Lue keskustelun säännöt.
lapsen raivarit
31.05.2013 |
3-v sai aivan karseen huutoraivarin äsken. Huusi ja kiljui ja karjui aivan kauheesti kun ei ekana suostunut pesemään hampaita ja sit sanoin että nyt ei pestä ollenkaan kun ei rauhotu, että suoraan sänkyy. Siihen on aiemmin rauhoittunut. Nyt poika huusi tunnin, tunnin! Välillä nukahti ja sit jatkoi huutoa!!! Järkkyä. mut ajattelin että en anna venkoilusta periksi, että sittenhän se auktoriteetti menee. Jaksoin pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena ja menin toiseen huoneeseenkin välillä. Annoin vaihtoehtoja ja huudon kestettyä jo tovin uhkasin, huomenna ei sit ole uintia eikä karkkia. Mitä ihmettä tolle uhmalle pitää tehhä kun järkyttää se huuto kun naapuriinkin kuuluu. Itse olen niin hillitty luonne, että tollanen räiskiminen järkyttää. Lopulta sain syliini rauhoittumaan. Kokeilin sitäkin jo aiemmin. Muuten päivä menny mukavasti ja letutkin iltapalaks syötiin. Aah mikä avautuminen! Nyt on tosi kurja ja pahamieli. Sydän hakkaa.
Kommentit (6)
Sun kannattais muistaa että lapsi ei hallitse sitä raivoaan eikä näin ollen voi lopettaa raivoamista jonkun uhkailun seurauksena vaikka haluais. Anna huutaa vaan. Sano sille että huuda vaan, se helpottaa. tuossa on tyyny, hakkaa sitä käsillä jos se auttais, tai tömistä lattiaa. Ja näytä itse mallia, silviisin ne raivot nopeiten helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok, mä kokeilen tota seuraavan kerran. Kiukkutyyny! :)
Mielestäni teit aivan oikein, kun et menettänyt malttiasi lapsen raivokohtauksen aikana. Itkukohtauksen kourissa olevalle lapselle rauhallinen vanhempi on turvallisempi kokemus kuin avoimesti oman hätäännyksensä näyttävä vanhempi. Pahinta, mitä tuossa tilanteessa voi tehdä, on ruveta "kouluttamaan" lasta tavoille tai ehkä sittenkin ahdistustaan raivoava vanhempi. Lapsi ei vain voi mitään itselleen kohtauksen aikana.
Muistan omien lasteni itkukohtaukset ja tunsin itseni niiden aikana usein melko pelästyneeksi ja avuttomaksi. Tein kuitenkin parhaani pitääkseni tunteeni kurissa, jotta lapsikin rauhoittuisi. Halusin tehdä lapseni olon mahdollisimman turvalliseksi ja pyrin pysymään lähettyvillä. Otin myös lasta syliin paijattavaksi, mikäli hän ei vastustellut ihan hirveästi kosketusta.
Sitä vain mietin, miten perustelit itsellesi sen, että määräsit lapsen uinti- ja karkkikieltoon. Oman näkemykseni mukaan lapsi itkee ahdistustaan, kun ei osaa sitä muuten purkaa.
No varmasti on, mutta pääasia, että pysyit itse ainakin suht rauhallisena etkä antanut periksi! Tärkeintähän on, ettei lapsi saa käsitystä, että huutaminen jotenkin auttaa haluamansa saamisessa.
Kiitos viestistäsi, niin ajattelin,että saan hänet rauhoittumaan ja sitten voimme jutella. Aiemmin joku uhkaus on auttanut siinä että saan kontaktin ja sitten juttelemme ja halaamme / sovimme. Yleensä muistan sanoa lapselle rakastavani häntä, mutta tänään huudon häkellyttämänä se jäi sanomatta. harmittaa.
Miten voisin kasvattaa paremmin, että en uhkaile ja uhkauksethan on pidettävä. Sanoin lapselle monta kertaa napakasti, että nyt hiljaa. Se huuto oli vaan niin kovaa. Teinkö väärin?
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 21:10"]
Kiitos viestistäsi, niin ajattelin,että saan hänet rauhoittumaan ja sitten voimme jutella. Aiemmin joku uhkaus on auttanut siinä että saan kontaktin ja sitten juttelemme ja halaamme / sovimme. Yleensä muistan sanoa lapselle rakastavani häntä, mutta tänään huudon häkellyttämänä se jäi sanomatta. harmittaa.
Miten voisin kasvattaa paremmin, että en uhkaile ja uhkauksethan on pidettävä. Sanoin lapselle monta kertaa napakasti, että nyt hiljaa. Se huuto oli vaan niin kovaa. Teinkö väärin?
[/quote]
Et tehnyt väärin! Onneksi myös teit uhkauksen, jonka pystyt pitämään. Äläkä sure, ettet sanonut rakastavasi. ei niin tärkeääkääna siaa aina voi muistaa. Lapsesi tuntee aivan varamsti, että kotona on enemmän rakakutta kuin kiukkua, ja sehän riittää. Sano rakastavasi häntä taas huomenna.