Lue keskustelun säännöt.
Valintatilanne (2 miestä)
12.06.2013 |
1. Mies jonka kanssa oon naimisissa ja kolme isompaa lasta (nuorin 9-vuotias). Arki helppoa, ei intohimoa, ei seksiä, mutta saan keskittyä omaan uraan perheen ohella, eikä muitakaan kulkemisiani estetä. Oikein hyvä isä. Ei paljoa riitojakaan, perusarkea.
2. Rakastaja, joka haluaisi alkaa elää yhdessä. Minua 15 vuotta nuorempi. Suhdetta jatkunut kolme vuotta ja mies ei enää tyydy tähän tilanteeseen vaan haluaa enemmän. Seksi on loistavaa ja intohimoa on, toisaalta taas mies on aika lapsellinen eikä varmasti tiedä uusperherealiteeteista mitään. Lisäksi hän haluaa omankin lapsen, ja minä olen vähän väsähtänyt lapsiasioihin jo enkä suoraan sanoen haluaisi enää lisääntyä, alkaa ikäkin tulla vastaan. Voisin korkeintaan yhden lapsen tehdä jos mies sen hoitaa ja minä saan käydä töissä. Rakastan häntä enkä haluaisi luopua hänestä, mutta nämä erodraamat väsyttävät jo valmiiksi ajatuksenakin. Haluaisin hänet elämääni, mutta myös lasten suhtautuminen mietityttää. Esimerkiksi vanhemmalla lapsellani ja miehellä on ikäeroa vähemmän kuin meillä! Millainen kriisi siitäkin tulisi. Olen kai vanhemmiten tullut liian mukavuudenhaluiseksi.
Mitä tekisitte tilanteessani? Valinta intohimon ja järkevyyden välillä? Olisiko vaihtoehto 2 täysin tuomittu epäonnistumaan? Tai: eikö olisikin? Takokaa järkeä mun päähän, mammat, että edes rohkenen salaa haaveilla moisesta.
Kommentit (19)
Ukkokullan kanssa sovitut pelisäännöt: kaikkea ei tarvitse toiselle kertoa, kunhan ei tuo niitä haittaamaan perheen arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaat tässä itse omaan kysymykseesi. Eli 2. Se kumman kanssa seksi tuntuu paremmalta on se oikea. Ja ei se välttämättä jalkojen välissä sen kummallisemmalta tunnu, mutta korvien välissä tuntuu.
No, ehkä rakastaja ei tiedä uusperhearjesta mutta ei siitä tiedä kukaan muukaan, ikään katsomatta, jos ei ole kokeillut. Tarkkaan ottaen et ole itsekään sitä kokeillut.
Jos teillä on tuollaiset pelisäännöt ukon kanssa niin eiköhän se jo kerro kaiken oleellisen:
te ette elä parisuhteessa.
Eli rohkeasti vaan eteenpäin äläkä mieti sitä ikäeroasiaa. Ilmeisesti teillä on miehesi kanssa sovinnolliset välit enkä usko että ero tulee olemaan niin hurjaa draamaa kuin kuvittelet. Jos jotain haluaa saada, pitää nähdä vähän vaivaakin sen eteen eikä odottaa että kaikki tupsahtaa valmiina hopealautasella. Elämään kuuluu vähän kipuakin.
Onko jossain muuten sanottu että lapset jäävät sinulle?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 05:39"]
No, ehkä rakastaja ei tiedä uusperhearjesta mutta ei siitä tiedä kukaan muukaan, ikään katsomatta, jos ei ole kokeillut. Tarkkaan ottaen et ole itsekään sitä kokeillut.
Jos teillä on tuollaiset pelisäännöt ukon kanssa niin eiköhän se jo kerro kaiken oleellisen:
te ette elä parisuhteessa.
Eli rohkeasti vaan eteenpäin äläkä mieti sitä ikäeroasiaa. Ilmeisesti teillä on miehesi kanssa sovinnolliset välit enkä usko että ero tulee olemaan niin hurjaa draamaa kuin kuvittelet. Jos jotain haluaa saada, pitää nähdä vähän vaivaakin sen eteen eikä odottaa että kaikki tupsahtaa valmiina hopealautasella. Elämään kuuluu vähän kipuakin.
