Menin kihloihin ja kadun sitä nyt :(
Olen asunut avopuolisoni kanssa pari vuotta ja hän on kihloista viimeisen vuoden aikana puhunut. Itsekin niistä puhuin ja välillä ajatust tuntui todella ihanalta <3 Meillä on ollut paljon riitoja ja stressiä, mielipahaa ja ilkeitä sanoja. On ollut myös anteeksipyyntöä, hellimistä ja uskoo tulevaan..
Pari päivää sitten mies kosi mua ja pitkään mietin siinä hetkessä, että mitä vastaan. Lopulta vastasin myöntävästi ja nyt se kaduttaa :( Luulin aina, että kihlautumisen jälkeen ollaan elämänsä onneissaan ja tulee jokin palava tunne <3 Sellaista mulla ei oo ollu :/
Onko kukaan muu kokenut vastaavaa?
Tai vastaavasti.. millaisia tunteita te olette kokeneet kihlautumisen jälkeen? Miten teitä kosittiin? Ehkä itseäni harmittaa sekin, ettei se tapa ollut itselleni mieluinen :( Olin joskus kertonut (kysyttäessä), minkä tyylisestä tykkäisin.. eikä puolisoni kosinta ollut sellainen :/
Kommentit (10)
Älyythän nyt sit erota ennenkuin menette naimisiin ja hankitte lapsia... ei se parisuhde siitä muuksi muutu!
Onko sillä oikeasti yhteisen tulevaisuuden kannalta merkitystä miten se kosinta on tehty?
Minä kosin miestäni automatkan aikana. Häät on tanssittu monta vuotta sitten ja meillä menee hyvin.
Kihloihin meno on vasta lupaus avioliitosta. Ei sinun ole pakko mennä naimisiin, jos et halua. Kihlauksenkin voit purkaa.
Ajattelisin, että nyt olet joko pettynyt vain kosimistapaan, tai sitten koko mieheen. Kummasta on kyse?
Tuo uskomuksesi siitä, että kihlautumisen jälkeen tulee jokin palava tunne, on epärealistinen. Kyllähän tunne puolisoa kohtaan on ihan samalla tasolla ennen ja jälkeen tuota tapahtumaa!
Muakin ahdistaa kihlaus. Yhdessä sovittiin, että mennään kihloihin ja nyt on alkanut ahdistamaan. Jotenkin en vain halua sitoutua tai jotain.. :(
Kuulostat aika itsekkäältä pissikseltä(ihan sama vaikka olisit 40) ja jos sulle se kihlaus tapa on tärkeämpi kuin itse kihlaus niin et ole tarpeeksi aikuinen ollakseni parisuhteessa
Mulle on aivan sama vaikka mieheni kosisi mua vaikka kun oisin roska viemässä! Olisin iki onnellinen
Liikaa amerikkalaista tositelkkaria, selkeästi.
Mutta siis ainoa neuvo minkä tähän voi sanoa, on se että kuuntele itseäsi ja sydäntäsi ja toimi sen mukaan. Vaikka klisee se onkin, niin lopulta se on ainoa tapa tulla aidosti onnelliseksi. :)
Jos epäröit, niin älä mene naimisiin. Kihlausta sun ei tarvitse juuri nyt purkaa vaan mietit ja sisäistät asian nyt rauhassa. Jos vielä jonkin ajan kuluttua tuntuu samalta, niin kerrot sen miehelle ja purat kihlauksen.
Anna pesää miehesi tyhmimmälle kaverille ja varmista että miehesi yllättää teidät tosi toimista. Sillä ne kihlaus halut saadaan kätevästi loppumaan.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 23:38"]
Ehkä itseäni harmittaa sekin, ettei se tapa ollut itselleni mieluinen :( Olin joskus kertonut (kysyttäessä), minkä tyylisestä tykkäisin.. eikä puolisoni kosinta ollut sellainen :/
[/quote]
Ihme venkoilua. Kuule, tee itsellesi ja kumppanillesi palvelus. Pura kihlaus. Se on ihan muodollinen juttu, sanot vaan, että myydään sormukset romukullaksi.
:(