Miksi minua aina syytetään ja kritisoidaan? Ristiriitaisestikin

No mitä? Eikö nyt oikein saakaan sanaa suustaan? Kyllä sitä voimaa vaan silloin löytyy, kun minä teen AINA jotain väärää! AINA!

Sinun on hankittava parempia lausunnon antajia. Opiskelu kannattaa. Älä kuuntelee päinvastaisia väitteitä.

Lakkaa kuuntelemasta ihmisten mielipiteitä itsestäsi, tekemisistäsi ja tekemättä jättämisistäsi.

Asialliset kommentit työnantajalta tai opettajilta (jos opiskelet) kannattaa kuunnella. Silti teet omat ratkaisusi.

Hittoako muilta kyselet? Teet just niinku ite haluut.

Vierailija kirjoitti:

Hittoako muilta kyselet? Teet just niinku ite haluut.

Miksi minä uskoisin itseeni, kun ei kukaan muukaan usko? Ja tarkoitan todella, että ei kukaan. Silti ei muka saisi myöntää, että on tyhmä. Vanhemmat ovat aivopesseet minut siihen että olisin muka jotenkin älykäs tai kykenevä. En pääse siitä harhasta irti, vaikka tajuankin olevani tyhmä. Se tekee kipeää myöntää. Miksi en vaan syntynyt joidenkin junttien lapseksi, saisin rauhassa olla epä-älykäs.

Up

Leila Koo kirjoitti:

Lakkaa kuuntelemasta ihmisten mielipiteitä itsestäsi, tekemisistäsi ja tekemättä jättämisistäsi.

Asialliset kommentit työnantajalta tai opettajilta (jos opiskelet) kannattaa kuunnella. Silti teet omat ratkaisusi.

En minä osaa miettiä enää mitään muita ratkaisuja kuin sitä lopullista.

Kertokaa nyt. Miten opin kiltisti hyväksymään sen, etten pysty paljon mihinkään?

Mitä muuta syytä sinulla on uskoa että olet tyhmä, kuin vanhempiesi sanat?

Olisivatko he olleet hyviä vanhempia, vaikka olisit ollut älykkäämpi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta syytä sinulla on uskoa että olet tyhmä, kuin vanhempiesi sanat?

Olisivatko he olleet hyviä vanhempia, vaikka olisit ollut älykkäämpi?

Ihan ne kokemukset, että en ole enää pitkään aikaan oppinut mitään.

Nyt pitäisi siis pystyä luomaan identiteetti, jossa jaksaisin elää päivästä ja vuodesta toiseen. Siis se, että olen tyhmä. Se pitäisi ymmärtää tosiasiana ja kestää se vaan sellaisena, ja elää ja nauttia sen asettamissa rajoissa. Se on vaan niin vaikeaa, kun minut kasvatettiin ja aivopestiin vanhempien toimesta siihen että olen älykäs yliopistoihminen, joka voi vaan valita mitä haluaa opiskella. Yliopistoon en koskaan kyllä ole halunnut, mutta liian pitkään uskoin itsekin sitä että olen erityisen älykäs ja pystyisin mihin vaan. Haaveet ehti mennä liian korkealle, ja nyt tekee kipeää pudota sieltä alas.

up

Mä tajuan hyvin. Mun pelastus oli se, että toinen vanhemmistani oli rikas ja kertoi mun jonain päivänä perivän sen kaiken. Tiesin, että loppupeleissä on aivan sama, mun ei tartte todistaa kellekään mitään. Korkeintaan itselleni. Mutta sen sitten se köyhä vanhempi pilasi.

Ja siis tuo otsikon dilemma viittaa siihen, että läheisesi ovat olleet narsisteja.

13

Miksi se pitäisi vain hyväksyä, että itse ei saa osallistua oman isän hautakiven tyylin yms. valintaan?

Eli että leski, joka ei ole sinulle sukua, ei kysele sinulta mitään? Minusta ei ole lainkaan ok. Isäni oli tärkeä myös minulle (ja muillekin ihmisille) eikä vain leskelle, minusta on häneltä todella härskiä olettaa, että vainaja oli tärkeä VAIN HÄNELLE.

