Lue keskustelun säännöt.
Miten tästä noustaan? (eristäytyneisyys, yksinäisyys, huono itsetunto jne)
31.05.2013 |
Haluaisiko joku vanhempi ja viisaampi yrittää neuvoa, miten tätä tilannetta kannattaisi alkaa ratkaisemaan? Olen 22-vuotias, joka on jo vuosia elänyt hyvin eristäytynyttä elämää. Minulla ei ole yhtäkään kaveria, koska kaikkiin olen yhteyden menettänyt jo aikoja sitten. Suurimmaksi osaksi huonon itsetuntoni vuoksi. En kehtaa lähteä mihinkään, sillä häpeän itseäni suuresti.
Noin ulkoisesti kuitenkin yritän pärjätä parhaani mukaan. Olen etsinyt töitä ja hain kouluun nyt keväällä. Jos en pääse, työnhaku jatkuu. Raha-asiani ovat kunnossa ja asun yksinäni. Tuntuu, että nämä ovat vain pakollisia velvollisuuksia, jotka nyt vain pitää tehdä. Noin muuten en tiedä yhtään, mitä tekisin elämälläni.
Nytkin on jo melkein kesä ja luonto kauneimmillaan. Luontoon lähteminenkin tuntuu turhalta, koska mitä minä siellä yksinäni teen. Mistä minun ikäiseni voisi löytää uusia kavereita, kun vanhoihin olen yhteyden menettänyt?
Kommentit (17)
Sanon vähän lyhyemmin, mutta varmaan aika lailla samoja asioita kuin edelläkin: opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, opettele tuntemaan itsesi ja sen perusteella perehdy asioihin, joista olet kiinnostunut. Sen perehtymisen ei aluksi tarvitse olla kuin vaikka vain nettisivujen selaamista, nykyään mistä tahansa pienen pienestäkin aihepiiristä on vähintään yksi foorumi ja useampi blogi. Ja jos joku asia kiinnostaa tarpeeksi, niin ala harrastaa sitä, kansanopisto on ehkä se helpoin reitti, mutta missä tahansa! Kouluun pääseminen auttaa varmasti paljon, mutta jos et pääse, niin avoin yliopistokin on hyvä, jos siellä on mitään, mikä sua kiinnostaa - luennot on iltaisin ja siellä on paljon erilaisista taustoista olevia ihmisiä, joten ei ole vaaraa joutua ulkopuoliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hali sulle ainakin. Kuulostaa omalta elämältäni. Minulla on kuitenkin lapsia pari kappaletta ja ihana mies. Haittaa jo parisuhdettakin se ainainen huonommuuden tunne. Mutta, ajattelinkin hakea jo ammattiauttajalta apua. En enään kestä!
Mä olen ollut yksinäinen koko elämäni, en ole niitä kavereita mistään saanut.
Päätin että menen minne haluan ja teen mistä tykkään, vaikka sitten yksin, sekin on mukavempaa kuin yksin kotona istuskelu.
ja onhan siinä aina se mahdollisuus että saan esim,.jonkun tuttavan, josta voi sitten ajan kanssa kehittyä jotain.
Tsemppiä sulle paljon ja jaksamista!
Lähde nyt ensin ihan itseksesi liikkeelle. Älä missään nimessä tee sitä virhettä, että et sitten tee mitään jos et saa kavereita. Niitä kavereitakin kun todennäköisemmin saat kun lähdet liikkeelle sieltä kotoa!
Eli lähde sinne luontoon ja kävelemään yksiksesi. Aloita joku harrastus. Käy vaikka kahvilassa tai siistissä baarissa tai elokuvissa tai taidenäyttelyssä itseksesi. Tai vaikka matkalla. Ei nuo jutut ole yksinänä tylsiä kun ei ota sitä asennetta että mielessään voivottelee "Nyyh, ei tämä ole mitään kun olen yksin" vaan sen, että keskityn ihan muuhun kuin yksinäisyyteen.Ja voipi olla että sieltä jostain löytyy sinulle kavereita tai ystäviä jopa!
Toisaalta, ihan yksinkin voi olla onnellinen. Itse olen lähes nelikymppinen eikä minulla ole miestä eikä ketään kavereita. Mutta en minä niitä kaipaakaan, elän täyttä elämää ihan yksikseni. Koira minulla tosin on kaverina, se pakottaa ulkoilemaankin ja onhan se kiva että joku lämmin, hengittävä ja tuhiseva olento rakastaa itseä. Mutta niin, minä teen yksin kaikkea sitä mitä monet kaksin tai kavereiden kanssa: matkustan, käyn baareissa, mökkeilen jne.
