taru valkeapää uusimmassa me naisissa

Kukin taaplaa tyylillään. Miksi kaikkien pitäisi elää niin kuin sinä?



Itsellenikin on tärkeää edetä myös omalla " urallani" vaikka kotiäiti olenkin. Hoidan 1 ja 3 vuotiaita lapsiani pääsääntöisesti itse kotona, mutta opiskelen samalla maisteriksi etänä, mutta käyn myös viikottain yliopistolla, jolloin lapsia vahtii täti tai isä. Kun paperit on kädessä niin lapset voi jo hyvin mielin viedä hoitoon ja aloittaa työelämään panostaminen.



Lapset ja työ eivät ole toisiaan poissulkevat tekijät (muuta kuin leipääntyneiden kotiäitien silmissä) kunhan kukaan ei tilanteesta kärsi.

Tämmöset jutut saa aina tuntemaan itsensä laiskaksi ja huonoksi työntekijäksi. Mä kun haluan olla kotona ainakin siihen asti kun lapsi 2-v. Ja mielelläni olisin sen kolmekkin vuotta, jos vaan rahatilanne sallii...

Itselleni taas uranaisen aoli ehdottoman tärkeää, että lasten kanssa kotonaollessa (3 vuotta) olin olemassa vain lapsia ja kotia varten. Työelämä sai odottaa sen aikaa. Nyt olen ollut taas uraputkessa vähän aikaa ja odotan innolla syksyllä alkavaa äitiysvapaat ja seuraavaa kotonaoloajaksoa kaikkien lastemme kanssa!! Se pyhittyy kyllä pelkästään lapsille. Vaikka kuulunkin ns. uranaisiin ja olen sillä menestynyt, pikkulapsiaika on liian arvokasta menetettäväksi. Töitä ehtii tehdä koko loppuelämän. Toisille sopii toinen tyyli, mulle tämä!

Odotan innolla haastattelua kun poika pääsee uhmaikään...ai niin, silloinhan se onkin jo kokopäivähoidossa!

Lapset tosiaan pieniä vain hetken. Ja työelämässä itsellä vuosia todella paljon jäljellä. t. 3

Helppoohan se on vielä kun vauva ei liiku. Mut ans kattoo kun pääsee joka paikkaan liikkumaan ja uhmaikä koittaa...