Onko jossain muuten sanottu että lapset jäävät sinulle?
[/quote]
lisään: sen sijaan en lähtisi lasta tekemään siksi että mies niin haluaa. Tuli vaan mieleeni sellainen ajatus että rakastaja haluaa nyt vakiintua ja olet sopivasti siinä. Ja lapsella saa sinut kahlittua itselleen. Luultavasti ei myöskään halua jakaa sinua enää miehesi kanssa, millään tasolla.
Suosittelen että muutat miehestäsi erilleen mutta et muuta rakastajan kanssa yhteen vielä. Sinulla ei ole mikään kiire rynnätä perustamaan perhettä. Katsele tilannetta rauhassa.
Muista myös vanha sanonta: kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Haluat kaiken: helpon elämän miehen kanssa ja intohimoisen elämän rakastajan kanssa. Oletko varma että itse kestäisit uusperhearkea?
Loppujen lopuksi tässä voi käydä niinkin että menetät molemmat. Tai jopa lapsetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin kyllä ykkösellä. Syyt: kaikki ok. Seksin ja intohimon pystyy löytämään uudelleen jos vain haluaa. Itseäni ei em asiat edes kiinnosta, joten olisi varman tyytyväinen ilmankin :) Kakkosen kanssa suhteesta ei tule mitään, se perustuu lähinnä uutuudenviehätykseen.
Pidä miehesi ja perheesi, heivaa nykyinen salarakas ja hanki joku hyvä vakipano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo tuota kakkosmiesta. Hanen takiaan saatat menettaa jotakin sellaista mita olet pitanyt omanasi.
t. ennustaja
Oletko valmis menettämään lapsesi henkisesti? Lapset ovat jo sen ikäisiä, että tajuavat paljon asioita. Kun perhe hajoaa sen takia, että sinä olet pettänyt vuosikausia heidän isäänsä ja sitten hylkäät hänet, ei lapsilta kannata paljon myötätuntoa odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, puhut tulevasta uusperhearjesta, mutta ettehän te tämän rakastajan kanssa ole viettäneet edes ydinperhe- tai parisuhdearkea. Arki se tulee siihenkin suhteeseen, jos yhteen päädytte.
Toisekseen, on typerää hankkia lapsi vain koska toinen haluaa. Pahimmassa tapauksessa huomaat kohta olevasi neljän lapsen yh, parhaimmassa tapauksessa vain vuoroviikoin. Kyllä siitä lapsenhankinnasta pitää päättää sillä ajatuksella, että tälle rakastajallekin voi tapahtua jotain, jolloin sinä olet yksin vastuussa lapsesta.
Otapas se järki käteen. Haluatko todella alkaa elämään uusperhearkea teinien ja nuoren rakastajakollin kanssa, joka vielä haluaa lapsen. Eli aloittaisit siihen vielä pikkulapsiarjen kaupan päälle. Totuus valkenee kuule nopeammin kuin ymmärrätkään. Etkä voi paeta ajatukseen, että uusi mies hoitaa lapsen ja itse saat jatkaa elämääsi ja urantekoa kuten nytkin. Se ei mene niin. Äiti on äiti, vaikka kuinka muuta sovittaisiin ennen kuin lapsi syntyy. Olet kiinni siinä lapsessa joka tapauksessa tietyn määrän vuosia. Siinäkin tapauksessa, että lapsi on kaikin tavoin terve ja helppo. Ja entäs, jos ei ole? Ja tosiaan, tuohon päälle vielä ratkaisuihisi suivaantuneet ja pettyneet teinit, huoltajuuskiistat, omaisuuden jaot ja nuori mies, joka vaatii huomiota. Voit kyllä hyvästellä tuon huolettoman, vapaan ja helpon elämän, jos jätät nykyisen liittosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehto 1. Tärkein syy: Jo olemassa olevat lapset. Sinulla on velvollisuus tehdä asiat heidän kannalta parhaalla tavalla. Nyt tässä pohdinnassasi pidät yhtä tärkeänä valintakriteerinä syntymätöntä lasta ja miestä. Mies ei missään tapauksessa ole tärkeämpi kuin lapsesi.
