kipeämpi kuin ennen. Kun on saanut hetken kokea, miltä tuntuu olla rakastettu ja ymmärretty, ja menettää sen. Toivon että minäkin pystyn ajan myötä kääntämään muistot tuolla tavoin positiiviseen valoon.
Minulla on kyllä tuttavia ja ystävikin muutama.
Mutta kun joskus naisporukalla kokoonnumme niin olen ainoa nainen, joka asuu tai on ylipäätään yksin. Siis ei ole minkäänlaista parisuhde- ta seurusteluviritystä.
En ole sen kauniimpi tai rumempi kuin muutkaan, osaan jutella ja olen kiinnostunut asioista. Seuraan aikaani ja luen paljon jne. Joskus jopa tunnen, että enemmänkin kuin jotkut muut.
Olen ollut aviossa jne. Osaan olla yksin, ollut jo vuosia. Tavallaan olen siihen tottunut. Mutta kaipaan joskus ihmistä jakamaan asioita, viettämään viikonloppua, juttelemaan juuri sillä hetkellä mieleen tulevista asioista.
Olen usein, kun kuuntelen ihmisten parisuhdehuolia yms. erittäin onnellinen, että olen yksin. Mutta vastaavasti taas kun jotkut puhuvat niistä mukavista asioista joita tekevät yhdessä tulee haikea olo.
Ei kai tähän täysin totu kuitenkaan.
🤣 Näin se tuntuu menevän.
Samoin on niitä jotka kysyy mikä sinkkuna olemisena on niin kamalaa, ja itse ovat pitkässä suhteessa/ hyppivät parisuhteesta toiseen.