Lue keskustelun säännöt.
Miksi kontrolloivan ja (henkisesti) väkivaltaisen puolison kanssa elävälle ei saisi sanoa, että se on oma valinta ja lähde vaan menemään?
21.07.2020 |
Pohdin tätä, koska itse lähdin tuosta suhteesta juuri tuollaisten palstakommenttien innoittamana. Aloin tosiaan havahtua siihen, että ihan vapaaehtoisesti siinä olen, ja miksi en vain lähtisi. Kyllähän sitä voi loputtomasti analysoida syitä, miksi on tuollaisessa suhteessa, mutta siinä antaa tavallaan itselle luvan jäädä kun on noita syitä miksi olla siinä.
En nyt tarkoita että tuo kaikille toimisi, mutta minulle juuri nuo kommentit toimivat, joten ei se ihan huono juttu oli että noita täälläkin jankataan. Eri asia toki jos on jo fyysinen väkivalta kovasti kuvioissa ja lähteminen vaikeaa koska pelkää henkensä puolesta, ja tätä on jatkunut jo vuosikausia.
Kommentit (25)
Siksi kun se kontrollointi ja pahoinpitely on aivopesua ja henkistä murskaamista. Uhrilla ei usein ole voimavaroja irti pääsemiseen.
Ja kun sanot noin, niin murskaat häntä vielä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi kun se kontrollointi ja pahoinpitely on aivopesua ja henkistä murskaamista. Uhrilla ei usein ole voimavaroja irti pääsemiseen.
Ja kun sanot noin, niin murskaat häntä vielä lisää.
Mutta juuri nuo palstan kommentit sai silmäni avautumaan tuolle kontrolloinnille, kun oikein kysyttiin miksi siedän tuollaista, kun muutakin on tarjolla, ja yksin oleminenkin voittaa tuon. Vaikka kuinka oli yhteinen lapsi niin tajusin lähteä, ja erityisesti juuri siksi kun täällä korostettin sitä, että ei kannata antaa lapselle tuollaista mallia, että ihmissuhde toimii noin.
Kyllä mies edelleen harrastaa tuota manipulointia ja syyllistämistä ja hallitsee elämää, ja kontrolloi miten minun pitäisi elää, muka lapsen parhaaseen vedoten. Olen ihan siinä pisteessä että sekoan pian, mutta ainakin pääsin suhteesta pois.
Itseäni on myös auttanut ja avartanut palstakommentit. Anonyymit kanssapalstailijat sanovat suoraan mitä ajattelevat ja siksi usein kyselen täältä niin saan puolueettomien mielipiteitä. Saan siten ajattelemisen aihetta ja joko vahvistusta omille ajatuksilleni tai täystyrmäyksen. Itse teen toki ratkaisuni, mutta kyllä rehellinen näkökulma on aina tervetullutta.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni on myös auttanut ja avartanut palstakommentit. Anonyymit kanssapalstailijat sanovat suoraan mitä ajattelevat ja siksi usein kyselen täältä niin saan puolueettomien mielipiteitä. Saan siten ajattelemisen aihetta ja joko vahvistusta omille ajatuksilleni tai täystyrmäyksen. Itse teen toki ratkaisuni, mutta kyllä rehellinen näkökulma on aina tervetullutta.
Juuri se suora palaute saa ajattelemaan miksi on paskassa ihmissuhteessa, ei mikään jatkuva ymmärtäminen.
Kun vuosikausia on poljettu maanrakoon ja viety se oma tahto niin se vaatii valtavat voimavarat lähteä menemään. Puhun kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ainakin estää sekä uupumus että henkiseen väkivaltaan kuuluvat syyllistäminen, kiristäminen ja uhkailu.
Jos lähdet, niin *sitä ja tätä*.
Pelkään, että väkivalta jatkuu vielä pahempana eron jälkeen, enkä kestäisi sitä. Tuntuu siltä, etten kestäisi.
Vaikka kuinka sanottaisiin rehellisiä mielipiteitä, niin lähteminen on vaikeaa. Vaikeampaa kuin mikään mitä olen koskaan tehnyt, koska tällä kertaa oikeasti PELKÄÄN.
Itselläni syy oli totaalinen uupumus, erityislapsiarki kuormitti myös ja olin taloudellisen väkivallan uhri.
Lopulta pääsin pois ja toipuminen voi hitaasti alkaa. Toki eron myötä kuvioon astui huoltokiusaaminen ja vainoaminen, joten joudun tilanteessa edelleen kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin estää sekä uupumus että henkiseen väkivaltaan kuuluvat syyllistäminen, kiristäminen ja uhkailu.
Jos lähdet, niin *sitä ja tätä*.
