Myyjän työt on sieltä ja syvältä

Totta! Itsekin joskus kesällä Siwan kassalla muistan kuinka tuskaa se oli... Jotkut asiakkaat tosin olivat erittäin mukavia ja osa tuli ihan tutuksikin, mutta jotkut ei hyvää päivää! Ei mitään käytöstapoja, sellaista tahallista myyjän pilkkaamista / kiusaamista (yleensä keski-ikäiset äijät) ja joskus oikein kunnon raivopuuskia, kun "v*ttu koita myydä sitä kaljaa" vaikka kello oli yli 21... Jepjep. En tiedä mikä saa jotkut ihmiset käyttäytymään kuin elukat ja ikään kuin korostavat sitä omaa paremmuuttaan myyjää kohtaan - olet VAIN myyjä.

Tasan ei käy onnenlahjat. :( Minä taas en pääse myyjäksi, vaikka on kokemusta ja hyvä työtodistus ja suosittelija nimenomaan aspatyöhön..! Voisin melkein mitä tahansa muutakin "paskaduunia" aspan puolella tehdä, mutta ei kukaan ota. Ei auta, että on hyvä kielitaito ja olen pirteä, sosiaalinen ihminen, jota on kuulemma helppo lähestyä...asiakkaat tykkäävät, pomot/rekryihmiset eivät. :(

Asiakkaisiin mahtuu kyllä ihaniakin tapauksia, jotenkin sitä vain herää omaan surkeuteensa kun yhden asiakkaan yksi pieni kehu tai kiitos toimii polttoaineena seuraavat pari viikkoa. muistelen välillä vieläkin erästä miestä, joka ollessani kesätöissä marketissa kolme vuotta sitten kehaisi ja kiitteli tapaani asetella tuotteet hihnalle vedettyäni niistä viivakoodin. Oli kuulemma ihanaa että en murskannut hänen tomaattejaan :D

ja kakkonen, inhottava tilanne sinulla :( joka paikkaan tuntuu olevan hirveät määrät hakijoita ja rekryihmisillä oudot kriteerit työntekijöille. Toivotan jaksamista ja sinnikkyyttä, yhden oven sulkeutuessa toinen aukeaa jos saan olla kliseinen. Itse sain tietää töitteni loppuvan kesän alussa ja hain ties minne, jopa sinne kassan taakse vaikka ei oikein napostellut. Sain yhden kutsun haastatteluun vaikka kokemusta on runsaasti ja suosittelijakin löytyi. Haastattelu tuntui menevän hyvin, mutta ei silti napannut. Uuden työn sain lopulta suhteilla, siten kai työpaikkoja nykyään täytellään. Mutta tsemppiä!

Eikun siis kolmonen, ankea tilanne. Tsemiä toivottelee edelleen ap :)

Joo. Myin tänään kaupan kassalla jätskiä ja limuja monelle. Pakko on aina kysyä, otatko kuittia (se on kuitenkin pakko) ja pari tyyppiä jopa kuitin halusi siitä jätskistä, jota oli hetken päästä vetämässä naamansa. Mua alkoi kyllästyttää koko touhu, varsinkin kun ei siinä pääse juttelemaan eikä palvelemaan. Kysyin sitten yhdeltä mieheltä, joka osti jätskin "Pärjäätkö (varmasti) ilman kuittia" ja miestä nauratti, minua nauratti myös.

Ap:lle jaksamista. Yleensä se auttaa, kun on itse ajatuksen edellä kaikenlaisia urpoja. Tilanteet oppii tunnistamaan eikä tarvitse aina harmistua itse. Tietysti niitä kivojakin kokemuksia pitää olla, jotta jaksaa.

Minä olen sitten ilmeisen onnekas, kun tässä vajaan parin vuoden aikana ei kovin montaa oikeasti hankalaa asiakasta ole tullut vastaan ja voin jopa sanoa, että pidän työstäni. Pienehkön paikkakunnan pienehkö kauppa, joten moni asiakaskin on tullut tutuksi ja vapaa-ajalla kylillä vastaantullessa moikataan jne. Toki ne parit pakolliset kiintiökusipäät löytyvät aina, mutta eipä ole senkään suhteen ongelmia, kun en epäröi sanoa, että kyllä aikuisten ihmisten pitäisi osata hoitaa asiansa ihan normaalilla puheäänellä ilman huutamista ja että tervetuloa toisen kerran, jos se nyt ei onnistu. Koska huutaminen on sellainen asia mitä en kuuntele...ensinnäkin asiat hoituvat normaalilla puheella paremmin ja oletan, että aikuisilla ihmisillä on edes alkeelliset käytöstavat hallussa ja toiseksi olen suht helposti provosoituva, joten voisi olla aika nopeasti huutokilpailu käynnissä ja sitähän meistä kukaan ei halua. :D