Tammituhinat heinäkuussa

Et sinä ole paha, masennukselle ei voi mitään ja en oikein tiedä mitä sinulle kirjoittaisin, jotta olosi helpottuisi.



Yritä syödä, vaikka ei nälkä olisikaan!! Verensokeri laskee muuten liian alas ja olosi huononee entisestään ja sinä tarvitset nyt ravintoa ja pikku kirppu etenkin.



Voisitko sinä mennä juttelemaan asiasta jonkun ammattilaisen tai ihan vaikka tavallisen lääkärin kanssa? Voisiko ne määrätä jotakin lääkettä??



Toivottavasti saat miehesi pian kotiin, niin sinun ei tarvitsisi olla yksin!!

Olosi paranee varmasti, kun juttelet jonkun kanssa tai edes täällä kerrot pahasta olostasi. Nyt kerrot asiasta jollekin, syöt hyvin ja kohta jaksat taas iloita pikku kirpustasi.



Tuli vaan mieleen, että ei kait se niin tavatonta ole, jos raskaana ollessa tulee henkisesti huono olo. Sitä funtsii monia asioita ja moni asiaa muuttuu lopullisesti. Ja hormonitkin voi heittää häränpyllyä.



Tulethan kertomaan miten voit!! Porukalla mennään kohti tammikuuta koko sakki, rintarinnan, eikös?



Minniska ja maha-asukki rv15

Lämpimiä halauksia Sinulle!



Ihan ensimmäiseksi haluaisin sanoa Sinulle että et ole missään nimessä huono ihminen ja on erittäin hienoa että uskallat kuvata

miten pahalta olosi tuntuu! Se tarkoittaa vain sitä että aidosti välität pikkuisestasi sekä itsestäsi! Nostan Sinulle hattua!



Alkuraskaus on ollut myös minulle ristiriitaista aikaa. Suuresti toivomani raskaus on herättänyt minussa välillä katkeruutta (en tiedä mitä tai ketä kohtaan) ja jopa vihaa. En ole ollenkaan ymmärtänyt tuntemuksiani mutta uskoisin että jotakin tekemistä niillä on myös hormoninen kanssa. On ollut äärettömän vaikeaa nauttia raskaudesta kun alituiseen pelkää että jotakin menee pieleen. Ehkä nyt uskallan jo hieman rentoutua kun viikkoja on kasassa tasan 13.



Kerroit että olet aikaisemmin sairastanut masennuksen. Sinua hoitanut lääkäri on varmasti paras henkilö arvioimaan tämän hetken lääkityksen tarpeesi. Olen ymmärtänyt ettei oikein valituista lääkkeistä olisi haittaa sikiölle; en usko että sinun tarvitsee siitä olla millään tavalla huolissaan. Tärkeintä on että jaksat syödä, levätä jne. Näitä perusasioita kaipaa pikkuinenkin.



Toivon Sinulle paljon paljon voimia kuten kaikille muillekkin Tammituhinoille!



Tulethan kertomaan jatkossakin voinnistasi!



Lämmöllä,

@mour

Kurnau: Paljon voimia sinulle! Yritä syödä vaikka ei tekis mielikään.



Mulla alkoi taas iltapäivällä verinen vuoto. Se on onneksi niukkaa. Oliskohan syynä limakalvojen ärtyminen tai jotain? Huomenna vois soittaa neuvolaan ja kysyä et pitäiskö tarkistuttaa asia?

Kurnau, masennus ei todellakaan tee Sinusta huonoa ihmistä!!!

Raskausaikana hormonit hyrrää joka suuntaan ja olo on niistäkin jo tarpeeksi tukala.

Hae kulta pieni apua lääkäriltä, joka hoiti aiemminkin masennustasi.

Juttele jollekin, vaikka nappaat ystäväsi ja annat tulla.

Löydät Onnen sävelen vielä miehesikin kanssa, kunhan vaan jaksatte molemmat ymmärtää ja tuette toisianne, uusi asia molemmmille.



Itkeä saa, se parantaa osan haavoista.

Koeta syödä jotain, se on tärkeää. Kun miehesi kotiutuu, puhukaa.



Aivan varmasti rakastat pientä kirppua masussasi, nyt vaan tuntuu pahalta kaikki muu. Monen vuoden tuska purkautuu, usko pois.

Mennään tosiaan kaikki yhdessä kohti tammikuuta ja saadan pienet nyytit pussailtaviksi.

Sinusta tulee mahtava äiti!!!



