Lue keskustelun säännöt.
En haluakaan toista lasta, kiitos koronan
22.07.2020 |
Yritimme miehen kanssa lasta ennen koronan alkamista, mutta luojan kiitos en tullut raskaaksi. Kevät oli ihan h-ttiä, kun piti hoitaa oman yrityksen ohella ekaluokkalaisen etäkoulua (mies työssä, jota ei voi tehdä etänä), ja tajusin, millaista elämä tulisi olemaan toisen pienen lapsen kanssa: enää ei lapsia välttämättä saa hoitoon ollenkaan, pienikin nuha tarkoittaa viikkojen poissaoloja, isovanhempia ei voi pyytää apuun, koululaiset eivät ehkä pääse kouluun. Minulle ja monelle muulle tämä tarkoittaa unettomuutta, burnoutia ja stressiä, kun työt pitää tehdä osittain yöllä, omaa aikaa ei ole koskaan ja apua ei saa. Tämä uusi normaali sopii ehkä kotiäideille tai muille ei-niin-urasuuntautuneille vanhemmille, mutta meille, jotka esim. pyöritämme omaa yritystämme, päiväkodin/koulun/iltiksen palvelut on tähän asti mahdollistaneet arjesta selviytymisen. Tämä tilanne saattaa jatkua vuosia, ja sen jälkeen olemme liian vanhoja lapsen tekoon, joten toinen lapsi jää nyt tekemättä. Luulenpa, että aika moni on samoissa mietteissä?
Kommentit (15)
Ethän sä vauvaa pistäis hoitoon kumminkaan. Olisit hyvin kerennyt olla raskaana koronan aikana. Kun lapsi olisi 1-3v. ja voi mennä hoitoon niin koronaa tuskin enää on. Vai tarkoititko, että uusia viruksia voi tulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sekin voi harmittaa, jos toisen lapsen olis kumminkin halunnut, mutta homma menee pilalle ja lisääntymisikä ohi yhden viruksen takia. Ehkä ette oikeasti niin hirveästi halua lasta ja tästä löytyi hyvä perustelu? - 2
Enpä oikein usko, että korona tästä ihan vuodessa ohi menee. Ja jos menee, sama voi olla edessä seuraavan kiinaviruksen kanssa.
ap
Onko asiaa, mihin korona ei kelpaisi tekosyyksi?
Vierailija kirjoitti:
Kai sekin voi harmittaa, jos toisen lapsen olis kumminkin halunnut, mutta homma menee pilalle ja lisääntymisikä ohi yhden viruksen takia. Ehkä ette oikeasti niin hirveästi halua lasta ja tästä löytyi hyvä perustelu? - 2
Enemmänkin niin, että olisin kyllä kovasti halunnut toisen lapsen, mutta olen koronatilanteen myötä ymmärtänyt oman rajallisuuteni äitinä. Silloin, kun vielä pystyi luottamaan yhteiskunnan tukeen lapsen hoidossa, selviydyin vaikeistakin ajoista, mutta tällä kertaa olisin omillani (tietty mies apuna, mut hänellä myös vaativa päivätyö). En ota sitä riskiä, että en selviytyisikään (olin nyt keväälläkin lähellä burnoutia).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voi tulla vaikka sadesää, kuka sitä nyt sateeseen pikkuvauvaa vie!
Mitä niitä lapsia vääntää jos ura muutenkin tärkeintä. En kyllä tekisi kyllä lasta enää tähän maailmaan. Onneks omat tuli tehty silloin kuin kaikella oli vielä joku tolkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä niitä lapsia kyllä kannata tehdä jos niitä ei viitsi itse hoitaa ja tarvitsee kaikkia mahdollisia "lapset pois jaloista" -keinoja arjesta selviytymiseen.
Hyvä kun tajusit, että et kykene. Älä kuitenkaan syyttele lastasi omista puutteistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tajuttiin yhden lapsen jälkeen, ettei sittenkään haluta enää muita lapsia. Ei todellakaan oltu tiukilla sen ensimmäisen kanssa, mutta tuntui vain, että tämä riittää meille. Etukäteen kuviteltiin, että iso perhe ja neljä lasta olisi kiva. Ensimmäisen lapsen myötä sitten valkeni, että ei, ei me olla sellaisia ihmisiä. Ikinä ei olla kaduttu, että jäi siihen yhteen lapseen. Helppoa ja mukavaa on ollut ja siitä yhdestäkin lapsesta on ollut valtavasti iloa. Ja kotona ihana rauha, kun ei ole ollut niitä lasten tappeluita.
Ainahan elämässä voi sattua mitä vain. Korona tuli tänä vuonna, mitä tulee seuraavana? Toinen virus? Ydinsota? Pankkijärjestelmän romahdus? Jomman kumman vanhemman vakava sairastuminen? Lapsenteko on AINA riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä niitä lapsia kyllä kannata tehdä jos niitä ei viitsi itse hoitaa ja tarvitsee kaikkia mahdollisia "lapset pois jaloista" -keinoja arjesta selviytymiseen.
Niinpä, just tämän olen tajunnutkin. En ole sellainen äiti, joka selviytyy lapsen hoidosta ja työnteosta samanaikaisesti, vaan tarvitsen lapselleni päivähoitoa, jotta voin pyörittää yritystäni. Luuenpa, että harvalla isälläkään lasten hoitaminen sujuu helposti työn ohessa. Sen takia onkin keksitty päiväkodit ym ratkaisut, mutta ne kuuluivat vanhaan normaaliin, nyt ei ole mitään takeita, että lapsensa voisi niihin viedä, eivätkä isovanhemmat voi auttaa. Uusi normaali saattaa siis olla se, että vain ne tekevät lapsia, jotka voivat tarvittaessa jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan pidemmäksikin aikaa, jopa vuosiksi.
Vierailija kirjoitti:
Me tajuttiin yhden lapsen jälkeen, ettei sittenkään haluta enää muita lapsia. Ei todellakaan oltu tiukilla sen ensimmäisen kanssa, mutta tuntui vain, että tämä riittää meille. Etukäteen kuviteltiin, että iso perhe ja neljä lasta olisi kiva. Ensimmäisen lapsen myötä sitten valkeni, että ei, ei me olla sellaisia ihmisiä. Ikinä ei olla kaduttu, että jäi siihen yhteen lapseen. Helppoa ja mukavaa on ollut ja siitä yhdestäkin lapsesta on ollut valtavasti iloa. Ja kotona ihana rauha, kun ei ole ollut niitä lasten tappeluita.
Hienoa kuulla, että yksi lapsi oli teille hyvä ratkaisu ja ette ole katuneet. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainahan elämässä voi sattua mitä vain. Korona tuli tänä vuonna, mitä tulee seuraavana? Toinen virus? Ydinsota? Pankkijärjestelmän romahdus? Jomman kumman vanhemman vakava sairastuminen? Lapsenteko on AINA riski.
Kyllä, mutta aiemmin eivät nämä riskit ole konkretisoituneet samalla tavalla kuin tänä keväänä. Ja hyvä näin, koska nyt tiedostan paremmin voimavaramme ja sen, ettemme selviydy kovin hyvin kriisitilanteissa.
ap
Juu jatkossa ihmiset saa sydäreitä kun joku lapsi vähänkin niiskuttaa. Hulluksi maailma menee.