Sosiaalinen elämäni

on aika lailla siinä, kun käyn 2-3 kertaa kuukaudessa baarissa. Siellä tulee juteltua ihmisten kanssa aika paljonkin.

Muutoin en oikein juttele kenenkään muun kanssa kuin perheenjäsenten (lapset, mieheni ja siskoni) kanssa. Naapurien tms. muiden hyvänpäivän tuttujen kanssa saatan vaihtaa sanasen jos tulevat vastaan. Isäni kanssa juttelen jos hän sattuu tulemaa käymään, äitini kanssa on välit poikki. Olen facebookissa mutta ei sielläkään oikein tule juteltua kenenkään kanssa, ehkä pintapuolisesti joskus.

En harrasta mitään sellaista, jossa "joutuisin" liikkumaan kotoa pois. En käy elokuvissa, teatterissa tms. Kaupassa ehkä kerran viikossa mutta pääsääntöisesti mies hoitaa kauppareissut. 

Ystäviä ei ole eikä oikeastaan kavereitakaan. Syksyllä aloitan koulun kun kuopus täyttää 3v. Oikeastaan kauhistuttaa ajatus siitä, että pitäisi edes puhua muille. Olen mieluummin vaiti ja omissa oloissani.

Välillä tunnen oloni outolinnuksi mutta pakko minunlaisiani olla muitakin?