Lue keskustelun säännöt.
Tekikö pariskunnat ennen mitään yhdessä?
18.07.2020 |
Nykyään pariskunnat keskenään harrastelee paljon ja muutenkin mielenkiinnon kohteet on yleensä hyvin samanlaisia ja samankaltaiset pariutuu keskenään. Kun katson vanhempia sukulaispariskuntia tai omia vanhempiani, niin eiväthän he juuri mitään tee yhdessä. Esim äitini on hoitanut kodin ja lapset, ei omaa työuraa. Isäni oli urasuuntautunut insinööri. Molemmilla oli omat harrastukset. Isä kävi kalassa, metsällä jne enkä nähnyt heidän koskaan tekevän mitään yhdessä. Sama mielikuva muista sukulaisista, paitsi erästä pariskuntaa yhdistää alkoholin suurkulutus, varmaan ryyppäävät itsensä hengiltä.
Nykyäänhän taitaa olla myös niin, että älyllisesti samankaltaiset pariutuvat keskenään eikä suurta tasoeroa ole. Olenko aivan väärässä?
Kommentit (23)
Minun vanhempani lauloivat samassa kuorossa ja hiihtivät yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmat harrasti paritanssia yhdessä. Ovat edelleen naimisissa ja tekevät kävelylenkkejä yhdessä.
Oman miehen kanssa ei pahemmin yhteisiä harrastuksia ole. Ei sitä saa joogaan ja pilatekseen. Kävellään mekin välillä metsässä, mutta siihen se jää.
Hyvä kysymys. Eivät muuten tehneet. Eivätkä isovanhemmatkaan tehneet. Huushollin asiat olivat jaettuja niin puheissa kuin toimissa ja kyläilyt hoidettiin yleensä koko porukalla, mutta muuten heillä oli aina ihan kokonaan omat askareet ja harrastukset. Isovanhempani eivät edes nukkuneet yhdessä.
Parisuhde alkanee siis muuttua lapsikeskeisestä takaisin parisuhdekeskeiseksi. Ennen viime vuosisadan puoliväliähän lasten sijaan parisuhteen keskiössä oli se itse suhde, pari oli toisiaan eikä lapsia varten. Varmaan sinne suuntaan ollaan menossa taas.
No mun maanviljelijävanhemmat (synt. 30-luvun lopulla) tekivät töitä osittain yhdessä (navettatyöt, heinätyöt, perunankylvö ja -nosto jne.), marjastivat syksyisin, kävivät joskus teatterissa tai konsertissa. Perheenä käytiin kesälomamatkalla autolla, siellä marjametsässä, kyläiltiin sukulaisissa, käytiin sunnuntaiajelulla lähitienoolla (usein eväät mukana, pysähdyttiin näköalapaikoille, se oli kivaa). Eläkkeelle jäätyään kävivät yhdessä kaupassa, hoitivat pihaa ja puutarhaa ja kävivät pikku reissuilla. Se vain päättyi valitettavan pian isäni kuolemaan.
Toki molemmilla oli talon töistä omatkin alueensa, äiti ei tehnyt peltotöitä eikä isä tupatöitä. Molemmat myös harrastivat erikseen ja kävivät harrastusryhmän kanssa kotimaan reissuilla. Aika paljon silti tekivät yhdessä, ja pakkohan se oli yhdessä toimia tilan ja perheen hyväksi.
Ennenvanhaan varmaan tyypillistä oli myös kulissiavioliitto. Nainen oli kansakoulun käynyt ja mies hyvätuloinen. Ajan kuvaan kuului se, että vanhapoikia halveksuttiin ja perheen perustaminen/avioliitto oli "pakollista" ja sosiaalinen normi. Mies ja nainen saattoivat olla näennäisesti yhdessä, vaikka elettiin omat elämät. Nykypäivänä on ihan ok elellä yksin, kukaan ei paheksu tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä isovanhemmat kun ei ollut aikaakaan mutta omat vanhempani, nyt 60v ja niiden sisarukset tekee parisuhteessa jotain yhdessä, riippuu varmaan suhteesta. Jotkut tekee lomamatkoja, jotkut harrastaa, jotkut kävelee yhdessä, jotkut vain jotain noista. Itse teen eniten mieheni kanssa asioita
Mielenkiinnon kohteet muuttuu kun ihminen vanhenee.
Ikää 55v. ja yhdessä oltu 26 vuotta.
Tehtiin paljon nuorena yhdessä ja vähän nykyäänkin mutta taistelua on koska halutaan
niin eri asioita.
