Romahtaisiko maailmasi, jos saisit tietää sairastavasi syöpää??

nyt olen niin tässä lapsettomuuden suossa, että syöpätuomio olisi sama tuomio kuin ei koskaan suurta haavetta eli saada pidellä vastasyntynyttä omaa vauvaa...

Näin varmasti olisi, sillä hoitoja ei annettaisi samaan aikaan eikä aikaa yrittämiseen ole loputtomasti.



t eräs, jonka papatulos eilen täysin puhdas!!!! takana pari vuotta solumuutoksia

Eli joskus olen ajatellut, että kai senkin ottaisin jotenkin luonnollisena osana ja kohtalonani. En enää hämmästele mitään asioita, ehkä olisin sen kaikenlisäksi vielä ansainnutkin tavallaan.

Eli papaluokka oli 3 kun lähdimme lapsettomuushoitoihin ja nehän meni sit jäihin kun tehtiin kaikkia testejä ja lopulta LOOP-hoito solumuutosten poistamiseksi kohdunsuulta.



Papaluokka oli 3 liki puolitoista vuotta, sitten hoidon jälkeen laski kakkoseen ja nyt ollut 1 noin kaksi vuotta. Tiedän tuntosi aika hyvin!



T: ihanan 1v pojanpalleron äiti -viimeinkin!!!!

Omituista. suurin osa syövistä on kuitenkin parannettavissa, mutta HIv ei.

käynyt välillä tarkastuksissa. Tiedän siis, että mahdollisesti saan sen. Mikäs siinä, elän eteenpäin... Hoitoja on nykyään ja kaikki kuolee aikanaan. Make most of it! Yritän ainakin elää hyvin.

Riippuisi aika paljon syövästä, levinneisyysasteesta ja ennusteesta. Toki romahtaisi, jos paranemismahdollisuuksia ei olisi ja hoito olisi lähinnä palliatiivista.

kun sain tietää reilu 2 vuotta sitten, että sairastan kohdunkaulan syöpää. Mutta ei se ollut maailmanlopun fiilikset kuin sen ensimmäisen viikon tiedon saannin jälkeen, sen jälkeen motto on ollut " se mikä ei tapa, vahvistaa" Syöpä saatiin konisaatiolla pois ja nyt olen käynyt puolen vuoden välein papassa.



Mutta..



Nyt viimeisimmässä papassa oli löydetty uudenlaisia solumuutoksia (ei samantyypin solumuutokset ja eri paikassa) ja otettiin koepalat. Niitä tuloksia nyt odotellaan ja täytyy sanoa, että olen nyt kuitenkin levollisempi kuin ekalla kerralla. Ajatukset menevät tietysti vuoristorataa, mutta tämä tulosten odottaminen on jotenkin nyt helpompaa.



En siis sano, että olisi maailmanloppu, mutta oman maailman laittaa kyllä uuteen järjestykseen ja katsoo erilaisin silmin.

jos pitäis valita Hiv vai syöpä, ottaisin HIVin

Sitten sen kanssa eletään - tai kuollaan.

syöpä jo ollut kerran

Olen ihan vähän aikaa sitten ollut tilanteessa, että syöpää epäiltiin. Olin ihan rauhallinen ja ajattelin, että voi siitäkin selvitä. Vakavasti sairas olen silti ja en tiedä lopultakaan olisinko valinnut syövän vai tämän näin (jos sen itse saisi valita).

Ja hattua nostan teille, jotka ovat oikeasti joutuneet jotakin tuollaista kokemaan.

mutta varmasti pelottaisi.

nro 13

mutta kyllä lapsista ja heidän hyvinvoinnista tulisi huoli. Kun ne asiat saisin järjestettyä, niin kestaisin kyllä kuolemantuomionkin. Valtava ikävä rakkaita kyllä tulisi.

Kukaan ei niin viilipytty ole, etteikö kuolemaa niin läheltä itse katsoessa tuntisi niitä tunteita. Huh, onpas taas ketju :/

Olisi se tilinteon hetki, tyhjä kohta, inventaario. Alkaisi uusi elämänvaihe. Aika pelottava ajatus.

kaksi olen hautaan asti hoitanut. Koska sairaus on niin tuttu ja todennäköinen omallekin kohdalle ei osaa enää pelätä. Maailma ei romahtaisi, mutta ottaisi päähän aika rankasti.

Siskoni kuoli siihen ja nyt miehelläni on diagnosoitu myös eräs syövän laji, siskon mieshän tämän sairasti jo vähän aikaa sitten...



Ottaisi siis päähän, että eikö se tauti voisi jättää meitä jo rauhaan!



Totuus kuitenkin on, että syöpiä en erilaisia ja ei kaikki kuole (ainakaan ekalla kerralla). Hoidot kehittyvät koko ajan ja hirveän moni saa hoidot ja uuden elämän. Näin uskon miehellenikin käyvän. Elämämme ei ole siis romahtanut.

Ihmettelen, etten vieläkään ole sairastunut vaikka suvussa syöpää.



Tutkin rintani joka kuukausi ja käyn papassa kerran vuodessa, ja ihme kyllä en ole vielä sairastunut.

Minulle syöpä on tuttu asia juuri siksi kun sitä on suvussa.

Mikä ei tapa, se vahvistaa!