Miten oppia olemaan onnellinen yksin?
Siis sinkkuna?
En oikein voi hyvin, suoraan sanottuna inhoan olla yksin.
Miten sitä voisi oppia olemaan ok, tai jopa onnellinen sinkkuna?
Kommentit (50)
Olisi varmaan ihan kamalaa seurustella kanssasi, sillä olisit kamala takiainen.
Opettele tykkäämään ja arvostamaan itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan ihan kamalaa seurustella kanssasi, sillä olisit kamala takiainen.
Opettele tykkäämään ja arvostamaan itsestäsi.
Et vastannut kysymykseen.
Mutta kaksi takiasta sopii kyllä hyvin yhteen. Itse haluaisin just tiiviin parisuhteen, mikä ei tarkoita, etten halua myös omaa tilaa ja omia ystäviä.
Olemalla yksin ja ottamalla tulevat tunteet vastaan, tutkiskelemalla niitä ja prosessoimalla. Jokainen ihminen on loppujen lopuksi aina yksi, muu osa on mielikuvia.
Minä olen yksin, ollut pitkään.
Mutta ei se vain muutu helpommaksi, vaikka kuinka tutkiskelisi.
En tiedä, kerron vain sen että samassa ongelmassa pyörin.
Siihen vaan tottuu vaikka siitä ei tykkää. Kai jonkinlainen kyynistyminen tulee siihen ikäänkuin pelastuksena.
Koira tai kissa tai monta auttaa kummasti.
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
Hanki sosiaalisia harrastuksia, vapaaehtoistyötä ihmisten parissa vaikka seurakunnassa, ryhdy vetämään jotain harrastusporukkaa (siis se joka soittaa/meilaa, sopii, hoitaa jne, ei tartte olla osaaja). Hanki ystäviä, ota yhteyttä sukulaisiin, tarjoudu lastenhoitoavuksi.
Eli, itsesi surkutttelun ja voivottelun lisäksi voit käyttää kekseliäisyyttä ja mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Siihen vaan tottuu vaikka siitä ei tykkää. Kai jonkinlainen kyynistyminen tulee siihen ikäänkuin pelastuksena.
Miten tämä vaikuttaa sinun mielenterveyteesi?
Välillä tuntuu kuinka pää hajoaisi kohta...
Tarkoitatko kyynistymisellä vain omaa tilannettasi, vai kyynistytkö ihan elämästä?
Herättääkö pariskunnat joita näet ikäviä oloja?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, kerron vain sen että samassa ongelmassa pyörin.
Myös minä. Yritän vaan muistuttaa itselleni sitä, ettei minussa oikeastaan ole mitään vikaa, elämä on vaan mennyt näin ja että ihan oikeasti olen mielummin yksin kuin hankaavassa suhteessa. Ja jos sitä hyvää suhdetta ei ole saatavilla niin onko vaihtoehtoja? Koirasta haaveilen.
' Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin'. Tämä Leinon säe puhuttelee minua. Se on jo pitkään ollut minulle totta.
En kaipaa kumppania. Mutta te jotka kaipaatte, toimikaa! Älkää antako periksi.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että olet yksin? Kiinnostu ympäristöstäsi, unohda itsesi. Oma napa ei ole koko avaruus.
Aloita muurahaisten sosiologiasta, jatka kosmologiaan, maisemamaalaukseen ja kotiseutuhistoriaan.
Puhdista napasi omasta haisevasta nöyhdästään, nosta nenäsi sieltä ja katso maailmaa. Se on näkemisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että olet yksin? Kiinnostu ympäristöstäsi, unohda itsesi. Oma napa ei ole koko avaruus.
Aloita muurahaisten sosiologiasta, jatka kosmologiaan, maisemamaalaukseen ja kotiseutuhistoriaan.
Puhdista napasi omasta haisevasta nöyhdästään, nosta nenäsi sieltä ja katso maailmaa. Se on näkemisen arvoinen.
Toisille riittää, että näkee maailman ympärillään, toiset haluavat yhteyden toisen elollisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi varmaan ihan kamalaa seurustella kanssasi, sillä olisit kamala takiainen.
Opettele tykkäämään ja arvostamaan itsestäsi.
En tajua teitä ihmisiä. Jos sinusta ihmisen on hyvä olla yksin niin muutapa ensin itse erakoksi ja kommentoi vasta sitten. Tajuat varmaan muutaman vuoden kuluttua, että vaikka se sinulle sopii, se ei sovi läheskään kaikille.
Mä kaipaan parisuhteesta eniten sitä, että sai olla luontevasti hiljaa ja touhuta omiaan kotona (tai missä sitten miehen kanssa oltiinkin) mutta se tunne siitä että se toinen ON siinä, enkä ole yksin, mutta ei tarvitse varsinaisesti pitää seuraa, keksiä puhuttavaa, olla hyvää seuraa, kestitä toista tms., oli ihana.
Vaikka mulla on hyviäkin ystäviä, niin en jotenkin osaa olla heidän kanssaan noin oma itseni, että voisin istua täysin rentona, turpa tukossa, pitämättä jotain keskustelua yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen vaan tottuu vaikka siitä ei tykkää. Kai jonkinlainen kyynistyminen tulee siihen ikäänkuin pelastuksena.
Miten tämä vaikuttaa sinun mielenterveyteesi?
Välillä tuntuu kuinka pää hajoaisi kohta...Tarkoitatko kyynistymisellä vain omaa tilannettasi, vai kyynistytkö ihan elämästä?
Herättääkö pariskunnat joita näet ikäviä oloja?
No eihän se mitenkään hyväksi mielenterveydelleni ole ollut. Mutta silti olen niin tottunut yksinoloon etten varmaan osaisi kenenkään kanssa olla. Tai ainakin se vaatisi todella paljon ymmärrystä siltä mieheltä, että miksi olen tällainen kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yksin, ollut pitkään.
Mutta ei se vain muutu helpommaksi, vaikka kuinka tutkiskelisi.
Sitten täytyy tehdä kovempaa työtä asian hyväksi, jotta ratkaisu löytyy. Jossakin on ongelma ja silloin siihen on myös ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
' Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin'. Tämä Leinon säe puhuttelee minua. Se on jo pitkään ollut minulle totta.
En kaipaa kumppania. Mutta te jotka kaipaatte, toimikaa! Älkää antako periksi.
Kyllä varsinkin nuorten kannattaa ihan tosissaan ponnistella, sillä katkeruus ikääntyneenä on jotain todella karmeaa...
- deittipalstat käyttöön ulkomaita myöden yms. - OLKAA ROHKEITA JA PÄÄTTÄVÄISIÄ!
Jaa-a, en usko että kukaan tutuistaini joilla on parisuhde (sitä kai tässä tarkoitetaan) olisi yhtä onnellisia yksinään. Ei he muuten etsisi uutta suhdetta heti entisen päätyttyä. Minä seurustelin hetken viimeksi 8 v sitten ja kyllä minä edelleen haluaisin parisuhteen. Hyvän tietenkin, kuten muutkin. Minusta ei ole outoa olla tietyllä tapaa tyytymätön ilman parisuhdetta ainakaan vuosikausia, jos sen suhteen siis haluaa. Veikkaan että useimmat olisi tyytymättömiä. Ei tarkoita että pitäisi olla koko ajan maassa.
Up