Nukun puolikkaalla triptylillä 3h, miten nukun kokonaisella?

Aiemmin käytössä ollut mirtatsapiini 7,5mg auttoi nukkumiseen. Nyt olen täysin hukassa tämän uuden lääkkeen suhteen. Kivun takia kirjoitettiin, mutta en tiedä, kuinka jatkaa vai vaihdanko lennosta takaisin mirtsaan?

Minä otan 10 mg illalla, koska ongekmani on se, etten saa uudelleen nukahdettua, jos herään yöllä. Triptylillä nukun 8-11 tuntia. Olen joskus kokeillut kahta tablettia, mutta sillä ei ollut eroa - sen yhden kerran, kun kokeilin. Reseptissä lukee 1-2 tablettia.

Otan 20mg n. klo 18

Nukun 22-06 (-09)

Olen todella kateellinen yli 3h yöunista. Otin illalla 12,5mg nukahdin klo 24 ja heräsin klo 3. Tämä määrä ei auta unessa pysymiseen tai uudelleen nukahtamiseen. Olen käyttänyt nyt reilun viikon. Uskallanko jo nostaa annosta kokonaiseen 25mg? Vai nostanko ensin tuohon 20?

Eikö voisi selvittää, mistä unettomuus johtuu, korjata se?

On niin pitkän linjan unihäiriöitä että en usko pystyväni korjaamaan. Tavoite on jaksaa työelämässä mahdollisimman hyvin. Taustalla on uupumista epäsäännöllisessä vuorotöissä, 1,5-v ikäerolla vähän nukkuvat lapset, lisäksi olen lapsesta asti valvonut. En osaa nukkua päikkäreitä. Levottomat jalat vaivaa, raudanpuutetta yritetty hoitaa ym

Nukahtamista auttavat lääkkeet toimivat usein jopa paremmin pieninä annoksina.

Kumpaa otan, montaa vai triptyliä vai molempia?

Triptylhän ei varsinaisesti ole mikään uni- tai nukahtamislääke. Se on ennen paljon masennuslääkkeenä käytetty sekä kroonisen kivun hoitoon. Väsymys on lähinä sivuvaikutus, joka heikkenee lääkkeen käytön myötä. Lisäksi suuremmilla annoksilla tuo unettava vaikutus tosiaan vähenee.

Pitkien unettomuusjaksojen myötä itse väitän, että elämä menee paremmin ilman noita lääkkeitä. Kyllähän jotkut nukahtamislääkkeet vievät tajun, mutta uni on ihan paskalaatuista ja suussa maistuu aamulla metalli. Joku 2-3 h luomu-uni voittaa koko yön pilleriunet ihan milloin vaan.

Pääkopastahan se lähtee. Ymmärtää, että keho ei itseään tapa unettomuuteen ja unta saat, vaikket välttämättä edes sitä huomaa. Näillä eväillä pääsin hiljalleen itse nousemaan sieltä helvetistä, mikä tuntui musertavan tuhoavalta. Jätin lääkkeet ja lopetin koko asian miettimisen. En antanut unettomuuden määritellä elämääni ja pakottaa minua päivisin sängyn pohjalle. En valittanut asiasta jatkuvasti, en maannut päivisin sohvalla vaan tein täsmälleen niitä asioita mitä halusin. Jos en nukkunut yöllä, niin en nukkunut. Tosin petikumppani sanoi minun kuorsanneen autuuasti pitkät pätkät, vaikka itse olisin voinut vannoa valvoneeni ilman unen silmäystäkään. Eli sitä vaan ei huomannut, että välillä aivot sitä unta aina ottivat.

Ei kannata lähteä tavoittelemaan mitään 8 - 10 tunnin unia. Jos huomaat nukkuneesi vaikka 3 tuntia, niin sehän on suuren ilon ja juhlan paikka! Pikkuhiljaa kun valtava stressi ja ahdistus siitä nukkumisesta helpottaa, niin unta vaan alkaa tulla ennemän.

Nukun edelleen tosi huonosti ja pienetkin asiat saavat valvomaan öitä. Kuitenkin pahin on jäänyt taakse ja monena yönä nukun sen 5-6 tuntia, mikä on ihan riittävä määrä. Eikä oikein enempää voi pakottaa kun ei vaan enää aamuyöstä herätessä unta tule. Olen oppinut tämän kanssa elämään ja nautin myös siitä sängyssä loikoilusta, kun voi rauhassa mietiskellä niitä näitä ennen heräämistä.

Tsemppiä. Unettomuus on hirveää, mutta siitä kyllä selviää. Ei sormia napsauttamalla eikä päivässä tai kahdessa. Mutta pikku hiljaa.