Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka tuntee ärsytystä erilaisia lapsia kohtaan?
31.05.2013 |
Meillä siis lkova kuri ja lapset ovatkin tottelevaisia. Osaavat kyllä todellakin tapella ja kinuta ja olla rasittavia jne jne. Mutta esim. kylässä käyttäytyvät kunnolla ja kotonakaan eivät vaikkapa heittele tavaroita tai piirrä seiniin tai pöytään tms. vaan voin luottaa heihin.
Sitten sukulaisilla tai kavereilla on lapsia, jotka hajottavat leluja, paiskovat niitä seiniin tai piirtävät pöytään tai riehuvat tai ovat töykeitä kahvipöydässä ("tää kakku on pahaa, en syö. Hyi tääkin on pahaa, yäk"). Tai jos lapset patistaa ulos, on yksi jos toinenkin kukkapenkissä, repii pensaita, kaivaa nurmikkoon kuoppia tms.
Yritän hymyillä ja olla ystävällinen näille lapsivieraille ja samalla katson kauhulla miten seiniin tulee koloja ja lattioita hakataan metalliautoilla.
Pelkään aina, että vanhemmat huomaavat kuitenkin minun ärsytykseni jostain äänensävystä tai käytöksestä. Tää on oikeasti ongelma sellaisten perheiden kohdalla, joiden kanssa haluaisin olla tekemisissä mutta heidän lapset ovat mun mielestä kauhukakaroita.
Olenko hysteerikko vai onko nää normaaleja tuntemuksia?
Ne perheet joilla yhtä lailla kova kuri kuten meillä, lasten tekemistä ei tarvitse kuulostella eikä tarvitse pelätä paikkojen hajoavan ja automaattisesti pidän heistä enemmän ja toki heitä tulee sitten pyydettyä enemmän kyläänkin. Musta vaan tuntuu kauhealta, sillä eihän se ole lasten vika jos heidän annetaan remuta miten tahansa. :/
Kommentit (4)
Tottakai kuvailemasi käytös ärsyttäisi ja kyllä kotonani komennan, jos paikat ovat vaarassa mennä rikki tai toisia satutetaan. Minä laittaisin vakavaan harkintaan, ovatko nuo ystävävanhemmat sittenkään niin kivaa seuraa. Meinaan vanhemmissahan se vika on, jos lapset ovat tuollaisia. Sukulaisiaan ei voi valita, mutta sen voit tehdä selväksi, miten pääpiirteittäin sinun kotonasi leikitään ja ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka vanhoista lapsista tässä nyt puhutaan? Itsekin pidän hyviä käytöstapoja tärkeinä ja yritänkin lapsiani kasvattaa siihen, että voin luottaa heidän käytöstapoihinsa kyläillessä. Silti lapsilleni sattuu paljon ohilyöntejä. Todellakin voi 5-vuotiaani harkintakyky joukossa pettää ja hän alkaa piirtämään seiniin muiden mukana (ei siis ole tapahtunut, mutta voisin hyvin kuvitella) tai 4-vuotiaani saattaa mennä hyppimään vieraspaikassa toisten sänkyihin, vaikka olemme siitä kotona puhuneetkin.
Tässäkin on muuten hyvä huomata, että lapset on erilaisia. Tyttäreni hyvään käyttäytymiseen olen voinut luottaa 3-vuotiaasta eteenpäin kun taas poika on tyyliä Vaahterämäen Eemeli, joka innostuessaan ja keksiessään jotain kivaa, saattaa kadottaa edelleen 6-vuotiaana harkintakykynsä.
Kyse siis tuollaisista 3-7-vuotiaista. Tuota vanhemmat lapset eivät enää riehu tai hajota paikkoja, mutta ovat kyllä osa sitten hyvin epäkohteliaita kahvipöydässä. Ongelmana kuitenkin nämä 3-7v riehujat.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Itseasiassa meillä on myös muutama tuttava perhe, joiden muksut käyttäytyvä kuvaamallasi tavalla. Heittelevät esim. pikku autoilla toisia päin.
Komennan kyllä tällä tavoin käytttäytyviä lapsia jos ovat kodissani, sillä meillä ei saa satuttaa toisia. Ei aikuisia, lapsia eikä lemmikkieläimiä. Tästä on yksi äippä suuttunut niin paljon, ettei halua olla minun kanssani tekemisissä. (meidän kissaa ei 5vuotias mene raahaamaan hännästä, kuten hänen kullan nuppunsa mm. teki).
Toinen äiti äiti nauroi vatsaansa pidellen kun hänen mussukkansa heitti lapiollisen hiekkaa omani päälle. Oma lapsi silmat ja suu hiekassa itki luokseni ja sanoin heittelijälle, että tuhmasti tehty tule pyytämään anteeksi. Kuulemma äiti sai päivän naurut tästä!
Ei omat lapsenikaan mitään enkeleitä aina ole, mutta tietyt käyttäytymis säännöt osataan.