Lapsen kaverin epäilyttävät vanhemmat…traumat
Lapseni (11v) kävi eilen illalla leikkimässä ”kaverinsa” kanssa. Lapsen kaveri on ok. Vanhemmat ei…
Lapsen äidillä on nenäkoru, ja kulmalävistys. Isällä venytys toisessa korvanlehdessä, ja polttavat vissiin tupakkaa. Kävin hakemassa lapseni sieltä eilen, (en ollut siis aiemmin nähnyt lapsen vanhempia, kaveri oli käynyt koulun jälkeen vain kerran meille joskus puolivuotta sitten) sen lisäksi tämän ”kaverin” vanhemmat (äiti siis) on kehitysvammainen. Pikemminkin puhevammainen.
Mitä mieltä, pitäisikö minun puuttua lapsen ja hänen kaverinsa leikkimiseen?
Kommentit (17)
Ulkonäkö toisinaan voi pettää. Mutta jos on puhevammainenkin, niin elämä voi vaikuttaa vähän turvattomalta siellä vaikka toisin voi olla.
Voi harmi:-( sanoiko lapsesi että olo tuntui turvattomalta tai jotain?
"Rakas lapseni, pidän kyllä kaveristasi, mutta hänen vanhempansa ovat niin rumia, etten halua teidän enää tapaavan."
Antakaa tämän olla provo.
Siis millä tavalla puhevammainen? Minäkin olen puhevammainen, mikä kohdallani tarkoittaa sitä, että en jaksa puhua kauan vaan ääni särkyy ja katoaa. Aikuisiällä saatu vaiva.
Ehkä se vammainen on nyt ihan joku muu näillä spekseillä....
Kiva.
Puhut meistä - kiitos tästä.
Lapsesi ei tarvitse tulla enää meille.
anna lasten leikkiä. Itse olen kiitollinen, että huolimatta sekopäisistä vanhemmistani pääsin katsomaan tervettä perhe-elämää kavereiden kotona...
Vierailija kirjoitti:
anna lasten leikkiä. Itse olen kiitollinen, että huolimatta sekopäisistä vanhemmistani pääsin katsomaan tervettä perhe-elämää kavereiden kotona...
Ja suurimman osan ajastani vietinkin kavereiden kotona. Meille en uskaltanut ketään tuoda. Olen siis naapureitteni kasvattama ja nyt olen ihan hyvin pärjännyt. Yritän muistaa oman menneisyyteni, kun huomaan omilla lapsillani nyt joitakin ei niin normaaleja vanhempia. Yritän ajatella, että oma lapseni on fiksu ja kiva ja jos tykkää noitten lapsesta niin seki on varmana kiva. Lika barn leka bäst.
Älä päästä lasta enää kaverin luo. Nykyään on kaikenlaisia sairaita aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna lasten leikkiä. Itse olen kiitollinen, että huolimatta sekopäisistä vanhemmistani pääsin katsomaan tervettä perhe-elämää kavereiden kotona...
Ja suurimman osan ajastani vietinkin kavereiden kotona. Meille en uskaltanut ketään tuoda. Olen siis naapureitteni kasvattama ja nyt olen ihan hyvin pärjännyt. Yritän muistaa oman menneisyyteni, kun huomaan omilla lapsillani nyt joitakin ei niin normaaleja vanhempia. Yritän ajatella, että oma lapseni on fiksu ja kiva ja jos tykkää noitten lapsesta niin seki on varmana kiva. Lika barn leka bäst.
Siis omien lasten kavereiden vanhempina ei niin "normaaleja" tyyppejä
Siis mitkä traumat? Sinäkö sait näistä ihmisistä traumoja?
Mun kavereiden vanhemmat oli ihania. Olin tosi kateellinen. Muistan, kun mietin, että miten jotkut esim. isät voi olla niin hauskoja ja mukavia. Miksi mun isäni on niin kamala :/
Toisten isät aina auttoivat ja kuskasivat joka paikkaan. Mun isä oli todella julma ja kerrankin pikaistuksissaan pisti kävelemään 15 kilsaa kotiin, kun en tajunnut heti lähteä (oli tullut hakemaan harrastuksesta) hänen kyytiinsä autoon istumaan.
Äiti oli toinen samanlainen.
Mulle mun isäni on periaatteessa kuollut. On elossa, mutta en ole enää yhteyksissä.
Ap. luota vaistoosi! Lopeta lasten kaveruus ainakin toisen kotona!
Miten venytys on vain toisessa korvanlehdessä.. meidän perheen jäsenillä on molemmissa.
Jos tämä lapsesi kaveri on ok, niin eihän tuo hänen koti voi olla niin kamala paikka. Sinun lapsesihan on siellä vain lyhyitä aikoja. Tuo suhtautumisesi 'puhevammaan' ihmetyttää minua. Et ilmeisesti tiedä edes syytä siihen. Voin 'puhevammaisten' parissa työskenneellenä kertoa, että se voi johtua lukemattomista erilaisista syistä.
Puutu asiaan. Eihän tuommoisten vanhempien kanssa voi olla tekemisissä.