Itse olen aivan samassa tilanteessa. Tosin poikaystävä on ja jopa yksi kaveri. Itselläni on helpottunut olo kun käynyt puhumassa psykiatrilla. Samoin kuin 2:sella parisuhde kärsinyt paljon näistä omista huonoista oloista joten senkin takia oli pakko apua hakea. Onko sinulla ap ketään entistä kaveria jonkakanssa olisi mahdollisuus nähdä ja 'tutustua' uudestaan? Vaikea yrittää antaa neuvoja löytää ystäviä kun itsekin miettinyt mistä niitä voi 'löytää'
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrä, että suuri osa tapaamistasi ihmisistä ei merkite mitään. Siis siinä mielessä, että sinun tarvitsisi heitä mitenkään miellyttää tai välittää heidän mielipiteistään.
Sanon kokemuksesta, sillä turhan paljon olen jättänyt elämässäni isojakin asioita tekemättä muiden mielipiteen takia. Sitten nuo ihmiset ovat hävinneet elämästä, joten turhaa yritystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet yhden pienen asian jonka toteutat vaikka ensi viikolla, etkä tee vielä mitään muita suunnitelmia eteenpäin. Tee vain yksi uusi asia, käy vaikka yliopiston avoimella yleisöluennolla, siellä ei erotu porukasta ja valitse aihe niin että saat uutta kiinnostavaa ajateltavaa. Älä vielä hanki pitkäkestoista harrastusta, koska paineet siihen sitoutumisessa saattavat uuvuttaa ennen aikojaan. Tuossa tilanteessa (oma kokemus asiasta) pitää aloittaa pienin askelin. Ensi viikon jälkeen taas uusi tavoite, mutta sitä et saa ajatella vielä koko ensi viikon aikana.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 00:09"]
Teet yhden pienen asian jonka toteutat vaikka ensi viikolla, etkä tee vielä mitään muita suunnitelmia eteenpäin. Tee vain yksi uusi asia, käy vaikka yliopiston avoimella yleisöluennolla, siellä ei erotu porukasta ja valitse aihe niin että saat uutta kiinnostavaa ajateltavaa. Älä vielä hanki pitkäkestoista harrastusta, koska paineet siihen sitoutumisessa saattavat uuvuttaa ennen aikojaan. Tuossa tilanteessa (oma kokemus asiasta) pitää aloittaa pienin askelin. Ensi viikon jälkeen taas uusi tavoite, mutta sitä et saa ajatella vielä koko ensi viikon aikana.
[/quote]
Hyvä! Ja tämä kannattaa olla aikaan sidottu tapahtuma kodin ulkopuolella, jotta et voi siirtää sitä aina huomiseen. Been there :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 00:09"]
Teet yhden pienen asian jonka toteutat vaikka ensi viikolla, etkä tee vielä mitään muita suunnitelmia eteenpäin. Tee vain yksi uusi asia, käy vaikka yliopiston avoimella yleisöluennolla, siellä ei erotu porukasta ja valitse aihe niin että saat uutta kiinnostavaa ajateltavaa. Älä vielä hanki pitkäkestoista harrastusta, koska paineet siihen sitoutumisessa saattavat uuvuttaa ennen aikojaan. Tuossa tilanteessa (oma kokemus asiasta) pitää aloittaa pienin askelin. Ensi viikon jälkeen taas uusi tavoite, mutta sitä et saa ajatella vielä koko ensi viikon aikana.
[/quote]
Hyvä! Ja tämä kannattaa olla aikaan sidottu tapahtuma kodin ulkopuolella, jotta et voi siirtää sitä aina huomiseen. Been there :)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2014 klo 00:09"]
Teet yhden pienen asian jonka toteutat vaikka ensi viikolla, etkä tee vielä mitään muita suunnitelmia eteenpäin. Tee vain yksi uusi asia, käy vaikka yliopiston avoimella yleisöluennolla, siellä ei erotu porukasta ja valitse aihe niin että saat uutta kiinnostavaa ajateltavaa. Älä vielä hanki pitkäkestoista harrastusta, koska paineet siihen sitoutumisessa saattavat uuvuttaa ennen aikojaan. Tuossa tilanteessa (oma kokemus asiasta) pitää aloittaa pienin askelin. Ensi viikon jälkeen taas uusi tavoite, mutta sitä et saa ajatella vielä koko ensi viikon aikana.