Pelkään, että väkivalta jatkuu vielä pahempana eron jälkeen, enkä kestäisi sitä. Tuntuu siltä, etten kestäisi.
Vaikka kuinka sanottaisiin rehellisiä mielipiteitä, niin lähteminen on vaikeaa. Vaikeampaa kuin mikään mitä olen koskaan tehnyt, koska tällä kertaa oikeasti PELKÄÄN.
Miksi jotkut sitten kyselevät palstalla miten voi lähteä tuollaisesta suhteesta, jos ei kuitenkaan aio lähteä? Jos tosiaan haluaapois, ei siihen auta muu kuin että päättää lähteä. Ei teitä kukaan tule hakemaan sieltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin estää sekä uupumus että henkiseen väkivaltaan kuuluvat syyllistäminen, kiristäminen ja uhkailu.
Jos lähdet, niin *sitä ja tätä*.
Pelkään, että väkivalta jatkuu vielä pahempana eron jälkeen, enkä kestäisi sitä. Tuntuu siltä, etten kestäisi.
Vaikka kuinka sanottaisiin rehellisiä mielipiteitä, niin lähteminen on vaikeaa. Vaikeampaa kuin mikään mitä olen koskaan tehnyt, koska tällä kertaa oikeasti PELKÄÄN.
Miksi jotkut sitten kyselevät palstalla miten voi lähteä tuollaisesta suhteesta, jos ei kuitenkaan aio lähteä? Jos tosiaan haluaapois, ei siihen auta muu kuin että päättää lähteä. Ei teitä kukaan tule hakemaan sieltä pois.
Totta kai aion lähteä, mutta aina löytyy se ”sitten kun”. Tietenkään kukaan ei hae minua pois, mutta eivät anonyymit neuvotkaan minua ole onnistuneet siirtämään minua täältä muualle.
Siksi olen täällä edelleen, neuvoista huolimatta.
Riippuu varmaan väkivallan vakavuudesta. Helppohan se on neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi kun se kontrollointi ja pahoinpitely on aivopesua ja henkistä murskaamista. Uhrilla ei usein ole voimavaroja irti pääsemiseen.
Ja kun sanot noin, niin murskaat häntä vielä lisää.
Mutta juuri nuo palstan kommentit sai silmäni avautumaan tuolle kontrolloinnille, kun oikein kysyttiin miksi siedän tuollaista, kun muutakin on tarjolla, ja yksin oleminenkin voittaa tuon. Vaikka kuinka oli yhteinen lapsi niin tajusin lähteä, ja erityisesti juuri siksi kun täällä korostettin sitä, että ei kannata antaa lapselle tuollaista mallia, että ihmissuhde toimii noin.
Kyllä mies edelleen harrastaa tuota manipulointia ja syyllistämistä ja hallitsee elämää, ja kontrolloi miten minun pitäisi elää, muka lapsen parhaaseen vedoten. Olen ihan siinä pisteessä että sekoan pian, mutta ainakin pääsin suhteesta pois.
kaikki ovat sinä jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin estää sekä uupumus että henkiseen väkivaltaan kuuluvat syyllistäminen, kiristäminen ja uhkailu.
Jos lähdet, niin *sitä ja tätä*.
Pelkään, että väkivalta jatkuu vielä pahempana eron jälkeen, enkä kestäisi sitä. Tuntuu siltä, etten kestäisi.
Vaikka kuinka sanottaisiin rehellisiä mielipiteitä, niin lähteminen on vaikeaa. Vaikeampaa kuin mikään mitä olen koskaan tehnyt, koska tällä kertaa oikeasti PELKÄÄN.
Miksi jotkut sitten kyselevät palstalla miten voi lähteä tuollaisesta suhteesta, jos ei kuitenkaan aio lähteä? Jos tosiaan haluaapois, ei siihen auta muu kuin että päättää lähteä. Ei teitä kukaan tule hakemaan sieltä pois.
Totta kai aion lähteä, mutta aina löytyy se ”sitten kun”. Tietenkään kukaan ei hae minua pois, mutta eivät anonyymit neuvotkaan minua ole onnistuneet siirtämään minua täältä muualle.
Siksi olen täällä edelleen, neuvoista huolimatta.
Riippuu varmaan väkivallan vakavuudesta. Helppohan se on neuvoa.
Helppo on neuvoa ja vielä helpompaa on noudattaa neuvoja. Kaikkein vakeinta on keksiä tekosyitä miksi ei noudata niitä neuvoja. Se on kuluttavaa ja raskasta, kun vielä lisäksi on se väkivallan pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet on lähteneet väkivalta suhteesta ja täällä annetaan tavallaan vertaistukea että lähde sinäkin. Jos MINÄ uskallan lähteä niin uskallat SINÄKIN. Mitä pahempaa vielä voisi sattua jos lähdet ?
