Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia olemaan onnellinen yksin?
25.07.2020 |
Siis sinkkuna?
En oikein voi hyvin, suoraan sanottuna inhoan olla yksin.
Miten sitä voisi oppia olemaan ok, tai jopa onnellinen sinkkuna?
Kommentit (50)
MOT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksin, ollut pitkään.
Mutta ei se vain muutu helpommaksi, vaikka kuinka tutkiskelisi.Sitten täytyy tehdä kovempaa työtä asian hyväksi, jotta ratkaisu löytyy. Jossakin on ongelma ja silloin siihen on myös ratkaisu.
Ihan tutkitusti yksinäisyys tappaa tupakkaan verrannollisesti, sillä on niin pahat seuraukset ihmisen hormonieritykselle. Mutta ei sitä voi pakkopariutuakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MOT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksin, ollut pitkään.
Mutta ei se vain muutu helpommaksi, vaikka kuinka tutkiskelisi.Sitten täytyy tehdä kovempaa työtä asian hyväksi, jotta ratkaisu löytyy. Jossakin on ongelma ja silloin siihen on myös ratkaisu.
On myös ihmisiä, joissa on jokin "vika" - jotka eivät sen takia usko vaan kelpaavansa kenellekään - eli eivät kelpaa edes itselleen...
Se nyt on helppoa. Mutta miten joku on muka onnellinen parisuhteessa, niin sitä en käsitä.
No ajattelepa niin, että kumppani voi tehdä elämästäsi helvetin.
Onnellisuus ei mielestäni voi kummuta vain parisuhteesta.
MOT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan ihan kamalaa seurustella kanssasi, sillä olisit kamala takiainen.
Opettele tykkäämään ja arvostamaan itsestäsi.
En tajua teitä ihmisiä. Jos sinusta ihmisen on hyvä olla yksin niin muutapa ensin itse erakoksi ja kommentoi vasta sitten. Tajuat varmaan muutaman vuoden kuluttua, että vaikka se sinulle sopii, se ei sovi läheskään kaikille.
Passiivisaggressiivisuus ei ainakaan auta, sinulla on selkeä kognitiivinen dissonanssi ja ongelmasi ei sillä ratkea. Kierrät lopun elämääsi kehää jollet tajua hakea ongelmaa itsestäsi ja ratkaista sitä kautta elämän suuntaasi. Jos ajattelet muiden kulkevan helppoa tietä olet väärässä, jokainen ihminen joutuu elämässään valintojen ja ponnistelun eteen, ruoho on aina vain vihreämpää toisella puolella ja toisten olotiloja ei voi mitata ulkopuolelta.
Eiköhän tuo ollut ihan suoraan aggressiivista vai yritinkö jotenkin piilotella sitä?
Kerropa lisää kognitiivisesta dissonanssi -diagnoosista. Siinä ei ole mitään ristiriitaa, että tunnistan ettei liika eristäytyneisyys muista ihmisistä sovi minulle eikä tutkitusti muillekaan IHMISILLE.
Sen sijaan en kuvittele, että muiden elämä on ruusuilla tanssimista. Tiedostan olevani maailman mittakaavassa monessa asiassa etuoikeutettu. Jollain on puute rahasta tai ruuasta, minulla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama mitä nyt luulet,elämä ei kuitenkaan mee just niin.
Ole avoin ja silmät auki,olet turvassa.
Hyvin kaikki menee.
Vierailija kirjoitti:
No ajattelepa niin, että kumppani voi tehdä elämästäsi helvetin.
Onnellisuus ei mielestäni voi kummuta vain parisuhteesta.
Eihän se kumpuakaan, mutta on eri asia olla tahtomattaan koko ikänsä ilman parisuhdetta kuin vaikka ilman omaa ravihevosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ajattelepa niin, että kumppani voi tehdä elämästäsi helvetin.
Onnellisuus ei mielestäni voi kummuta vain parisuhteesta.
Minulle riittäisi muukin perheenjäsen kuin parisuhde. Ei ole yhtään lähiomaista.
Vierailija kirjoitti:
No ajattelepa niin, että kumppani voi tehdä elämästäsi helvetin.
Onnellisuus ei mielestäni voi kummuta vain parisuhteesta.
Eihän tässä välttämättä nyt tarkoitettu että parisuhde olisi vastaus kaikkeen.
Vaikka olisi muitakin ilonaiheita, niin kyllähän se ainainen yksin oleminen verottaa..
Ja eri ihmiset kaipaa seuraa/yksin olemista todella erilaisissa määrissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ajattelepa niin, että kumppani voi tehdä elämästäsi helvetin.
Onnellisuus ei mielestäni voi kummuta vain parisuhteesta.
Minulle riittäisi muukin perheenjäsen kuin parisuhde. Ei ole yhtään lähiomaista.
Jep, minullekin riittäisi että olisi vaikka läheinen sisarus tai vanhempi (joka ei kuolisi ennen minua) tai ylipäänsä joku ihminen jolle olisin elämässä edes toisiksi tärkeintä ja jota asiani kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että olet yksin? Kiinnostu ympäristöstäsi, unohda itsesi. Oma napa ei ole koko avaruus.