[/quote]
Hyvä! Ja tämä kannattaa olla aikaan sidottu tapahtuma kodin ulkopuolella, jotta et voi siirtää sitä aina huomiseen. Been there :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette varmasti aivan oikeassa. Jotenkin minun täytyisi vain päästä yli tästä hirveästä itsehäpeästä ja uskaltaa lähteä liikkelle vaikka sitten yksinänikin. Ei se auta kuin ottaa ja lähteä. Heti huomenna.
Ehkä voisin yrittää tutustua uudelleen joihinkin entisiin kavereihini. Hävettää vain kun ei ole tullut aiemmin otettua yhteyttä. Todennäköisesti moni on laittanut minut siihen "ei häntä kiinnosta olla kaveri kun niin harvoin oma-aloitteisesti ehdottaa mitään"-lokeroon. Pitää miettiä asiaa.
Kiitos teille.
AP
Ap, olen sinua vähän vanhempi ja haluaisin antaa neuvon ex-erakkona: opettele tulemaan itsesi kanssa toimeen.
Sanon näin siksi, että olen muuttamassa erilleni pitkästä liitosta (11 vuotta, joista puolet saman katon alla) enkä kuunnellut itseäni kun tajusin ekana päivänä yhteenmuutosta ettei yhteiselämästä tule mitään. Minulla ei riittänyt itsetunto lähteä erilleen, miestäni rakastan, mutta olen vaikea ja vaativa ihminen enkä tykkää tehdä jatkuvasti kompromisseja. Minun on siis kaiken järjen mukaan viisainta asua yksin, mutta tätä en tahtonut myöntää kunnes meinasin hajota tilanteen sietämättömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne olikin tullut vielä vastauksia. Kiitos teillekin kovasti.
Minulla ei ole nettiystäviä, koska foorumeille liittyminen on tuntunut liian pelottavalta asialta. Täällä av:llakaan en kovin usein käy ja silloinkin vain luen keskusteluja. Jokin vain sai minut aloittamaan tämän ketjun. Olen iloinen, että tein tämän, koska en tiedä olisinko muuten lähtenyt eilen käymään ulkona tuulettumassa. Siinä kävikin niin onnellisesti, että sattumalta tapasin vanhan tuttuni, jolla oli vieläpä kaveri mukanaan. Hyvän tovin vietin heidän kanssaan aikaa ja aion nyt yrittää pitää kiinni tuosta tapaamastani tuttavasta.
Sosiaaliset taitoni eivät varmastikaan ole ajan tasalla, se lienee aivan totta. Sekin on pelottavaa. Yritän kuitenkin päästä näistä peloistani eroon ja vain uskaltaa ilman sen suurempaa miettimistä. Mitään erityisiä mielenkiinnonkohteita minulla ei valitettavasti ole. Täytyy miettiä sitä, löytyisikö kuitenkin jokin uusi harrastusryhmä tai edes internetfoorumi jonkin kiinnostavan aiheen ympäriltä. Kyllä, asun pääkaupunkiseudulla.
AP
Vanhemman tädin neuvo:
Tilanteesi ei ole pysyvä. Elämä on jatkuvaa muutosta täynnä. Tulee päivä, jolloin ympärilläsi on elämää, ystäviä ja sorinaa enemmän kuin haluaisit. Elämällä on taipumus heittää eteesi tilanteita, vaiheita ja haasteita, jotka oikein ottaessaan muodostuvat voimavaraksi. Itsetunto on monella huono iässäsi, se kuuluu etsikkovaiheeseen. Tee työtä kohentaaksesi sitä!
Nyt elämässäsi on vaihe, jossa sinulle tarjotaan omaa aikaa, rauhaa tehdä mitä haluat, omaa tilaa. Ota siitä kaikki irti! Näe se tyynenä ennen myrskyä, tilaisuutena kehittää itseäsi sen sijaan, että haikailisit muutosta. Tämä on se elämäntaito. Hyväksyä tämä hetki ja ottaa siitä KAIKKI irti. Ennen kuin huomaatkaan olet jo seuraavassa hetkessä ja muistelet sitä aikaa, jolloin olisit voinut matkustella yksin, tehdä asioita omaa tahtiasi ja koluta paikkoja yksin.