Voimahalit!



angut

Kuulostaa siltä, että ainoa järkevä vaihtoehto sinulle on tosiaan aloittaa lääkitys ja mielestäni sinun kannattaisi myös hakeutua terapiaan tai edes jonkun ammatti-ihmisen juttusille (esim. neuvolapsykologi).

Jos nyt jättäisit hakematta apua, niin voisitte koko perhe olla todella pulassa, kun kirppu syntyy, koska tilanne voi silloin vielä entisestään pahentua.



Toki on kurjaa, että se masennus iskee juuri silloin kun siihen vähiten olisi syytä, mutta sillehän sinä et voi mitään. Pääasia on kuitenkin, että tiedostat " ongelman" ja ryhdyt sitä hoitamaan, se on tärkeää niin sinun, kirpun kuin teidän parisuhteenkin takia.



Voimia toivottelen.

Kurnaulle vielä halit ja voimia jaksaa eteenpäin!



Eilen illalla " kuulostelin" taas nöpöä, ei vielä tuntunut liikkeitä!!

Höh! Olen malttamaton...



Huomasin, että mulla on karvoja jokapuolella!!!! :)

masussa ja rinnoissa vaaleaa karvaa, samoin leukaperissä. Sellasta nukkamaista. Aika paljonkin.

Aikaisemissa raskauksissa ei ollut.



Milloin se ruskea viiva tulee navan alapuolelle? Tuleeko se aina?



Masu on kavanut jo niin että normaalit housut ei mene kiinni ja kaikki ahistaa...joten äippävaatteisiin kai siirryttävä kokonaan.



angut ja nöpö 13+6

kurnau: tsemppiä. Hyvä että että aloitit lääkityksen, se ei ole mikään henkilökohtainen tappio! Myönnän että tämä raskaus ei minullekaan ole mitään juhlaa ollut. Tuplien tulo aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta tulevasta. Ihan ensimmäinen raskauteni meni paniikissa, en ollut valmis äidiksi ollenkaan. Pelkäsin tosissani että en raskasta lastani, mutta kun pieni sitten maailmaan tuli, se oli kuin salamanisku se rakkaus. Tätä ei sitten muuten tapahdu kaikille että älä panikoi jos alussa ei tule suuria tunteita :-).



(.) Masu kasvaa ihan hirveätä vauhtia. Pahaa oloa on enää iltaisin, mutta liitoskivut ilmoittelevat jo tulostaan. Viime raskaudessa olin 3kk sängyssä niiden takia ja nyt on siis tulossa tuplat... saapi nähdä kuinka kauan tässä vielä töissä käydään. Ensi maanantaina lennän poikieni kanssa suomeen vielä kolmeksi viikoksi kesälomalle ja sitten sen jälkeen katsotaan ollaanko vielä työkykyisiä.



Vielä kysymys kaikille: nautitko raskaudesta? Minulla on jokainen raskaus ollut pelkkää oksentelua ja kipua ja supistusta, en ole koskaan vielä ymmärtänyt miten raskaudesta voi nauttia :-)? Miten teillä muilla?



t. muksuja2 rv14+1

Tein eilen masennustestin ja tulos oli karmaiseva: vaikea masennus!!! En tiedä paljonko raskaus " syventää" oikeaa tulosta.



Onneksi tajusin itse hakea apua (en olisi muuten kauan enää jaksanut), mutta kun haluamalleni lääkärille tai psykiatreille oli ekat vapaat ajat vasta elokuun lopussa!!! Iski oikeasti pieni paniikki, mutta päätin sitten soittaa Väestöliittoon. Kiitän yläkertaa siitä, että puhelimeen vastannut henkilö tajusi tilanteen vakavuuden ja yhdisti minut samantien lääkärille. Lääkitys aloitettiin eilen ja antoi yhden psykiatrin nimen, jolle suositteli minun käyvän. Oli helpottavaa kuulla lääkärin sanovan, että tilanteeni ei ole mitenkään tavaton: vaikka lapsettomuusajan, hoidot jne pärjää hyvin, niin sitten voi tulla stoppi raskauden aikana (suurentuneiden hormonimäärien vaikutuksella). Suositteli meidän molempien käymistä hoidossa, jotta mieheni ymmärtää ja pystyy tukemaan minua paremmin.



Mies tuli kotiin eilen ja kerroin huonot uutiset. Lisäksi halasin ja kerroin rakastavani häntä. Mieheni eka ajatus oli, että olen saanut keskenmenon, joten pikku terapia lienee olevan meille molemmille tarpeen. Karkasimme mökille lötköttelee ja päätimme unohtaa minun vanhat äksyilyni. Minä yritän purra kieltäni enkä purkaa häneen kaikkea pahaa oloani. Nyt välimme on ok ja vedämme yhtä köyttä.



