Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityislasten vanhemmat, miten pk:ssa on suhtauduttu lapseenne ?
12.06.2013 |
Siis ennen diagnoosin saamista.
Onko kellään ollut niin että hoitajat ovat avoimesti tuskastuneita ja valittavat joka päivä miten vaivalloinen tämä erityistä tukea tarvitseva lapsi on?
Meillä on näin. Ja kyse ei ole edes ylivilkkaasta häiriökäyttäytyvästä lapsesta, vaan mahd. dysfaatikosta. Valitusta tulee ihan kaikesta jossa lapsi ei käyttäydy hoitajien mielestä ikätasoisesti. Syksyllä on onneksi ryhmä vaihtumassa, (kahden paikalle isojen ryhmään, lapsi on 4 v. mutta meillä vasta yli 4-vuotiaat ovat isojen ryhmässä)
Ymmärrän tietenkin että erityislapsesta on vaivaa. Mutta tuntuu että saisi joka päivä olla pyytelemässä anteeksi, kun lapsi on sellainen kuin on. Ja kyse on ihan vaikka siitä ettei halua osallistua joihinkin ryhmäleikkeihin tms. tai ei osaa pukea ikätasoisesti, tai tehdä joitain muita juttuja kuin ikäisensä. Ei myöskään aina ymmärrä kaikkea mitä sanotaan. Siitäkin tulee kauhistelua tyyliin "Kysyin ******:lta että minkä värinen on taivas, hän vastasi että lintu istuu puussa, outoa!" Kun kaikki asiat on puhuttu läpi jo täysin, ja olen täysin tietoinen lapseni heikkouksista ja vahvuuksista. Minusta lasten läsnäollessa ei tarvitsisi tuoda harva se päivä esille kaikkea mitä lapseni ei osaa tai ymmärrä.
Tutkimukset ovat juuri alkaneet, eli diagnoosin saamisessa voi vielä mennä kuukausia. Jännittää vähän millainen asenne on uudessa ryhmässä, jonka lto:lla kuulemma onneksi on kokemusta erityislapsista.
Ryhmäkoot ovat täällä 16 lasta, eli eli syksyllä alkavassa ryhmässä tulee olemaan 15 lasta. Oli puhetta että haetaan integroituun ryhmään ensi keväänä jos tuntuu ettei tuo "kahdenpaikkalaisuus" riitä. Mutta tässä tämänhetkisessä ryhmässä on ollut aika stressaavaa pitää lasta, kun asenne on se että valitetaan ja valitetaan. Neuvolan th sanoi ettei meinaa tunnistaa lasta noiden päiväkodin papereiden perusteella, elli ongelmia oli tehty sellaisistakin asioista jotka ovat pelkästään luonteenpiirteitä, esim. juuri se ettei halua osallistua laululeikkeihin.
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 22:28"]
Ehkä niistä hoitajista monikaan ei oikeasti tiedä, miten teidän erityislapsia käsitellään. Koulutuksessa kun keskitytään ns normaaliin lapsen kehitykseen.
Kuitenkin erityislasten määrä on hälyyttävästi kasvanut ja todellakin lisää työmäärää aika paljon. Resursseja ei lisätä vaikka työtaakka kasvaa. Kun pitäisi niiden tavislastenkin kanssa ehtiä olla, vaan kun monet erityislapset vievät hlökunnan jaksamisen ja huomion niin, että tavikset jää sivuun..