Lisäksi sinulla on tosiaan kaikki ok aviomiehesi kanssa. Sinä saat kyllä hänen kanssa näköjään syödä pelkät mansikat kakusta :)
Ennemmin ehdottaisin, että vaihtaisit rakastajaa!
Kai sä tajuat itsekin että 10 vuoden päästä tuo liitto tuon nuoren oriin kanssa on ihan samanlainen kun nykyinen liittosi? Se että seksi on maata järisyttävää johtuu juuri siitä, että et näe ko miestä joka aamu p****lla siinä teidän kylppärissä... sanoisin, että ei vaihtamalla juurikaan parane. Paitsi tietysti sillä sun aviomiehelläsi, hän saisi todennäköisesti vaihdossa fiksun, mukavan, luotettavan ja hänen kanssaan seksistä nauttivan puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks oma mutsini ei ole lumppu vaan oikea nainen, äiti.
Kiitos rakkaat av:laiset! Oikein hyviä pointteja. Järjen ääntä, jota kaipasinkin. Luultavimmin meille tulisi joku vuoroviikko-systeemi nykyisen mieheni kanssa. Mutta tosiaan tuo on totta, että joutuisin taas pikkulapsiarkeen ja ehkä se intohimokin siinä kärsisi... Se, jonka vuoksi olisin rikkonut koko hyvin järjestetyn mukavan elämäni ja ennen kaikkea lasten perheen ja kodin.
Nykyisen mieheni kanssa en usko että koskaan enää tulee mitään intohimoista suhdetta vaikka kuinka yrittäisi, ne tunteet ovat kuolleet. Kunhan tässä lapset kasvatellaan aikuisiksi ja ollaan toverillisissa väleissä. Kai tämä näinkin sujuu, varsinkin kun joka liikahdusta ei tarvitse raportoida toiselle. Ilman rakastajaa olisin kyllä, seksuaalisena naisena, äärimmäisen tyytymätön. (Ja kohtahan minä jään taas ilman rakastajaa...en usko, että toista samanlaista enää löydän: kyllästyn yleensä tosi helposti, mutta tässä vaihtoehto 2:ssa on tunteetkin pelissä).
Kiitos myös ennustajalle. Haluatko selventää yhtään...? Minulla onkin tuntuma yhdestä asiasta tähän liittyen, valintatilanteesta. Järkevä ja rationaalinen mieli yrittää tätä torjua.
Ja vielä 16, eipä minunkaan lapset mun seikkailuista tiedä ;)
Ykkönen ehdottomasti + säännöllistä pariterapiaa (ja tämä kokemuksen syvällä rintaäänellä). Itsekin luulin, että toinen olisi toiveiden täyttymys, kun oma ei sitä tuntunut olevan (meillä ei ollut edes ok-arkea tai helppoa). Kriisien kautta opin, että se oma mies voi sittenkin olla kaikkea sitä, mitä haluankin, kun motivaatiota löytyy ja asiat selvitetään.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 11:55"]
Ja vielä 16, eipä minunkaan lapset mun seikkailuista tiedä ;)
[/quote]
Miten voit olla varma? Lapset ovat monesti huomiokykyisempiä ja fiksumpia kuin kuvitteleekaan.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2013 klo 09:55"]
Onneks oma mutsini ei ole lumppu vaan oikea nainen, äiti.
[/quote]
Onneks mun mutsi on hieno nainen ja kova panemaan eikä mikään kaltaisesi iljetys.
Kerropa ensin ukollesi tuo, että nuoren jullin kanssa olet häntä jo 3 v pettänyt.
Tulee laittamaan sinut pihalle. Valinta on helppo tuon jälkeen.