Luontoon lähteminen ei ole koskaan turhaa. Et tarvitse siihen ystäviä. Katso kartasta paikkoja joissa et ole käynyt ja mene niihin, kansallispuistoihin. Ota kirja ja eväskori ja mene ottamaan aurinkoa vaikka kallioille. Koe elämä! Jos asut saariston lähellä tee päiväristely uuteen kohteeseen. Mene taidenäyttelyihin, galleroihin, museoihin missä et ole käynyt. Käy kesäteatterissa, myyjäisissä, toreilla. Osta mansikoita, käy siiderillä. Tee ex-tempore kaupunkimatka vaikkapa Amsterdamiin. Tutustu uusiin kohteisiin Suomessa. Osta junalippu Suomessa ihan uuteen paikkaan, kesälauantaisin pääset minne vaan 10 €:lla. Aloita uusi pähkähullu harrastus. Älä aste itsellesi liikaa rajoja. Kokeile ja elä! Käy kasvohoidossa, manikyyrissa, kampaajalla.
Minä olen taas aivan eri tilanteessa. Olen 36-vuotias ja sidottu lapsiin sekä jatkuvaan ihmismäärään arjessa. Enemmän kuin mitään kaipaisin sinun elämääsi ja vapautta tehdä mitä haluan. Tiedäthän ja usko, että sinäkin elät minun vaihettani jonakin päivänä. Vielä ei ole sen aika, ole kärsivällinen.
Oheisessa linkissä hyvä keskusteluohjelma häpeästä ja muista siihen liittyvistä tärkeistä tunteista, asiantuntijana terapeutti Minna Väisänen, ehkä tämä asia koskettaa sinua, hyvä tämän ketjun aloittaja. Voimia sinulle joka päivään! Minä uskon, ja usko toki sinäkin, että olet arvokas ja ainutlaatuinen ihminen, ja että paljon hyvää on varmasti varattuna myös sinulle tässä elämässä! http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-051-w.MP4
Sanon samaa kuin viestin 7 kirjoittaja. Opettele nauttimaan omasta seurastasi. Se on avain ystävystymiseen. Olin itse vähän samassa tilanteessa 24-vuotiaana mutta pääsin onneksi siitä eteenpäin. Kirjoitan neuvoni siis siltä pohjalta.
Jos olet viettänyt paljon aikaa itseksesi, voi olla että sosiaaliset taitosi eivät ole tavallaan "ajan tasalla". Olen huomannut että monet yksinäiset ihmiset saattavat tulkita tilanteita väärin, eivätkä aina tiedä milloin pitää juttu kevyenä ja pintapuolisena ja milloin avata sydäntään tai kertoa henkilökohtaisuuksia. Yksi tuttavani puhuu vain itsestään, kertoo tarinoita elämästään ja mainostaa hyviä ominaisuuksiaan ja on sen takia vähän rasittavaa seuraa, vaikka muuten hän olisi tosi mukava tyyppi.
Kun kärsin itse samasta ongelmasta, vaikeinta oli tavata ihmisiä kahden kesken koska pelkäsin niin kovasti olevani vääränlainen. Ongelmani oli kai se, että olin niin epävarma itsestäni että unohdin ajatella muita ihmisiä ja keskityin vain siihen miltä itse vaikutan ja mitä itse sanon. Kun kiinnostuin muista ihmisistä ja halusin tosissani tutustua heihin, homma muuttui vähän helpommaksi.
Aikuisena ystävystyminen on erilaista kuin lapsena. Se vie aikaa. Tietenkin on ihmisiä, jotka löytävät ystäviä ja tuttavia mihin ikinä menevätkin, mutta älä vertaa itseäsi heihin. Älä muutenkaan vertaa itseäsi muihin, koska et voi tietää millaisia ongelmia iloisilla ja sosiaalisilla ihmisillä pinnan alla on. Eräs tuttavani sanoi joskus lauseen, joka jäi mieleen: "Never compare your inside with someone elses outside". Se pitää paikkansa täysin. Eräs tuttavani, josta toivottavasti tulee vielä ystäväni, vaikutti aluksi kylmältä, ihan liian fiksulta ja trendikkäältä ja pelkäsin hänen seuraansa. Myöhemmin ymmärsin että hän on jopa minua epävarmempi eikä uskalla päästää ihmisiä lähelleen. Löysin hänestä hengenheimolaisen. Tapaamme harvakseltaan ja olemme molemmat usein vaivautuneita, mutta isommassa porukassa jutteleminen sujuu paljon paremmin ja käymme sillon myös kahdenkeskisiä keskusteluja.
