Miten jaksaa elää?

Vierailija kirjoitti:

Työ on elämän suola.

Työ on elämän liian vahva chili, jota on vain pakko syödä vaikka suuta polttaa ja silmät vuotaa.

Sofia B?

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuus tulee serotoniinista. Koeta keksiä keino joka lisää serotoniinin eritystäsi. Uskonnon kaltainen fiktio lisää monilla tätä. Elämähäön on sinänsä merkityksetöntä ja ihminen jonka mielikuvitus ei tee hänelle tepposia ja keksi merkitystä kaikelle tälle on onneton.

Ihminen tunnetusti kokee yleensä elämänsä merkitykselliseksi tehdessään jotain toisten ihmisten hyväksi. Laumaeläiminä meidät on evoluutio ohjelmoinut olemaan muulle laumalle hyödyksi. Jopa pahimmat diktaattorit, joiden luulisi tajuavan, että he ovat muille haitallisia olentoja, saavat elämäänsä merkityksen tunnun kuvittelemalla olevansa hyödyllisiä ja jopa välttämättömiä alamaisilleen.

Koeta siis vaikka tehdä jotain muiden hyväksi. Kenties helpottaa.

Kannatan näitä kommentoijan vinkkejä serotoniinin lisäämisestä ja muiden auttamisesta/vapaaehtoistyöstä. Mutta tuosta olen eri mieltä, että uskonnot olisivat fiktiota, tai ainakaan kristinusko ei ole. Jumalan rakkaus on aitoa ja todellista, myös ap:ta ja kommentoijaa kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

Työ on elämän suola.

Olen lomalla ja vaikka nautinkin tauosta, tajuan myös ettei elämässäni ole muita kiinnekohtia kuin työ. Ei perhettä, lapsia, ihmissuhteita..mikä estää myös lähtemästä opintoihin, uuden sisällön hakuun. Pattitilanne. Menneet ihmissuhteet olivat niin kieroja että tein oikein katkaistessani ne. Silti ilman muita ihmisiä on vaikea motivoida itseään mihinkään.

Että vaikken itsetuhoinen ole, syvän mielettömyyden kyllä tunnistan.

En haluaisi kyynistyä. Onneksi minulla on asioita joista nautin, mutta työ auttaa kestämään yksinäisyyttä. Toisaalta se vie myös voimia, töiden jälkeen en jaksa mennä ihmisten sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten serotoniinia saisi lisättyä ilman lääkkeitä, onko vinkkejä? Lääkkeitä en halua syödä.

Suosittavat lohikalojen syöntiä aivoterveydelle. Samoin pähkinät ja mantelit (erityisesti saksanpähkinä) tekee hyvää aivoille. Aurinko, liikunta ja d vitamiini talvella. Alko pois, se masentaa säännöllisessä käytössä ihan tutkitusti. Luonto ja eläimet. Siinäpä jokunen itseapu. Ja riittävä uni.

Jeesus antaa todellisen merkityksen elämälle. Ei ole muuta. Hänen kauttaan tulee kaikki ja yltäkylläisesti.

Mikä hyvän ulkonäön ylläpitämisessä on ollut sinulle tärkeää? Pidätkö itsesi hoivaamisesta tai pidätkö esim. esillä olemisesta? Kun löydät sinulle tärkeän syyn, syvennä sitä. Esim. jos pidät pohjimmiltaan esillä olemisesta hankkiudu tilaisuuksiin tai harrastuksiin, joissa voit syventää tätä puolta itsessäsi. Tai jos pidät itsesi hoivaamisesta tai trimmaamisesta, laajenna esim. ihonhoitotaitojasi ja tietämystäsi ja ehkä jonain päivänä haluat jakaa osaamistasi ja käyttää taitojasi muiden hyväksi esim. vapaaehtoisena ikäihmisten palvelukodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mistään löydä motivaatiota enää. Itsemurha on lähellä.

Syy: Lääkäreiltä ei saa apua kiusalliseen vaivaan joka on alapäässä.

Ei pääse tutkimukseen jossa vaiva varmasti näkyisi. Pelkällä katsomisella ei näy.

Ei pääse magneettikuvaukseen.

En jaksa elää enää kauan tämän vaivan kanssa, vaiva haittaa elämää todella paljon..

Yksityiselle?

Kiitos.

Eläke on niin pieni ettei ole varaa mennä yksityiseen.