Eli ne joiden näet tekevän nyt yhdessä niin mikä heidän tilanne on sen 25 vuoden päästä.
Vanhemmat ihmiset muutenkin itsepäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekivät, tosin kaikki työt ja kotityöt veivät enemmän aikaa kuin nykyään, mutta meillä isäkin laittoi ruokaa ja siivosi ja äiti teki pihatöitä isän kanssa. Siihen aikaan kyläiltiin myös paljon, eli ihmiset viihtyivät yhdessä, olimme myös koko perhe yhdessä paljon, jokaisen nokka ei ollut kiinni ”äly”laitteessa. Nyt kun menee vaikkapa ravintolaan illalliselle, näkee seurueita kännykkä kädessä, pöytäseuruetta ei lainkaan huomioida. Jotkut kaivaa kännykän esille myös tullessaan kotiini kahville. Minä pyydän aina, että pidetään kännykät pois.
Isovanhemmat elivät elämänsä pienissä asunnoissa, taisi kaikki energia mennä ruoan hankintaan, mutta yhdessä oltiin aina kun pirtissä oltiin.
Omat vanhempani kalastivat yhdessä (verkolla), katsoivat televisiota, nuorempina tekivät autoretki Suomessa ja pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa. Tapasivat tuttavia. Lisäksi äiti luki kirjoja ja kävi bingossa, isä nikkaroi. Rantasaunalla saunominen kuului kesään ja marjassakin joskus kävivät. Iso osa yhdessä tekemistä oli kuitenkin työtä; leipomista, siivoamista, pihan hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnon kohteet muuttuu kun ihminen vanhenee.
Ikää 55v. ja yhdessä oltu 26 vuotta.
Tehtiin paljon nuorena yhdessä ja vähän nykyäänkin mutta taistelua on koska halutaan
niin eri asioita.
Eli ne joiden näet tekevän nyt yhdessä niin mikä heidän tilanne on sen 25 vuoden päästä.
Vanhemmat ihmiset muutenkin itsepäisiä.
Jaa, mielestäni vanhemmat ihmiset ovat joustavia, ei ole koskaan tarvinnut vääntää vanhempien ihmisten kanssa. He tietävät, että turhasta ei kannata kinata.
Jos katson omia vanhempiani (60-luvulla syntyneet) ja isovanhempieni (30- ja 40-luvuilla syntyneet) niin kyllähän nuo ovat tehneet asioita yhdessä. Talonrakennusta, pihatöitä, metsätöitä... Ei ehkä mitään varsinaista harrastamista, mutta yhteistä tekemistä kuitenkin. Isän vanhemmat, mummo ja vaari, kävivät rukiinleikkuu- ja heinänseivästyskisoissa ja tansseissa, ennenkuin mummo sairastui ja nukkui pois. Mumma ja paappa eli äidin vanhemmat eivät ole tainneet harrastaa niin paljoa yhdessä, kun ovat olleet aina töissä tai kotihommissa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat Isovanhempani olivat maanviljelijöitä. Tekivät työt yhdessä paitsi että isoisät olivat talvella metsätöissä omassa metsässä. Kävivät verkoilla kesällä joka päivä yhdessä.
Toinen isoäiti oli myös pitoemäntä ja kävi juhlissa ruokaa tekemässä. Ja toinen mummi lauloi kirkkokuorossa. Toinen isoisä soitti haitaria ja toinen teki tuohitöitä.
Nykyään on ihan ok erota, joten pitää panostaa enemmän sen suhteen jatkuvuuteen.
Kyllä on edelleen melko harvinaista ainakin nuorissa pareissa, että henkinen taso ja kiinnostuksen kohteet oikeasti kohtaisivat, jos vähänkään kriittisellä silmällä katsoo lähipiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat meni paljon kaksi, kävi tansseissa, jossain kerhoissa, matkusteli, kävi ravintoloissa. Tämä siis 80-90 luvull ja sen mahdollisti se että he saivat jatkuvasti hoitoapua isovanhemmilta, usein monta kertaa viikossa ja myös pitkiä aikoja (1-2kk) kerrallaan.
No nyt minä ja puoliso ei päästä mihinkään kaksin koskaan koska vanhemmat ilmoittivat etteivät hoida lapsenlapsia koskaan, jokainen hoitakoon omansa. Tämä on kyllä melkoinen vitsi heidän osaltaan...
lapsenvahdin palkkaamista jokunen kerta kokeiltu, oli hankalaa ja ei kovin hyvät hoitajat. Eli sitten vaan ei harrasteta kaksin.
Harrastaminen kahdestaan onnistuu vaan niillä kellä isovanhemmat hoitaa.