Tämä on varmasti totta, mutta kun se EI ole vanhempienkaan vika! Ja se valittaminen EI auta. Ylivilkas lapsi ei kurista huolimatta rauhoitu! Ja lapseen negatiivisesti suhtautumalla pahennetaan vain sitä tilannetta. Ammattikasvattajan pitäisi ymmärtää, että turhautumisen tunteita ei voi kaataa lapsen, eikä vanhempien kannettavaksi. Erityislapsi on juuri siksi erityislapsi, että ei selviä normaalitasoisesti kaikesta, tarvitsee erityisesti tukea ja huomiota. Ymmärrän, että Suomessa on poliittisesti ja kuntataloudellisesti ajettu lastentarhat liian tiukalle, on liian vähän hoitohenkilökuntaa ja resursseja kohdata liian suuria lapsimääriä ja niiden kaipaamaa erityistukea! Mutta SE ei ole erityislasten vanhempien vika! Olisin itse ollut valmis vaikka luopumaan vasemmasta kädestäni, jos sillä olisi voinut "tervehdyttää" oma erityislapseni normaaliksi lapseksi! Erityislapsen vanhemmat itsekin ovat kovilla oman erityislapsensa suhteen, koska joutuvat esim kasvatuksellisesti tekemään niin paljon enemmän töitä lapsensa suhteen, ja tukemaan ja ymmärtämään ja rajoittamaan ja valvomaan lasta paljon enemmän ja pidemmälle iän suhteen kuin normilapsen kanssa. Esim. oman lapseni kanssa joutuu todella paljon tekemään töitä myös vanhempi koulunkäynnin suhteen. Helpolla ei päästä, kun lasta pitää ohjata ja opettaa kun muuten jää jälkeen eikä opi mitään ilman ylimääräistä harjoittelua, ja sitten pitää kuskata esim. toimintaterapiaan. Lasta ei vielä 9 vuotiaanakaan voi jättää esim. valvomatta pihalle.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hävytöntä käytöstä päiväkodin henkilökunnalta! Meitä tuettiin alusta saakka, vain pienryhmän yksi erityislastentarhanopettaja oli vähän hankala vaatimuksineen (vaikka keskimäärin oli kyllä ymmärtäväinen).
Kyllä meille kerrottiin, jos oli jotain erityistä tapahtunut, mutta hyvässä hengessä. Eikä yleensä lapsen kuullen. Tai jos oli lapsi selkeästi syyllistynyt johonkin "pahantekoon", niin sitten pyysivät ensin lasta itse kertomaan ja jos ei kertonut, niin silloin kertoivat lapsen kuullen. Mutta silloinkin aina niin, että asia oli käsitelty päiväkodissa eikä tarvitse kotona siitä enää jauhaa.
Teidän asemassa valittaisin päiväkodin johtajalle vähintäänkin!
Kyllä ovat valittaneet. Lapsi sai diagnoosin n. vuoden pienryhmään siirtymisestä ja senkin jälkeen oli ongelmia. Hoitajat ja opet kokeneita, vaan silti tuli puhelu että "nyt on keinot lopussa tän lapsen kanssa"...niin, minä en saa niitä tietyn syndrooman oireita katoamaan, vaikka keskustelisin joka ilta samoista aiheista lapsen kanssa tuntikaupalla. Hoitajien ammattitaito ei myöskään riittänyt erottamaan syndroomalle ominaista käytöstä tavallisesta uhmaamisesta, joten olivat sitten napit vastakkain jatkuvasti. Lopulta jouduin sanomaan hoitotahon välityksellä että nyt jumalauta loppuu se valitus...hetkeksi loppuikin. Tämän jälkeen kyllästyin ja vaihdoin lapsen toiseen ryhmään.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 20:57"]
Kyllä ovat valittaneet. Lapsi sai diagnoosin n. vuoden pienryhmään siirtymisestä ja senkin jälkeen oli ongelmia. Hoitajat ja opet kokeneita, vaan silti tuli puhelu että "nyt on keinot lopussa tän lapsen kanssa"...niin, minä en saa niitä tietyn syndrooman oireita katoamaan, vaikka keskustelisin joka ilta samoista aiheista lapsen kanssa tuntikaupalla. Hoitajien ammattitaito ei myöskään riittänyt erottamaan syndroomalle ominaista käytöstä tavallisesta uhmaamisesta, joten olivat sitten napit vastakkain jatkuvasti. Lopulta jouduin sanomaan hoitotahon välityksellä että nyt jumalauta loppuu se valitus...hetkeksi loppuikin. Tämän jälkeen kyllästyin ja vaihdoin lapsen toiseen ryhmään.