Vierailija kirjoitti:
Monet on lähteneet väkivalta suhteesta ja täällä annetaan tavallaan vertaistukea että lähde sinäkin. Jos MINÄ uskallan lähteä niin uskallat SINÄKIN. Mitä pahempaa vielä voisi sattua jos lähdet ?
Vainoaminen, väkivallan paheneminen. Yleensä ne ihmiset, jotka ovat olleet hankalia avioliitossa, ovat sitä erossa ja sen jälkeenkin.
Itseäsi voidaan uhkailla
Lapsia voidaan uhkailla
Voidaan vainota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet on lähteneet väkivalta suhteesta ja täällä annetaan tavallaan vertaistukea että lähde sinäkin. Jos MINÄ uskallan lähteä niin uskallat SINÄKIN. Mitä pahempaa vielä voisi sattua jos lähdet ?
Perhesurma
Enemmän apua olisi, jos menisit sanomaan sille väkivaltaiselle puolisolle, että lähtee. Ja jättää rauhaan.
Uhri ei ole koskaan syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Kun vuosikausia on poljettu maanrakoon ja viety se oma tahto niin se vaatii valtavat voimavarat lähteä menemään. Puhun kokemuksesta.
Miksi kukaan antaa polkea itseään vuosikausia? Eikä niitä voimavaroja voi kukaan ulkopuolinen lahjoittaa.
Se ihminen on henkisesti vankina siinä suhteessa. Ei siitä noin vain lähdetä nostelemaan. Vasta jos jostain löytää voimavaroja siihen, ymmärtää jälkikäteen, millaista elämää eli.
Minä kykenin lähtemään, kun mies sai töitä ulkomailta ja oli aina pari viikkoa putkeen pois. Olin tyystin toinen ihminen miehen poissaollessa. Kuristava tunne syntyi joka ilta soittaessani miehelle (hänen vaatimuksestaan, ettei hänelle tule lisää puhelinlaskua) ja kun oli päivä, jolloin mies tuli taas kotona käymään muutamaksi päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vuosikausia on poljettu maanrakoon ja viety se oma tahto niin se vaatii valtavat voimavarat lähteä menemään. Puhun kokemuksesta.
Miksi kukaan antaa polkea itseään vuosikausia? Eikä niitä voimavaroja voi kukaan ulkopuolinen lahjoittaa.
No ei ainakaan huvikseen. Kerron kokemuksella. Lapsesta asti minua oli kasvatettu väkivallalla, ja samanlaiseen suhteeseen päädyin. Nyt olen vasta terapian myötä kunnolla tajunnut, että se on väärin. Järjellä ajatellen olen jotenkin tajunnut että ehkä se on väärin, mutta se kasvatus ja sieltä juurtuneet ideologiat (vai mitkä lie) on olleet vahvasti eri mieltä. Ajattelin että olen niin paha ihminen, että olen ansainnut kaiken mitä minulle tapahtuu, ja oikeastaan se mitä minulle tapahtuu ei ole pahaa, koska se tapahtuu minulle. Kaikki oli minulle niin normaalia, että en tajunnut edes lähtä kyseenalaistamaan asiaa. Lisäksi tuohon vielä dissosiaatio, eli unohdin kaiken mitä minulle on tehty, ja jos yritin puhua asiasta niin kaikki haihtui mielestäni. Muistin vain ne hyvät muistot, ja ihmettelin että miksi lähtisin suhteesta, kun asiat on niin hyvin.
Terapian myötä vasta aloin hoksaamaan asioiden laitaa, ja sain pysymään muistikuvat päässäkin. Tiedän että kuulostaa älyttömältä, mutta niin kummasti ihmismieli voi toimia. Minulle ei tepsinyt sanoa että lähde pois. Tiesin tavallaan että minun pitää lähtä, mutta se ei pystynyt muuttamaan sitä "toista minää" joka oli ihan eri mieltä että kaikki mitä tapahtuu on normaalia, ja minä olen ansainnut sen ja siksi minun ei pidä lähteä.
Minua auttoi myös lukea kirja Why does he do that, joka löytyy ilmaiseksi netistä. Sen olen käynyt linkittämässä vastaavanlaisiin ketjuihin, joissa ap saattaa miettiä jotain väkivaltaan liittyvää. Sen lukeminen sai minussa enemmän raksutusta käyntiin. Joillekin saattaa toimia sanoa että lähde, mutta sitten voi olla meitä hankalampia tapauksia, jotka vaatii terapiaa ja monia monia monia kertoja vakuutteluja ennen kuin alkaa tieto menemään sinne aivojen perimmäiseenkin nurkkaan.
Up