Synlab. Siellä voi otattaa magneettikuvat ilman lähetettä. Maksaa ehkä pari sataa. Mitä se on verrattuna siihen, että suunnilleen pohdit elämäsi lopettamista?! Säästä pikkuhiljaa.

Kiitos teille jotka olette vastanneet viesteihini.

Googlasin synlabin.

Läheisessä kaupungissa on synlab.

Lähitulevaisuudessa voi olla mahdollista mennä sinne magneettikuvakseen..

Kiitos tiedosta.

Nyt näkyy valoa epätoivoiseen tilanteeseen.

Kiitos avusta.

Voikaa hyvin.

Minulla on usein samantyylisiä ajatuksia. Jotenkin sekin asia pelottaa kuinka yksin täällä olen ja ei ole vanhempieni lisäksi ketään läheisiä. Ystäviä ei ole ollut koskaan "kunnolla" ja minua kiusattiin paljon. Tämän jälkeen olen ajatellutkin, että parempi silti yksin kuin seurassa joka tekee huonoa, mutta nyt kun sitä on vähän toipunut niin olen alkunutkin kaivata ihmisiä elämääni. Silti tutustuminen on vaikeaa ja olen ujo ihminen ja jännitän kaikkea. En ole enää nuoruuden jälkeen viettynyt sellaista elämää kuin itse tahtoisin ja monesti surullinenkin olo. Ehkä en jotenkin uskalla olla oma itseni ja tämänkin takia moni asia jää tekemättä. Silti kuitenkin yritän iloita monista asioista, vaikka välillä tuleekin se olo, että olen ihan omillani ja jos tulee se viimeinen hetki jolloin ei meinaa jaksaa niin ei ole ketään avuksi. Vanhemmat vanhenevat ja  vaikka nuori olenkin niin isäni joskus sanoi minulle, että jos et saa ihmisiä elämääsi niin oletkin sitten yksin, kun me ( eli vanhemmat) kuolemme. Niin kuin en itse en miettisi jo sitä. Ei ole mukavaa jo nuorena miettiä, että kuka minut oikein hautaa sitten jos olen se yksinäinen vanhus. Yleensä menenkin vaan päivän kerrallaan ja yritän elää omalla tavallani, vaikka olisinkin ihan surkea ja mitätön monista ihmisistä. Jos vielä joskus pystyisin luottamaan ja saisin muutenkin ystäviä niin se olisi hieno asia. Eräs tuttuni sanoo aina, että hän haluaa uskoa ihmeisiin ja joskus meidän pitää vaan uskoa tähän elämään. Se on nyt minunkin ohjeeni. Ehkä joskus pitää vaan uskoa. Ja itse en ole uskonnollinen, eikä tämä tuttunikaan ainakaan "perinteisellä" tavalla, mutta silti ne lauseet ovat minusta hyviä muistaa silloin, kun meinaa luovuttaa.

Up

Mietin vanhenemista myös. Yksin kuoleminen, hautajaiset.. Pohdin, pitäisikö lapsi tehdä ihan vain siksi, että saisi vanhana apua. Mies löytyy, mutta eikös nekin kuole ennen naisia.. Ja lapsen tekeminen ei houkuta tässä maailman tilanteessa.

Aikaan tulee tolkku rytmittämällä.

Jos koulut on käyty, voit silti ottaa uuden viikkoharrastuksen. Säästää, suunnitella ja odottaa ulkomaan matkaa. Lukea kirjoja. Pysy ajassa kiinni, laita jouluksi tonttukoriste, pääsiäiseksi tipu. Pysy ajan rytmissä. Odotetaan kun korona loppuu.

Oli mitä oli mutta pientä projektia pitää olla. Aikaa ei ole loputtomasti, ja yleensä ihmisiä ei lopulta haittaa mitä teki, vaan se mitä ei tehnyt.

Ettei viitsinyt/uskaltanut edes kokeilla.

Mielenkiinnon kohteena ei tarvi olla mikään suuri ja kallis ja oikein paljon, vaan joku itselle mieluinen tavallinen asia.

Lottovoiton jos sais, irtisanoisin itseni heti. Joka päivä rasittavaa pakertamista, ääliöitä työkavereita, ainakin osa sellaisia, epävarmoja esihenkilöitä. Tulosta. Tulosta, tulosta. Muutama vapaa jolloin voi ja jaksaa elää ja tehdä jotain ja sitten taas rahan takia. Raskasta.