Taidan olla verkostomarkkinoijan päiväuni. Jatkuvaa pommitusta

Viimeisen vajaan 10 vuoden ajan olen saanut ehkä reilun 30 yhteydenottoa vanhoilta tutuilta, sukulaisilta, koulukavereilta, kaverien vaimolta ja äideiltä, you name it. Nykyään kun lukioaikainen tuttava pyytää kahville, että voi vaihtaa kuulumisia, tutkani alkaa jo piipata. Tai jos puolitutulla on mielessä fantastinen mahdollisuus tienata rahaa, tiedän heti, mistä on kyse. Jotkut uskovat kerrasta ja jotkut inttävät niin kauan, että joudun laittamaan eston päälle. Olen ulospäinsuuntautunut ja sanavalmis. Ilmeisesti tämä on se ominaisuus, joka saa jokaisen verkostomarkkinointiin hurahtaneen kuulemaan, että minä olen heidän verkostonsa täydellinen lisä. Tämä harmittaa, koska joskus alussa menin paikalle, koska en ollut nähnyt tätä nuoruuden tuttavaa yli 10 vuoteen ja halusin oikeasti tietää, mitä hänelle kuuluu. 2 minuutin jälkeen sitten aletaan moittia paikan kahvia ja kertomaan, miten kapselikeittimillä (Zinzino) olisi saanut niiiiiin paljon parempaa kahvia. Tai miten rikastuisin OneCoin-huijauksella vuodessa ja voisin jäädä eläkkeelle.

Kohtalotovereita? Oletko myös sinä verkostomarkkinoijan ihannekohde?