Ruokailu tuottaa oikeasti ongelmia. Veikkaan, että kirppu ottaa sen energian mitä se tarvitsee vaikka rasvoista, joten ehkä sen vuoksi ei tarvitse olla niin huolissaan. Pitäisi nyt vaan hoitaa itseään. Olen aina ollut ruoan kanssa kranttu ja nyt tämä on ihan kamalaa: kaikki haisee tosi pahalle ja pienintäkään sivumakua ei saa olla. Olen tänään syönyt väkisin kaksi lettua, kaksi omenaa ja n. litran vettä. Niin ja puolikkaan jätskin, loput sai mieheni syödä.



Taisi olla muksuja2 kuka uskalsi kysyä, että nauttiiko joku OIKEASTI raskaudesta. Minä, omalla kokemuksellani, sanoisin, että eivät kaikki nauti. Toisille se on pieni helv**ti. Minulla on kaksi ystävää, jotka oksensivat koko raskauden ajan laskien päiviä, koska raskaus loppuu. Toisella heistä oli vielä paljon supistuksia, jotka ilmenivät rasittaessa ja siihen hänelle riitti kävely työpaikalta autolle! Muistan, että hän oli tosi rikki koko raskauden ajan.

Toiselle soitinkin tänään ja ymmärsi hyvin ristiriitaiset tunteeni. Veikkaan, että niillä, joille ei kamalasti tule ongelmia kroppansa (tai mielensä!) kanssa, niin nauttivat raskausajastaan. Kyllä se kieltämättä laittaa miettimään, että miksi toisten täytyy kärsii ja toiset ovat onnensa kukkuloilla.



Päätin, etten enää kirppua syytä tästä tilasta, vaikka onkin sen yhtenä aiheuttajana. Minun tilanteessani vikahan löytyy omasta päästä. Mitäs sitä muita syyttelemään.



Ketä pystyy nauttimaan tilastaan, niin ottakaa siitä kaikki irti ja me, ketkä nautimme siitä pitkin hampain, niin miettikäämme, että on tästä ennenkin naiset selvinneet, miksei siis mekin.



Kiitos vielä tuestanne. Toivottavasti eilinen oli pohjakosketus ja nyt päästäisiin jo selvimmille vesille.



kurnau

Olipa mukava lukea aamulla ensimmäisenä Kurnau sinun testi. Olet kyllä ollut reipas asian hoidossa ja todella peruspositiivinen ihminen! Pohjakosketus on tehty, mutta siitä on vain yksi suunta ja sen olet jo löytänyt.

Nyt otat rennosti ja matka äitiyteen muuttuu vielä iloksi. Rentouttavia päiviä miehesi kanssa toivottelen minä!!



Itselleni ei kuulu mitään erikoista. En muista kerroinko viimeksi, että supisteluja on jo nyt, eilinen oli taas sellainen päivä. Mutta rauhallisesti yritän ottaa...



Minniska ja maha-asukki rv15+2

Angut: Voimia! Toivottavasti saat itsesi pian kuntoon ja jaksat nauttia vauvastasi, hän on sen arvoinen :)



Muksuja2 kysyi: nautitko raskaudesta? Minulla on jokainen raskaus ollut pelkkää oksentelua ja kipua ja supistusta, en ole koskaan vielä ymmärtänyt miten raskaudesta voi nauttia :-)? Miten teillä muilla?



NAUTIN, minä todella NAUTIN raskaudestani! Ja miksi en nauttisi, olen molempia raskauksia odottanut, toivonut, pettynyt ja itkenyt 3 kipeää vuotta (yht 6 v!!) ja nyt kun Luoja on suonut minulle toisen raskauden niin minä todella osaan arvostaa tätä ja nautin jokaisesta sekunnista. Jokainen nainen tietää varmasti että raskaana ollessa on pahoinvointia, supisteluja, väsymystä yms. ne kuuluvat asiaan. Itse en taas ymmärrä kuinka joku ei nauti raskaudestaan vaan valitetaan kun on niin rankkaa, eihän tässä sairaana olla vaan raskaana...



NAUTITAAN raskauksistamme ja kasvavista masuistamme, kaikki ei saa kokea tätä ihanuutta koskaan...



