Onko ihminen aidoimmillaan humalassa?
Riidanhaastaja, tunteilija, itku-iita, yltiösosiaalinen, yksin mököttäjä ja mitä näitä alkoholin esiin tuomia luonteenpiirteitä onkaan. Onko esim. kännissä kaikkia rakastava, mutta selvänä ujohko työkaveri todellisuudessa hyvinkin sosiaalinen, jostain syystä vain tämä piirre jää piiloon? Entä onko humalainen tappelupukari oikeastikin hyvin aggressiivinen, selvinpäin vain onnistuu kätkemään tämän?
Kommentit (12)
Ei ole aidoimmillaan, vaan aivot epäkunnossa.
http://www.tiede.fi/artikkeli/1533/alkoholi_humauttaa_aivot_pilviin
Ihminen on ällöttävä humalassa. Aivokemia on sekaisin ja ihminen käyttäytyy holtittomasti. Inhoan sitä ylitunteellista tilitystä, itkun pillitystä milloin onnesta ja milloin surusta, kavereiden vuolasta ylistämistä tai "totuuksien" puhumista. En ole humalaisten kanssa missään tekemisissä jos vain voin suinkin niitä välttää.
ihmine sanoo mitä aattee monesti sillon ku on kännis
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 11:08"]
ihmine sanoo mitä aattee monesti sillon ku on kännis
[/quote]
Joo ja sitten selittelee seuraavana päivänä että en mä tarkottanu sitä mitä kännissä sanoin. Kumpaa uskot?
Mun mielestä ihmisestä paljastuu silloin se puoli joka jää piiloon tai tukahdutetaan. Itse esim. olen aika ujo introvertti joka muuttuu humalassa hillittömäksi. Ehkä mun persoona olisi optimaalissa kasvuolosuhteissa kehityttynyt joksikin mikä on noitten ääripäitten välissä.
Ihmisen estot poistuu humaltumisen myötä. Silloin yleensä tulee sanottua ne asiat mitä ei selvinpäin uskalla/kehtaa sanoa...valitettavasti.
Ei ole aidoimmillaan, aivot ovat niin sekaisin etteivät tiedä miten toimia. Silloin voi olla hyvinkin erillainen mitä todellinen persoona on. Tuokin, että sanoo mitä ajattelee.. Ei välttämättä, sillä humalassa maailman ja asiat näkee toisin, jolloin naapurin rouvan uusi kampaus voi tuntua maailman karmeimmalta, vaikka selvinpäin sitä hyvä jos huomioisi.
Hillittömässä kännissä varmaan onkin aivokemiat sekaisin ja ihminen tekee jotain mikä ei kuulu hänen luonteeseensa lainkaan. Pienessä nousuhumalassa sen sijaan ihmisen oikea luonne paljastuu. Esim. minä itse olen nousuhumalassa hillitön flirtti ja katselen ympärilleni miehiä "sillä silmällä". Ikävä piirre vakaassa pitkäaikaisessa suhteessa elävälle. Ja kyllä tunnustan, että selvinpäinkin katselen muita miehiä sillä silmällä, onnistun sen vain paremmin peittämään.
Esim. pettämisen jälkeen usein vedotaan siihen, että "olin niin kännissä". Minusta se kuulostaa vähän tekosyyltä. Tottakai pettämistä tapahtuu enemmän humalassa, mutta se on myös oiva tekosyy sellaiselle jota on miettinyt jo muutenkin. En usko, että ihminen tekee humalassa mitään sellaista, johon ei olisi jonkinlaista alttiutta jo valmiiksi. Kukaan ei siis ns. muutu aivan toiseksi ihmiseksi. Ehkä ympäristö ei ole ollut vain tietoinen näistä piirteistä. Tai edes henkilö itse.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.06.2013 klo 11:17"]
Ihmisen estot poistuu humaltumisen myötä. Silloin yleensä tulee sanottua ne asiat mitä ei selvinpäin uskalla/kehtaa sanoa...valitettavasti.
[/quote]
Kontrolli ja ns. estot kuuluvat ihmisen psyykeen ihan samalla tavalla kuin sulkijalihakset eräisiin muihin elintoimintoihin. Kun ne toimivat, ihminen on normaalissa tilassaan.
Minä en humalassa muutu juurikaan. Toisaalta tässä nähdään palstalle tyypillinen ilmiö, kun alkoholinkäytöstä keskusteltaessa kaikki tarkoittavat eri asiaa. Ap:lle humalassa olevat ovat varmaan sellaisia joita itse kutsuisin räkäkännisiksi. Omassa tuttavapiirissäni voidaan olla humalassa mutta kukaan ei itke, kerro totuuksi tai riitele. Ollaan vaan vähän normaalia kovaäänisempiä ja iloisempia.
No ei ole aidoimmillaan. Humala on myrkytys, ja aivojen toiminta on häiriötilassa.