Leski on laittanut siis isäni hautakiveen tekstin, josta ei kysynyt mitään minulta ja josta ei ollut mitään puhetta, ja joka on täysin naurettava teksti, ”amor vincit omnia” eli rakkaus voittaa kaiken, kun ainoa, mikä heidän suhteessaan voitti oli lesken ahneus ja itsekkyys. Ahneudella viittaan siihen, ettei halunnut kenenkään muun saavan olla läheinen isäni kanssa, kuin itsensä.

Meinaan, kun kerroin asiasta palstalla, jotkut vain vastailivat että ”mitä väliä?” ja että ”olet hullu”, kun sanoin, että tietenkin kostan asian. (Koska sitä ei voi enää korjata.) Tai ”hae apua”. voisitteko sitä jokevat kertoa, miksi haluaisitte minun hakevan apua? Kun ei siinä ole mitään huonoa, että kostaa satuttajalle. Miksi hän sitten satutti? HÄN KOSTI MINULLE.

Up

Up

Sinulla saatttaa olla masennus ja itsetuntohäiriö. Aloittaisin omasta terveyskeskuksesta hoitopolun hakemisen. Mikään ei muutu, jos teet samalla tavalla kuin aina ennenkin. Muutokseen tarvitset muiden ihmisten tukea, oli se sitten mielenterveyshoitaja, terapeutti tai seurakunnan diakoni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se pitäisi vain hyväksyä, että itse ei saa osallistua oman isän hautakiven tyylin yms. valintaan?

Eli että leski, joka ei ole sinulle sukua, ei kysele sinulta mitään? Minusta ei ole lainkaan ok. Isäni oli tärkeä myös minulle (ja muillekin ihmisille) eikä vain leskelle, minusta on häneltä todella härskiä olettaa, että vainaja oli tärkeä VAIN HÄNELLE.

Leski on laittanut siis isäni hautakiveen tekstin, josta ei kysynyt mitään minulta ja josta ei ollut mitään puhetta, ja joka on täysin naurettava teksti, ”amor vincit omnia” eli rakkaus voittaa kaiken, kun ainoa, mikä heidän suhteessaan voitti oli lesken ahneus ja itsekkyys. Ahneudella viittaan siihen, ettei halunnut kenenkään muun saavan olla läheinen isäni kanssa, kuin itsensä.

Meinaan, kun kerroin asiasta palstalla, jotkut vain vastailivat että ”mitä väliä?” ja että ”olet hullu”, kun sanoin, että tietenkin kostan asian. (Koska sitä ei voi enää korjata.) Tai ”hae apua”. voisitteko sitä jokevat kertoa, miksi haluaisitte minun hakevan apua? Kun ei siinä ole mitään huonoa, että kostaa satuttajalle. Miksi hän sitten satutti? HÄN KOSTI MINULLE.

Leski on vainajan lähin omainen. Hän päättää hautajaisjärjestelyistä, hautapaikasta ja hautakivestä.

Jos välit vainajan lapsiin on kunnossa, leski saattaa halutessaan kysyä myös lasten mielipidettä. Mikään ei siihen velvoita.

Et voi millään tavalla kostamalla muuttaa hautakiven tekstiä, jos et sitten tee rikosta eli mene tuhrimaan tai hakkaamaan vasaralla hautakiveä.

Leila Koo kirjoitti:

Sinulla saatttaa olla masennus ja itsetuntohäiriö. Aloittaisin omasta terveyskeskuksesta hoitopolun hakemisen. Mikään ei muutu, jos teet samalla tavalla kuin aina ennenkin. Muutokseen tarvitset muiden ihmisten tukea, oli se sitten mielenterveyshoitaja, terapeutti tai seurakunnan diakoni.

Minnekään terveydenhoitoon en ainakaan mene. Sieltähän kulkeutuu ne omakantakirjaukset, jotka on sitten kiusana koko loppuelämän.