Tällä hetkellä minulla on aika paljon tuttavia ja muutamia ihmisiä, joita voin sanoa ystävikseni. Sydänystävää minulla ei ole vieläkään, mutta se ei haittaa. Ystävystyn ihmisten kanssa ensin porukoissa, sitten vaikka Facebookissa jutellen ja kun toinen tulee tarpeeksi tutuksi, uskallan ehdottaa kahdenkeskistä tapaamista. Yritän pitää tapaamisetkin kevyenä, koska en halua että kenellekään tulee sellainen tunne, että olen epätoivoinen ja tämä yksi ihminen on elämäni koko sisältö. Kun pyristelin pois yksinäisestä elämästäni yritin myös laajentaa tuttavapiiriäni etten esimerkiksi pommittaisi yhtä ihmistä viesteillä koko ajan, koska se voi olla häiritsevää. Kannattaa hyväksyä että voi mennä vuosia, ennenkuin löydät ystävän jolle voit kertoa syvimpiä tunteitasi, mutta matkalla sinne tapaat monenlaisia mukavia ihmisiä.
Mitä jos etsisit itsellesi jonkinlaisia porukoita, joihin voi mennä vaikkei tuntisi ketään? Näin kesällä se voi olla vaikeampaa, kun harrastusryhmät jäävät tauolle, mutta seurakunnista ja erilaisista muista yhteisöistä voi silti löytää seuraa. Lue paikallislehtiä ja mene mukaan kiinnostaviin tapahtumiin tai retkille, vaikkeivat ne olisikaan juuri sellaisia joista voisit kuvitella löytäväsi ystäviä. Ota etukäteen se asenne ettei sinun tarvitse saada ystäviä tai tutustua kehenkään, vaan menet ensisijaisesti havainnoimaan, opettelemaan ja vaihtamaan muutaman sanan. Kesän aikana ehdit ottaa selvää minkälaisia työväenopiston kursseja tai muita kiinnostavia harrastuksia kotipaikkakunnallasi on. Aloita sitten syksyllä muutama uusi harrastus. Kun niitä on monta, ei haittaa vaikket heti löytäisi omaa paikkaasi ryhmässä. Äläkä edelleenkään vertaa itseäsi niihin, jotka ovat aina äänessä ja tutustuvat kaikkiin, vaan havainnoi, opi ja ole kiinnostunut ihmisistä.
Ihmiset ovat sillä tavalla helppoja, että jokainen on sisimmässään ainakin vähän epävarma ja jokainen tarvitsee ihmistä joka kuuntelee. Opettele hyväksi kuuntelijaksi, tee tarkentavia kysymyksiä ja ole oikeasti kiinnostunut juttukumppanisi ajatuksista, niin kaikki menee varmasti hyvin. Samalla opit paljon uutta siitä, millaisia ihmiset oikeasti ovat. Jokainen juttelee mielummin sellaisen ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut hänen ajatuksistaan, kuin sellaisen joka kertoo vain omiaan. Itselläni on tässä vielä paljon opittavaa.
Jos sinua nolottaa yksinäisyytesi, voit olla siitä rehellinen. Ei tietenkään kannata tilittää jokaiselle tapaamalleen ihmiselle kuinka yksinäistä elämäsi on, etkä varmaan tekisikään niin, mutta voit sopivan tilanteen tullen vaikka sanoa olevasi "vähän tällainen erakko". Sillä tavalla sinuun tutustuvat ihmiset tietävät sen jo etukäteen. Olen itse melko sosiaalinen isossa porukassa, ja silloin kun olin yksinäinen minua pelotti että joku saa tietää ettei minulla oikeasti ole ystäviä. Kun uskalsin sanoa ääneen että en yleensä jaksa nähdä ihmisiä kovin usein ja olin rehellisesti oma itseni, lähti suuri osa häpeästä pois ja tutustuminen muuttui paljon helpommaksi.
Onko sinulla nettiystäviä? Jos olet kiinnostunut jostain aiheesta, liity jollekin sitä koskevalle keskustelufoorumille ja tutustu siellä kirjoitteleviin ihmisiin. Monet keskustelufoorumit järjestävät tapaamisia eri paikkakunnilla, ja niihin tulee ihan kaikenlaisia ihmisiä. Mukaan mahtuu aina muutama epäsosiaalinenkin, eikä se haittaa ketään.
Oletko pääkaupunkiseudulta?