7-vuotiaan pojan yksinäisyys
Koulun aloittavansa pojallani on todella vähän leikkiseuraa ja ystäviä, koska hän ei halua harrastaa mitään. Jonkinasteisia pelkoja siis harrastuksia kohtaan, ja KAIKKI hänen tuntemat pojat ovat illat pitkät harrastuksissa ja peleissä. Sydämeni särkyy, kun näen poikani tuijottelevan ikkunasta ja kaipaavan seurakseen poikia. Kyselen joskus lapsia meille leikkimään, mutta ei sekään näytä tuovan apua. En ymmärrä, miksi poikani ei halua mennä harrastuksiin, joissa kaikki kaverit ovat. Asumme pikku kylässä jossa tunnemme liki kaikki ikätoverit. Osaisiko kukaan fiksumpi auttaa, miten minun kannattaisi auttaa muuten ihan normaalia poikaani?
Kommentit (10)
Niin se kai on, että en voi tietää mitä lapseni oikein pelkää. Täytyy yrittää päästä harrastuksiin nyt vain. Poikani olisi tosi kiva kaveri, on reilu ja osaa kyllä leikkiä.
Oletko varma, että kaikki johtuu harrastuksesta tai siihen liittyvistä peloista?
Miten innoissaan on kun saa kotiin leikkikavereita? Onko silloin jotain ongelmia?
Oma poikani (juuri 7v. täyttänyt) on myös aika yksinäinen. Kaipaa selvästi leikkiseuraa mutta ei oikein uskalla mennä toisten seuraan ja sitten kun saa kavereita vaikkapa meille, kaikki menee yhdeksi tahimiseksi ja yleensä poikani puolelta (alkaa haastaa riitaa jne.).
Taustalla on ihan pelko kiusaamisesta. Muutama vuosi poikaa pilkattiin aika rajusti hassujen sanojen vuoksi (puheessa viivästymää ja kuullun ymmärtämisessä vaikeuksia). Häntä ns. uunotettiin koko ajan (toki menin aina väliin, ei sen puoleen). Tästä jäi omat pelkonsa joka nyt tulee tuolla tavoin esiin. Onneksi on tietysti vähenemään päin.
Kyllä silti äidin sydäntä särkee nähdä toinen yksinäisenä.
Mä niin ymmärrän sua! Been there. Ja luulin, etteivät asiat koskaan muutu, mutta kyllä ne muuttuivat! Jos ehdit, pelaa lapsen kanssa pelejä ja keksi leikkejä, kunnes kavereita löytyy.
Niin. Ihan varma en ole mistä kaikki tämä johtuu, mutta jotain poikani pelkää. Ja kaipaa valtavasti kavereita. Etenkin ns. suosituimmat pojat olisivat mieluisimpia hänelle ja haluaisi kutsua juuri heitä kotiimme. Hitsi, että noinkin pienen sosiaaliset suhteet ovat näin hankalia.
Kiitos nro 5 kannustuksesta. Leikin mielelläni poikani kanssa ja harrastamme yhdessä liikuntaa ja pelejäkin, ja hän mielellään juoksentelee yms. kanssani.
En ymmärrä. Poikasi kaipaa kavereita, mutta ei kuitenkaan tehdä mitään (=harrastaa), missä heitä tapaisi??
Kuten joku tuossa sanoi, menkää katsomaan niitä fudisharkkoja muutaman kerran!
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 00:13"]Kiitos nro 5 kannustuksesta. Leikin mielelläni poikani kanssa ja harrastamme yhdessä liikuntaa ja pelejäkin, ja hän mielellään juoksentelee yms. kanssani.[/quote]
Hanki koira, jota poika voi ulkoiluttaa.
Koulun alku varmasti tuo muutosta asiaan. Siellä ihan väkisinkin oppii olemaan toisten lasten seurassa. Mutta niin vaan me olemme erilaisia, toiset ovat ujompia ja hiljaisempia, ja toiset syttyvät hitaasti uusille asioille.
Auttaisiko poikaasi joku lemmikki. Pienikokoinen koira esimerkiksi pakottaisi ihmisten ilmoille ja koiranulkoiluttajalle löytyy helposti juttuseuraa. Tai joku pehmoinen pupu tai vaikka kissa, jota voisi silittää ja helliä, ja kuiskia sille salaisuuksia. Luottoystävä.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 00:34"]Opeta se runkkaamaan, hanki vaikka pari miestenlehteä ja opastat, miten kikun saa pystyyn! Aloita vaikka Lollo- lehdestä. nih =)[/quote]
Kyseessä 7-vuotias poika. Häpeäisit, sinä hölmö.
Mitäs jos menisitte tutustumaan em. harrastuksiin pojan kanssa tämän vastustuksesta huolimatta? Menkää vaikka muutamankin kerran, niin uteliaisuus voisi herätä ja kynnys harrastuksen aloittamiseen madaltua. Et voi tietää mitä mahdollisesti vääriä pelkoja tai ennakkokäsityksiä lapsella on.