Vastakkaisen sukupuolen tapailu ennen internettiä

Miten ihmiset tapasivat toisensa ennen internettiä, kännyköitä, tindereitä?. Etsittiinkö sitä kumppania samalla intensiteetillä, kuin nykyään. Nykyään tuntuu olevan normi monella, että on joku verkko vesillä/tutka päällä.

On toki ihmisiä, jotka eivät etsi ketään, tulee eteen, jos tulee. Kuten minä teen.

Onko se etsimällä etsitty/kalasteltu parisuhde(tai mikä nyt onkaan), oikeasti niin hyvä ja perusteltu, kuin spontaanisti tai ajan kanssa jonkun reaalielämän kautta, ilman etsimistä löytynyt kumppani.

Näen siinä tiettyä paradoksaalisuutta, että ihmisen ei pitäisi tarvita kumppania, vaan haluta. Minun mielestä tinderistä esim, etsimällä etsitty kumppani kuulostaa enemmän siltä tarvekumppanilta, eikä tällöin ole välttämättä se ns, aidosti kohdalle osunut ihminen. Voin olla toki aivan väärässäkin.

Itse käytin tinderiä, mutta lopetin sen, koska en halua, että suhteeni on shoppailemalla ostettu ihmisten tavaratalosta. Toisille se voi sopia hyvinkin.

Ehkä tässä laitan jonkinlaista uskoa kohtalon johdatukselle ja sopivien sattumien summalle.

Mitä ajatuksia teillä on?