Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa! En pysty edelleenkään luottamaan äitini tukeen.
15.06.2013 |
En kokenut teininä, että olisin voinut turvautua äitiini ongelmissani ja pikku hiljaa olen tajunnut, etten voi luottaa äitini tukeen edelleenkään, vaikka ikää on jo 30+. Olen jo useammaan kerran yrittänyt jutella äitini kanssa tuntemuksistani äitiyteen liittyen ja siihen kuinka minusta tuntuu, etten enää selviä yksin ajatusteni kanssa vaan tarvitsisin tukea. Äitini ei ole oikein osannut puhua kanssani, todennut vain "höpö höpö", "älä nyt" tai "ahaa". Liekö syy sitten siinä, miten tuo suuri ikäluokka on kasvatettu. Onko kohtalotovereita?
Tänään viimeisen keskusteluyrityksen jälkeen heräsin siihen todellisuuteen, että näinhän se on meillä aina ollut. Ei meillä ole keskusteltu tunteista ja syvimmistä ajatuksista. Meillä on aina vain nalkutettu miten pitää olla ja käyttäytyä ja jos se ei ole mennyt perille, on käytetty kättä pidempää, mutta ikinä en ole riittänyt omana itsenäni vaan minun on pitänyt olla näkymätön ja kuulumaton.
Nyt siis ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää päästä purkamaan ajatuksia mt-hoitajalle. Harmittaa vaan niin pirusti, että ei voi turvautua missään asiassa omaan äitiinsä. Ja kaikista eniten pelkään sitä, että onnistun sössimään suhteeni omiin lapsiin samalla tavalla, vaikka "kättä pidempää" en käytä, tosin tuon nalkuttamisen tunnistan jo välillä itsessäni.
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 22:06"]
Hyvä, että osaat tunnistaa tunteitasi. Osaat myös eritellä niitä hienosti ainakin kirjoittamalla. Todennäköisesti osaat myös puhua tunteistasi päinvastoin kuin äitisi. Äitiäsi ja hänen rajoittuneisuuttaan käy hieman sääliksi. Hän tuskin huomaa, mitä hänestä puuttuu. Niinpä hän tuskin haluaa muuttuakaan muunlaiseksi. (Tulee oma äitini ja hänen rajoittuneisuutensa mieleen.)
Onneksi sinä kuitenkin tiedostat menneen sukupolven taakan ja haluat tarjota omille lapsillesi parempaa kuin olet itse saanut. Jo nämä kaikki erot äitiisi verrattuna mahdollistavat sinun onnistumisesi parempana äitinä kuin sinun äitisi oli sinulle.
Rohkeutta. :)
[/quote]
Kiitos :-)
Yleisellä tasolla ja hieman isommassa porukassa äitini on pystynyt jonkin verran keskustelemaan esim. äitiydestä, mutta henkilökohtaisella tasolla tai henkilönä hän ei ole pystynyt minua koskaan kohtaamaan. Tarkoitan siis minun tunteita tai sitä miten koen asioita.
Toisaalta tuo herääminen tai irtipäästäminen siitä kuvitelmasta, että voisin tukeutua äitiini, on hirveän vapauttavaa. Olo on kevyt, mutta kuitenkin surullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, että osaat tunnistaa tunteitasi. Osaat myös eritellä niitä hienosti ainakin kirjoittamalla. Todennäköisesti osaat myös puhua tunteistasi päinvastoin kuin äitisi. Äitiäsi ja hänen rajoittuneisuuttaan käy hieman sääliksi. Hän tuskin huomaa, mitä hänestä puuttuu. Niinpä hän tuskin haluaa muuttuakaan muunlaiseksi. (Tulee oma äitini ja hänen rajoittuneisuutensa mieleen.)
Onneksi sinä kuitenkin tiedostat menneen sukupolven taakan ja haluat tarjota omille lapsillesi parempaa kuin olet itse saanut. Jo nämä kaikki erot äitiisi verrattuna mahdollistavat sinun onnistumisesi parempana äitinä kuin sinun äitisi oli sinulle.
Rohkeutta. :)