Lue keskustelun säännöt.
Avioeron jälkeinen irtosuhde-elämä, kauan jaksaa.
15.06.2013 |
Ystävä nostattanut nyt puolen vuoden ajan ilmeisesti itsetuntoaan panemalla joka toinen viikonloppu eri ukkoa. Silti kokee yksinäisyyttä. Jotenkin karmivaa. Eihän tuohon tyyliin suhdettakaan taida löytyä.
Kommentit (6)
Tuollainen elämäntyyli juuri aiheuttaa tyhjyyden tunteen. Epätoivoinen yritys saada itsetuntoa,mutta oikeasti itsekunnioitus menee ja kohta enää vaan hävettää. Ystäväraukkasi on ihan hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tai sitten meitä ihmisiä vain on erilaisia. Itse elin "villin" irtosuhteiden kauden ensimmäisen, nuorena solmitun, liittoni kariuduttua - ja nautin täysillä joka hetkestä. Voipi olla, että samalla koin yksinäisyyttä; olinhan tottunut olemaan liitossa, eikä satunnaisen seksin nautinto tietenkään muutenkaan korvaa elämänkumppanin kanssa jaettua arkea sille, joka arkensa haluaa jonkun kanssa jakaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö satunnaisista suhteista, lyhyistä kohtaamisista ja silkasta seksistäkin voisi nauttia täysillä. Intohimossa ja toisen - vieraammankin - ihmisen läheisyydessä on paljon ammennettavaa. Lyhyetkin kohtaamiset voivat olla merkityksellisiä. Eivätkä yhden illan tai parin illan suhteet sulje pois mahdollisuutta etsiä tai kohdata uutta pidempiaikaista kumppania.
Ymmärrän, etteivät kaikki nauti lyhyistä suhteista. Minusta on kuitenkin kapeakatseista tuomita ne. Ei kai ole mitään pahaa kahden aikuisen ja vapaatahtoisen ihmisen vastuullissessa kohtaamisessa? Itse nautin aikani lyhyemmistä intohimoista, sitten taas tapasin miehen, jonka kanssa halusin ja saatoin jatkaa pidempään. Nyt takana kohta 10 yhteistä vuotta.
Olen elänyt viimeiset viisi vuotta välillä yksin, välillä lyhyissä suhteissa. En ole koskaan elämässäni ollut onnellisempi.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 23:08"]
Niin, tai sitten meitä ihmisiä vain on erilaisia. Itse elin "villin" irtosuhteiden kauden ensimmäisen, nuorena solmitun, liittoni kariuduttua - ja nautin täysillä joka hetkestä. Voipi olla, että samalla koin yksinäisyyttä; olinhan tottunut olemaan liitossa, eikä satunnaisen seksin nautinto tietenkään muutenkaan korvaa elämänkumppanin kanssa jaettua arkea sille, joka arkensa haluaa jonkun kanssa jakaa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö satunnaisista suhteista, lyhyistä kohtaamisista ja silkasta seksistäkin voisi nauttia täysillä. Intohimossa ja toisen - vieraammankin - ihmisen läheisyydessä on paljon ammennettavaa. Lyhyetkin kohtaamiset voivat olla merkityksellisiä. Eivätkä yhden illan tai parin illan suhteet sulje pois mahdollisuutta etsiä tai kohdata uutta pidempiaikaista kumppania.
Ymmärrän, etteivät kaikki nauti lyhyistä suhteista. Minusta on kuitenkin kapeakatseista tuomita ne. Ei kai ole mitään pahaa kahden aikuisen ja vapaatahtoisen ihmisen vastuullissessa kohtaamisessa? Itse nautin aikani lyhyemmistä intohimoista, sitten taas tapasin miehen, jonka kanssa halusin ja saatoin jatkaa pidempään. Nyt takana kohta 10 yhteistä vuotta.
[/quote]
Minulla sama juttu. Olin aivan samassa tilanteessa. 14-vuotiaana alkanut parisuhde päättyi miehen päätöksestä minun ollessa 22. Yhden kesän nautin vapaudestani ja kokeilin. Kuulostaa ehkä hassulta mutta opin tuntemaan itseäni, huomasin mitä haluan ja mihin suuntaan elämääni vien. Erilaisia miehiä tavatessani oli lohdullista huomata että se entinen puoliso ei ollut ainoa maailmassa eikä varsinkaan paras maailmassa. Jotenkin tuon kesän aikana minulle hahmottui se, millaisen parisuhteen haluan. Ja minun kohdallani tuo toimi tavallaan hiukan terapianakin. Muistan lukion psykologian opettajan sanoneen että nk. laastarisuhteet on joskus ihan toimiva keino helpottaa oloa, ei nyt ehkä erosta seuraavana päivänä mutta kunhan jaloilleen pääsee ja tunnelin päässä näkyy hiukan valoa. Vaarana on vain se että pelisäännöt eivät ole toiselle osapuolelle kunnolla selvillä.
Oli miten oli, mitään en kadu. Muistelen lämmöllä niitä ihania kokemuksia, toteutuneita fantasioita, huikeaa seksiä, aamuyöllä käytyjä keskusteluja, uusia kohtaamisia, jännitystä, rajojen löytymistä...
Varsinkin eron jälkeen on ihan ok olla hetki hukassa.
Mä olen eron jälkeen ollut vuosia yksin ja olen tosi onnellinen siitä että elämässäni ei ole enää miestä. On vaikea ymmärtää varsinkaan muita eronneita äitejä jotka harrastaa irtosuhteita tai hankkivat minkäänlaisia uusia suhteita eron jälkeen.
Miehille tietty moraalittomuus sopii paremmin, koska ne ovat muutenkin itsekeskeisempiä ja itsekkäämpiä.
Mä en edes halua aloittaa mitään tuollaista. Ei kiinnosta löytää minkäänlaista uutta suhdetta. En tarvitse miestä mihinkään.