[/quote]
Minun lapseni ryhmän lto on sanonut monesti että "en tiedä mitä tuon lapsen kanssa oikein tekisin. Ja kyse on siis tuollaisisa jutuista jotka liittyvät hänen erityisyyteensä, ei esim. häiriökäytöstä yms.
Ja minusta siis MINUN pitäisi voida kysyä neuvoja heiltä, ei toisinpäin...
Valitusta tulee myös usein siitä etteivät muut lapset ymmärrä lapseni puhetta. No, syytön minä siihen on että lapseni puhe on epäselvää, siksihän käymme puheterapiassa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun dysfasia lapsesta ei ole tullut kertaakaan valitusta päiväkodilta. MUTTA siellä onkin tehty asioita jotta lapsi toimisi ryhmässä helpommin.
Päiväjärjetys on Picto kuvina. Lapsi ei ymmärrä puhetta mutta osaa toimia oikein kulloisessakin tilanteessa kun ne on kuvina päiväjärjestyksessä.
Käsien pesu ohjeet on kuvina käsienpesupaikan seinällä. Osaa toimia.
Oma naulakkopaikka kuvana.
Tädeistä osa osaa tukiviittomia. Lapsi on niitä opetellut, viittomisopetusta annettu koko perheelle.
Yms. Kyllä keinoja löytyy jos haluaa löytää. Pk palaverissa oli mukana keskussairaalasta kuntoutusohjaaja joka antoi noita kuvia päiväkotikäyttöön ja opasti tätejä niiden käytössä. Puheterapeuttikin on ollut palavereissa neuvomassa toimintamalleja.
Picto kuvia
Ehdota niille pk tädeille näitä. Ja ehdota että sinne tulee joku opettamaan niiden käyttöä. esim puheterapeutti tai kuntoutusohjaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka meillä oli todella tottelevainen ja kiltti (rehellinen, ei koskaan agressiivinen, todella sosiaalinen) mutta riehakas (juoksi, kokoajan oli liikuttava, ei jaksanut keskittyä paikallaan yli 20 minuttia kerrallaan, puhelias) lapsi, sain kokoajan koko tarhassaoloajan kuulla kuinka vaikea, ja vaativa ja huonostikäyttäytyvä lapseni on, koska ei jaksanut keskittyä eikä olla liikkumatta paikallaan. Ja kaikki nämä oireet (vaikeaa olla paikallaan) kuului siis siihen diagnoosiin, jos näitä oireita ei olisi ollut, olisi lapseni ollut normilapsi.
En ymmärtänyt tätä. Lapsi on erityislapsi juuri niiden haasteellisten asioiden takia, joista sitten sai koko tarhassaoloajan negatiivista palautetta. Lapseni oli muiden lasten osalta tosi tosi suosittu lapsi, koska oli sosiaalinen, seurallinen, huomaavainen ja kiltti & reilu kaveri. Kaikki aina halusivat tämän meidän lapsen heidän leikkeihinsä. Joten kaverit eivät olleet ongelma, vaan se, että lapsi oli ylivilkas vaikkakin tottelevainen (ei koskaan huutanut vastaan, kiukutellut tarhassa, söi kaikki mitä eteen annettiin, oli mukautuvainen, rajastu rutiineita ja nukkui hyvin ja nukahti helposti esim päiväunille jne).
Lähes joka päivä sain kuulla äitinä, kuinka meidän "Ville" taas juoksi siirtymätilanteissa (puettaessa siirryttäessä sisältä ulos, tai siirryttäessä leikkipaikasta syömään jne), eikä jaksanut keskittyä eskarissa, ja kuinka pitää kokoajan lasta tukea esikoulussa koulutehtävissä jne Kuinka vaikeaa tämän Villen on oppia mitään, ja miten ikävää on kokoajan huomauttaa keskittymisestä ja paikallaan istumisesta jne. JOKA PÄIVÄ valitettiin.
Ihan sama kuin pyörätuolissa olevalle valitettaisiin, että miksi ei voi kävellä ja miten vaikeaa on koko ajan työntää pyörätuolia ja eikö tuo voisi jo kävellä itsekin...
