Miten elämänne muuttui kun tulot nousivat reilusti?

Kyllähän se muuttui, pitkälti parempaan, ja lopullisesti. Olen elänyt synkkää ja taloudellisesti erittäin niukkaa arkea vuosikausia. Osittain onnekkaiden sattumien ja sinnikkyyden seurauksena onnistuin tekemään tarvittavia peliliikkeitä, ja enää ei tarvitse miettiä rahaa tai sen riittävyyttä tai velkoja. Kaiken sen ahdingon jälkeen olen ehkä lopullisesti PTSD:n rampauttama, mutta ainakaan ei enää tarvitse kärsiä taloudellisesti. Tuntuu kuin voisi hengittää vihdoinkin vapaasti ja kaikki on tyyntä.

Ostan nykyään osakkeita paljon enemmän kuin ennen. Stressitasoni on vähentynyt, kun tulevaisuuden turvanani on jo satojen tuhansien eurojen arvoinen salkku.

Ei oikestaan mitenkään. Ei vain tarvitse miettiä mitä mitäkin maksaa. Eronneena elelen ja ei siis ole taloushuolia enää. 

Ei mitenkään. Olisin se sama kusipää kuin ennenkin

Saman tyyppisiä ajatuksia kuin aloittajalla. Mulla nousi lisäksi itsetunto, mutta en näe sen tulleen rahasta sinänsä, vaan siitä, että kun sain miljoonaperinnön, koin ikään kuin astuvani suvun vanhimman saappaisiin ja kantavani samaa arvovaltaa, kuin hänkin aikoinaan. En ole suvun vanhin, mutta oman sukuhaarani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se muuttui, pitkälti parempaan, ja lopullisesti. Olen elänyt synkkää ja taloudellisesti erittäin niukkaa arkea vuosikausia. Osittain onnekkaiden sattumien ja sinnikkyyden seurauksena onnistuin tekemään tarvittavia peliliikkeitä, ja enää ei tarvitse miettiä rahaa tai sen riittävyyttä tai velkoja. Kaiken sen ahdingon jälkeen olen ehkä lopullisesti PTSD:n rampauttama, mutta ainakaan ei enää tarvitse kärsiä taloudellisesti. Tuntuu kuin voisi hengittää vihdoinkin vapaasti ja kaikki on tyyntä.

Eihän se ole varmaa, että olet loppuelämäsi rikas.

Ex-vaimon natkutus ei enää häirinnyt.

Taloushuolet katosivat. Palkkani siis parani työpaikan vaihdoksen myötä roimasti. Rahaa alkoi jäädä säästöön. Minulle ei käynyt niin, että menot olisivat kasvaneet tulojen myötä (vähän kasvoivat mutta ei samassa suhteessa). Mutta huolettomuus on ihanaa! Se, että tietää että joku pyykkikoneen hajoaminen ei ole katastrofi.

Pääsin vihdoin eroon ikuisesta stressistä. Elämä on ihanan helppoa kun ei tarvitse huolehtia jatkuvasti rahasta. Emme ole mitään lottovoittajia vaan varallisuus nousi yrityskauppojen ansiosta. 

Vierailija kirjoitti:

Saman tyyppisiä ajatuksia kuin aloittajalla. Mulla nousi lisäksi itsetunto, mutta en näe sen tulleen rahasta sinänsä, vaan siitä, että kun sain miljoonaperinnön, koin ikään kuin astuvani suvun vanhimman saappaisiin ja kantavani samaa arvovaltaa, kuin hänkin aikoinaan. En ole suvun vanhin, mutta oman sukuhaarani.

Sain isältäni miljooperinnöt, mutta hän eli kuin mettäläinen. Välillä muistutti ihan jotain arabisheikkia päähineineen ja pellavapaitoineen. Hyvät muistot kuitenkin jäi isästä vaikka vähän erikoinen olikin. 