Aksu 14+1

Ihanaa kuulla että sulla menee hyvin ja pystyt täysin nauttimaan raskaudesta. Minun siskonikin voi aina mitä mainioimmin raskauden aikana, siitä olen aina ollut hänelle hieman kateellinen. Ehkä ymmärrät meitä " kärsiviä" jos laitan vähän omia kokemuksiani tänne, ehkä et. Ekasta raskaudesta en viitsi sen kummemmin kertoa, se meni " koomassa" useampia kuolemantapauksia surren (mm isäni ja veljeni).

Toisesta raskaudesta olinkin sitten 6 vuoden yrityksen ja hoitojen jälkeen ylionnellinen, mutta pelkkää " rääkkäystä" se oli. Ensin 3kk 24h pahoinvointia ja jouduin useamman pätkän olemaan sairaalassa kun ei edes vesikulaus pysynyt sisällä ja verenpaine laski niin alas että en pysynyt pystyssä. Pahinta kuitenkin oli olla poissa lapseni ja mieheni luota. Sen jälkeen oli 1kk hyvää aikaa ja olisin voinut nauttia raskaudestani, mutta iski pahanlaatuinen influenssa ja taas olin sairaalassa kun kuume ei laskenut millään alle 40. Ei ollut kuitenkaan mitään vakavaa, kova lääkitys vain pelotti pienen puolesta. Sen jälkeen sitten löystyivät liitokseni niin, että en kivuilta päässyt viikkoihin edes kävelemään. Olin sänkypotilaana melkein 4kk enkä pystynyt edes vaatteita pukemaan yksin päälle saatikka olemaan lapseni kanssa. Kivut eivät olleet pientä vihlomista, vaan helvetilliset. Kaikki vaivat jäivät synnärille ja sen jälkeen olenkin nauttinut olostani :-). Raskausajasta en todellakaan nauttinut eikä siinä mielestäni ole yhtään mitään pahaa sanoa sen myös ääneen...? Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en olisi raskaudesta onnellinen. Kaksi aivan eri asiaa.

Toivon totisesti, että tämä tuplaraskaus ei tule olemaan yhtä rankka, vaikka gyne varoitteli, että tulee olemaan vieläkin rankempaa. Olen siis varautunut pahimpaan mutta toivon parasta. Totuus on, vaikka et ehkä sitä uskokaan, että olemassa on helpoja ja normaaleja raskauksia ja vaikeita raskauksia. Minusta olisi IHANAA jos saisin kokea raskauden, jossa olisi vähän pahoinvointia, supistuksia ja väsymystä, mutta näin helpolla minua ei valitettavasti ole päästetty.

Yksi on ainakin melko varmaa; meidän todellinen vauvaonneni alkaa synnäriltä, siihen asti yritämme perheen kanssa jotenkin selviytyä :-).



t. muksuja2 rv 14+2

Osa näillä palstoilla olotilaansa valittelevia eivät valita turhaan vaan he voivat fyysisesti erittäin huonosti, kuten muksuja2 kokemus sinullekin kertoi.



Itsekin ennen raskautta ajattelin, ettei raskaus ole sairaus. Olen edelleen samaa mieltä, mutta lisäisin tuohon fraasiin sivulauseen:

Raskaus ei ole sairaus, mutta se voi aiheuttaa sairastumista :(



Ympärilläni on paljon ystäviä, kavereita ja työkavereita, jotka ovat elämänsä kunnossa raskauden aikana. Kieltämättä olen pikkuisen kateellinen. Meillä kullakin on oma polkumme käytävä eikä niihin voi vaikuttaa.



Muksuja2 huomioi myös yhden hyvän pointin: nauttiminen ja onnellisuus raskaudesta on kaksi eri asiaa. Tiedän, että minäkin olen pohjimmiltani raskaudestani onnellinen, vaikka siltä ei ihan tällä hetkellä tunnu.



Kurnau 14+2

Ihanaa, vika työpäivä ja sit LOMA!!!!!:)

Neljä viikkoa rantsussa ja auringossa...



Minä olen nyt jo alkanut nauttimaan raskaana olosta...huonot olot ohi, mutta aivan kuin iskias heräilis!!?? Välillä kipuilee, mutta onneks ei vielä ole kaatanut mua sänkyyn. Joo ja rinnat uudelleen tulleet tosi kipeiks! :)



Onko muilla alamasu arka, jos pikkasen painelee?

Eilen yritin herätellä nöpöä, jotta olisin liikkeitä tunnustellut, vähän niinku " sattuu" . kuuluuko asiaan? Kasvaahan se vauhdilla...



Mulla jo aika kiva massu, ei paljon jää arvailujen varaan.