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 22:06"]
Vaikka meillä oli todella tottelevainen ja kiltti (rehellinen, ei koskaan agressiivinen, todella sosiaalinen) mutta riehakas (juoksi, kokoajan oli liikuttava, ei jaksanut keskittyä paikallaan yli 20 minuttia kerrallaan, puhelias) lapsi, sain kokoajan koko tarhassaoloajan kuulla kuinka vaikea, ja vaativa ja huonostikäyttäytyvä lapseni on, koska ei jaksanut keskittyä eikä olla liikkumatta paikallaan. Ja kaikki nämä oireet (vaikeaa olla paikallaan) kuului siis siihen diagnoosiin, jos näitä oireita ei olisi ollut, olisi lapseni ollut normilapsi.
En ymmärtänyt tätä. Lapsi on erityislapsi juuri niiden haasteellisten asioiden takia, joista sitten sai koko tarhassaoloajan negatiivista palautetta. Lapseni oli muiden lasten osalta tosi tosi suosittu lapsi, koska oli sosiaalinen, seurallinen, huomaavainen ja kiltti & reilu kaveri. Kaikki aina halusivat tämän meidän lapsen heidän leikkeihinsä. Joten kaverit eivät olleet ongelma, vaan se, että lapsi oli ylivilkas vaikkakin tottelevainen (ei koskaan huutanut vastaan, kiukutellut tarhassa, söi kaikki mitä eteen annettiin, oli mukautuvainen, rajastu rutiineita ja nukkui hyvin ja nukahti helposti esim päiväunille jne).
Lähes joka päivä sain kuulla äitinä, kuinka meidän "Ville" taas juoksi siirtymätilanteissa (puettaessa siirryttäessä sisältä ulos, tai siirryttäessä leikkipaikasta syömään jne), eikä jaksanut keskittyä eskarissa, ja kuinka pitää kokoajan lasta tukea esikoulussa koulutehtävissä jne Kuinka vaikeaa tämän Villen on oppia mitään, ja miten ikävää on kokoajan huomauttaa keskittymisestä ja paikallaan istumisesta jne. JOKA PÄIVÄ valitettiin.
Ihan sama kuin pyörätuolissa olevalle valitettaisiin, että miksi ei voi kävellä ja miten vaikeaa on koko ajan työntää pyörätuolia ja eikö tuo voisi jo kävellä itsekin...
[/quote] Meillä nimenomaan valitetaan myös niistä jutuista joiden takia lapsi on erityislapsi. Eli juuri kuin vaikka valitettaisiin pyörätuolissa olevalle että mikset voi kävellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitain asioita, kun oli ongelmaa oman toiminnan ohjauksessa, niin tuli kuulema itkua pukemisessa. No kun ei osannut kunnolla. Ja muutenkin olisi pitänyt hallita asioita joihin ei pystynyt.
Jotkut toisten ryhmien hoitajat valittivat, lapsen oman ryhmän hoitajat eivät. Lapsella neurologin mukaan lievää motorista kypsymättömyyttä, ei mitään vakavampaa.
Muistan ikuisesti kun yksi hoitaja valitti, että lapsi kiipesi kerran telineeseen/liukumäkeen, eikä sitten uskaltanut tulla alas, ja voi kamala, tämä hoitaja joutui itse hakemaan lapsen sieltä. Ilmeisesti minun olisi pitänyt keskeyttää työpäivä ja tulla auttamaan...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ehkä niistä hoitajista monikaan ei oikeasti tiedä, miten teidän erityislapsia käsitellään. Koulutuksessa kun keskitytään ns normaaliin lapsen kehitykseen.
Kuitenkin erityislasten määrä on hälyyttävästi kasvanut ja todellakin lisää työmäärää aika paljon. Resursseja ei lisätä vaikka työtaakka kasvaa. Kun pitäisi niiden tavislastenkin kanssa ehtiä olla, vaan kun monet erityislapset vievät hlökunnan jaksamisen ja huomion niin, että tavikset jää sivuun..