Mulla on tulot tuplaantuneet ja ehkä juuri suurin muutos on, ettei tarvitse stressata isommista menoista. Voi maksaa auton huollot, lomareissut ym ihan vaan tililtä. Säästöön on jäänyt reilusti. En edelleenkään tuhlaile, mutta otan rennommin rahan kanssa. Muistan miten pienituloisena yksi ripsivärikin tuntui kuukausibudjetissa. Ja mitään kallista merkkiripsaria en koskaan ostanut, vaan se maksoi 5 euroa.

Tulin entistäkin harkitsevammaksi rahankäyttäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Saman tyyppisiä ajatuksia kuin aloittajalla. Mulla nousi lisäksi itsetunto, mutta en näe sen tulleen rahasta sinänsä, vaan siitä, että kun sain miljoonaperinnön, koin ikään kuin astuvani suvun vanhimman saappaisiin ja kantavani samaa arvovaltaa, kuin hänkin aikoinaan. En ole suvun vanhin, mutta oman sukuhaarani.

Älä nyt viitsi. Sinulla ei ole rahaa käyrössä. Lapsesi elävät köyhyydessä. Ja itse olet mt ongelmainen äitihullu.

Vierailija kirjoitti:

Taloushuolet katosivat. Palkkani siis parani työpaikan vaihdoksen myötä roimasti. Rahaa alkoi jäädä säästöön. Minulle ei käynyt niin, että menot olisivat kasvaneet tulojen myötä (vähän kasvoivat mutta ei samassa suhteessa). Mutta huolettomuus on ihanaa! Se, että tietää että joku pyykkikoneen hajoaminen ei ole katastrofi.

Tämän saman koin! Nettotulot nousivat n. 4 tonnia kuukaudessa. Kulut eivät kasvaneet kuin hiukan (nyt ostan esim.  aina juuri sellaista ruokaa kuin haluan), pääsin veloista eroon, eikä maailma kaadu kodinkoneen hajoamiseen.

Mukavastihan tuo muuttu. Ex nainen sai jäädä vanhaan talon rähjään ja itse muutin tarpeeks etäälle ettei tarvii vahingossakaan törmätä.

On oma siivooja joka tulee halvemmaks kun nainen ja seksiä saa ostettua. Kukaan ei valita menoista menee minne tahansa ja koska tahansa eikä tarvii pelätä että joku vie puolet omaisuudesta.

Tuloni nousivat työttömyyden jälkeen kolminkertaiseksi. Kituutan edelleen vähällä. Säästänyt kumppitonnin aika nopeasti. Uusi työttömyys uhkaa muutaman kuukauden päässä, joten ei helpottanut vielä.

Vierailija kirjoitti:

Taloushuolet katosivat. Palkkani siis parani työpaikan vaihdoksen myötä roimasti. Rahaa alkoi jäädä säästöön. Minulle ei käynyt niin, että menot olisivat kasvaneet tulojen myötä (vähän kasvoivat mutta ei samassa suhteessa). Mutta huolettomuus on ihanaa! Se, että tietää että joku pyykkikoneen hajoaminen ei ole katastrofi.

Nyt kun ajattelen, niin mietin, kuinka tietämättömiä on moni niistä, joilla ei koskaan ole ollut taloushuolia. Joille vanhemmat ovat ostaneet yksiön opiskelukämpäksi ja sanoneet ettei tartte ottaa velkaa paitsi jos haluat sijoittaa sen, ym. Kun opiskelukaveri kysyy, mitä tein lapsilisilläni. Siis täh?! Ne käytettiin elättämiseeni. Tai, kun pyytää lattelle, "eihän se maksa kuin vitosen" (eli minun kahden päivän budjettini). Opiskelin kyllä alaa (oikeustiede), jolla tuo ehkä sitten on tavallista.

Edelleen muistan itse, että rahapula voi lamauttaa niin, ettei edes näe mikä kaikki olisi mahdollista. Kuten Jani Kaaro hyvässä Hesarin kolumnissaan sanoi: Köyhyys on aivoja syövä loinen. Ei silloin niin vain pysty "ottamaan itseään niskasta kiinni" ja vaurastumaan.

Maa vaihtui.

up