Ostelen sit Turkista äippävaatteita ja saappaita ja ja ja...vauvalle kaikkea ihanaa. Siellä on tosi kauniita lakanasettejä ja hörhellyksiä... ei vaan ole tietoa kumpi meidän nöpö on!

Jotenkin odotan poikaa, tuntuis oudolta, jos tyttö tulis, mulla kun ennestään kaksi pojan viikaria. Mutta onhan nyt eri isi!



Haleja!

angut ja nöpö 14+1

Ajattelin ilmoitella, että poistun palstalta, LOMALLE!

Olen neljä viikkoa pois.



Voikaa tytöt paksusti ja pitäkää huolta masuistanne ja pikku asukeista!!



Itse voin suht hyvin, ainainen nälkä vaan riesana..:)

Vähän lentomatka pelottaa ja kaikki ulkomailla...mutta eiköhän siellä pärjää, pärjäähän ne paikallisetkin. Ylihysteriaa vaan mulla.





halit kaikille



angut ja nöpö 14+3

Kestoväsymys ja oman ajan puute vaivaa, enkä ole saanut tännekään kirjoiteltua. Toivottavasti tuo väsymys alkaa pikkuhiljaa väistymään. Ensi viikolla neuvola, joten pyydän kyllä tarkistamaan hemoglobiinin, jos pitäisi rautakuuri aloittaa.



Kurnaulle voimia! Hyvä että pääsit nopeasti lääkäriin ja apua tilanteeseesi. Kyllä tää raskaus saa mielen myllertämään. Ja varsinkin kun on kyse ensimmäisestä, niin kaikki on uutta ja pelottavaakin. Mutta varmasti pikkainen saa syntyessään viimeistään sinut ihastumaan ja rakastumaan!



Angutille ihanaa ja rentouttavaa lomaa!



Mites muut aikoo vaunujen kanssa tehdä, kenellä pieniä lapsia? Meillä on esikoisen yhdistelmävaunut ja niillä aateltiin ainakin aluksi pärjätä. Esikoinen on reilu 2 vuotta tammikuussa. Ei olisi oikein varaa kaksosrattaisiin, jos ei olekaan tarvetta. Joten liinalla ja vaunuilla seisomatuen kanssa yritetään pärjäillä.



Liikkeitä olen tuntenut parisen viikkoa. Aluksi oli tosi epävarmaa, että onko liikkeitä vai mitä. Mutta nyt tällä viikolla on tullut pari ihan selvää napautusta. Innolla odotan, että alkaa ihan kunnolla potkutella.



Nyt tuli komento syömään, joten moro.



Gaia 13+5

Lomat alkaa olla pidettynä ja huomenna takaisin töiden pariin. Saa nähdä miten seisomatyötä jaksaa kun alaselkä ilmoittelee jo itsestään.



Tiistaina käytiin niskapoimu-ultrassa ja kaikki näytti hyvältä. Turvotusta oli 1,3 mm, selkeästi alle sallitun rajan (vko 13+).

Oli oikein ihanaa nähdä pikkuinen omassa masu-kodissaan.



Muksuja2 kyseli nautitko raskaudesta? Minusta tuntuu että voin ymmärtää kolikon molemmat puolet: Raskaudesta voi nauttia jos vointi on hyvä mutta raskaus voi olla nimensä mukaisesti myös fyysisesti (ja henkisesti) raskasta. Itse olen noudattanut aina terveitä elintapoja ja olikin suunnaton yllätys miten rajulta raskaus tuntui etenkin alussa.

Jotenkin kuvittelin että hyväkuntoisena kestäisin muutokset paremmin, mutta ei se niin välttämättä mene. Jokainen raskaus on omanlaisensa eikä seuraavasta hetkestä voi tietää (kuten ei elämästä yleensäkään). Tietysti pitää yrittää nauttia niistä hyvistä hetkistä sitten sitäkin enemmän.



Taidan olla muuten ainoa joka kärsii enää pahoinvoinnista? Tänäkin aamuna oksensin kolme kertaa mikä ei ole mitenkään tavatonta (halailen pönttöä edelleen 2-6 kertaa päivässä). Toisaalta minua rauhoittaa tieto että istukka kenties toimii tässä vaiheessa hyvin.



Liikkeistä... Kuvittelisin myös itse niitä jo tuntevani mutta ensikertalaisena en ole asiasta varma. Etenkin yöllä kun laitan nukkumaan ja rauhoitun paikalleni niin masussa alkaa tapahtua.

Kuten Gaia tuossa edellä totesi niin olisi ihanaa tuntea ne kunnon potkuttelut...



@mour 13+5