Aloita muurahaisten sosiologiasta, jatka kosmologiaan, maisemamaalaukseen ja kotiseutuhistoriaan.
Puhdista napasi omasta haisevasta nöyhdästään, nosta nenäsi sieltä ja katso maailmaa. Se on näkemisen arvoinen.
Toisille riittää, että näkee maailman ympärillään, toiset haluavat yhteyden toisen elollisen kanssa.
Amen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole oppinut olemaan yksin, vaikka kolme vuotta on erosta aikaa. Kaipaan puolisoa, jonka kanssa jakaa asioita. Tarvitsen paljon omaakin aikaa, mutta silti tämä on vaikeaa. Minulla on aktiivinen harrastus ja sen parissa myös jatkuvasti kaikenlaista puuhaa, mutta ei se poista yksinäisyyden tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Koira tai kissa tai monta auttaa kummasti.
Ei automaattisesti. Ei eläin korvaa ihmistä ellei ole höpsähtänyt. Mulla oli kissa joka ei viihtynyt sisällä ja sen tyytymättömyys oli aika ahdistavaa. No se löysi paremman paikan.
Heti jos on yksikin ihminen jonka kanssa voi hoitovastuuta jakaa niin se jo helpottaa. Eläin sitoo paljon. Jos ei käy työssä miin toki se eläin voi silloin toimia paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, pikku hiljaa tulet hulluksi ja olet tyytyväinen kaikkeen :)
En ymmärrä kysymystä? "Miten oppia?" On varmasti mielenmaisemasta kysymys, miltä tuntuu olla yksin? tutkiskele itseäsi ja tunteitasi, miksi sinusta on vaikeaa olla yksin? Minulla on aina ollut "yksin olijan identiteetti", en pahastu jos en saa kavereita esim koulussa, työpaikalla, tottakai se on kyynistänyt siihen kun nuorempana tajusi että olen liian outo muiden seuraan ja varmaankin suomessa on vaikeaa tehdä ystäviä. Internetissä minulla on kauheasti ystäviä ja olen pidetty. Olen ollut parisuhteissa ennen paljon myös mutta tajusin etten ollut sen onnellisempi niissä, vain harva ihminen tekee minut onnelliseksi edes yrittämättä. Elämäni on ollut täynnä pettymyksiä mutta myös onnistumisen ja oivaltamisen kokemuksia jotka ovat saaneet minut vielä enemmän varmaksi siitä ettei yksinolo olekkaan niin paha kuin voisi luulla. Jos haluat todellista vapautta niin yksin oleminen on se juttu.
Onnellinen yksinolija ei mieti muita ihmisiä jatkuvasti, muut ihmiset eivät ole meidän onnellisuuden takaajia, usein saattavat olla jopa päin vastoin, huonontavat elämänlaatua jos partnerista puhutaan. Yksinolijalla on paljon tekemistä, omia projekteja, kiinnostuksen kohteita ja uteliaisuus maailmaa kohtaan ei koskaan lopu. Muut ihmiset ovat todella kiinnostavia mutta itse en halua heitä lähelleni enkä halua että emotionaalisesti olen heihin tarraantunut kiinni. Yksinoleminen ei ole niin paha juttu. Sen myönnän että haluaisin haleja useammin ja siinä se muuta en tarvitsisi. Haleja onneksi saa myös ystäviltä jos sellaisia on.
Usein ihmiset jotka sanoo että pitää oppia olemaan onnellinen yksinkin tarkoittaa sitä että he voi olla jopa koko viikonlopun kotona ilman perhettä tyytyväisenä, mutta tietenkin sen perheen pitää tulla sitten max 2 pv jälkeen jo kotiin.
Ja vali vali, et mitenkään! Ihmisiä ei niin vain jaeta kaupanhyllyltä. Ja ne joita jaetaan käyttävät peruukkia!
Vierailija kirjoitti:
Siihen vaan tottuu vaikka siitä ei tykkää. Kai jonkinlainen kyynistyminen tulee siihen ikäänkuin pelastuksena.
ei totu.
Deittasin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, mies ghoasti ja jätti sitten mut, mutta pakko myöntää että en ole koskaan ollut niin onnellinen kun silloin kun luulin että hän tykkäsi musta. 😁 Hetkeksi tuntui että olen ”normaali” ja ihana tunne kun joku välitti ja kysyi ja oli kiinnostunut minusta ihmisenä, se tunne oli aivan mahtava!
En ole sen jälkeen käynyt treffeillä...olen tottunut olemaan yksin mutta on se silti kurjaa ja välillä todella tylsää.
Nyt olen niin vanha (30 +) että en enää usko että joku löytyisi. (En käytä Tinderiä, tms, baarit ei kiinnosta).
Passiivisaggressiivisuus ei ainakaan auta, sinulla on selkeä kognitiivinen dissonanssi ja ongelmasi ei sillä ratkea. Kierrät lopun elämääsi kehää jollet tajua hakea ongelmaa itsestäsi ja ratkaista sitä kautta elämän suuntaasi. Jos ajattelet muiden kulkevan helppoa tietä olet väärässä, jokainen ihminen joutuu elämässään valintojen ja ponnistelun eteen, ruoho on aina vain vihreämpää toisella puolella ja toisten olotiloja ei voi mitata ulkopuolelta.