Mun 90v mummoni muistelee sitä, miten miesvainaansa aina luki aikaisin aamulla sanomalehden ja sitten esitti uutiset mummolle kuin uutistenlukija, vaikkakin hauskemmin. Mummoa aina nauratti.
Sitten pitikin jo ryhtyä hommiin. Maatilalla oli aina niin paljon töitä, ettei juuri muuta ehtinytkään tehdä.
.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat harrasti paritanssia yhdessä. Ovat edelleen naimisissa ja tekevät kävelylenkkejä yhdessä.
Oman miehen kanssa ei pahemmin yhteisiä harrastuksia ole. Ei sitä saa joogaan ja pilatekseen. Kävellään mekin välillä metsässä, mutta siihen se jää.
Tuossahan on oletuksena että yhdessä tekeminen on jotain sinun mielenkiinnon kohteitasi joihin miehen pitäisi osallistua (pilates ja jooga). Eikö tosiaan ole mitään mikä kiinnostaisi kumpaakin?
Isovanhemmistani en osaa sanoa, kun molemmat elossaolevat ovat jääneet leskiksi jo ennen mun syntymää. Mutta omat vanhempani ja heidän sisaruksensa (ikäluokkaa 70+) viettävät kyllä lähes kaiken ajan yhdessä pariskuntina. Kaikki ovat tavanneet puolisonsa viimeistään opiskeluaikana, joten ovat ehkä kasvaneet yhteen nuoresta pitäen. Kaikki miehet ovat olleeet ainakin mun muistikuvien mukaan tosi aktiivisia isiä ja isoisiä - ehkä jopa naiset tehneet selkeämmin uraa. Selvästi kyllä nauttivat mahdollisuudesta viettää yhdessä aikaa eläkkeellä ollessa. Meneillään taitaa olla jokaisella jonkinmoista mökki- tai rakennusprojektia ja reissaavat paljon ulkomailla (joskin ennen Koronaa). Nauttivat myös yhteisestä ajasta lastenlasten kanssa.
Ja hauskaa tuntuu kaikilla olevan keskenään, eli hyvin viihtyvät puolisonsa kanssa.
Mikä on tämä mystinen "ennen"?
Omien isovanhempien vanhempien kirjeenvaihdon perusteella pariskunnat tekivät ennen paljonkin yhdessä. Matkusteltiin, käytiin teatterissa tai harrastettiin itse näyttelemistä, oltiin mukana kotiseututyössä (tai suomalaisuushankkeissa, miten niitä nyt kutsuttiinkaan), sisustettiin kotia, rakennettiin uutta kanalasta alkaen, laulettiin kuorossa, oltiin mukana raittiusseurassa... Yhteistä tekemistä oli vaikka kuinka paljon, mutta luonnollisesti työt veivät paljon enemmän aikaa kuin nyt. Perheenäidillä ei välttämättä ollut aikaa yhteisiin harrastuksiin miehen kanssa, koska oli niin paljon puuhaa kodin askareissa, vaikka apuna olisi ollutkin muutama piika.
Isovanhemmat oli ihana pari. He pyörittivät yhteistä yritystä ja eläkkeelle jäätyään matkustelivat ja viettivät aikaa mökillä, osallistuivat erilaisiin eläkeläisten tapahtumiin. Mummon oma juttu oli käsityöt ja leipominen, pappa taas nikkaroi aina jotain. Vanhanakin kävelivät käsi kädessä iltakävelyt, yli 60 vuotta tekivät kaiken yhdessä. Se ei ollut mitään suunniteltua tai suorittamista, se vaan oli niin.
Vanhemmat näyttivät vihaavan toisiaan yli kaiken. Naimisissa olivat yli 50 vuotta ennen isän kuolemaa ja en muista kuulleeni heidän edes puhuneen toisilleen nätisti. Tiuskimista ja kiukuttelua, vuoronperään avautuivat meille lapsille ”äitis on aina tommonen” ja ”isäs ei ikinä”.
Minä ja puolisoni ollaan onneksi lähempänä isovanhempieni tyyliä, tosin ei ihan niin tiiviisti. Meidän yhteinen juttu on ulkoilu. Käydään vaeltamassa ja pyöräilemässä usein viikonloppuisin ja lomilla. Meillä on mökki ja koirat, omakotitalo jonka töitä tehdään yhdessä mutta kummallakin on myös omia ystäviä ja omia harrastuksia
Ei ainakaan minun vanhemmat ole ikinä tehneet mitään yhdessä. Jokin pakollinen pihatyö ehkä ne saa satunnaisesti 5m päähän toisistaan.