Mitkä olisi kivoja, klassisia laatukirjoja lapsille?

Lea Pennasen Piilomaan pikkuaasi on ollut meidän 4-5-vuotiaille tosi suosittu.

Mestaritontun seikkailut ja to Onneli ja Anneli on tosi hitti meidän 6-vuotiaalla ainakin.

Mestaritontun seikkailut ja to Onneli ja Anneli on tosi hitti meidän 6-vuotiaalla ainakin.

Kiitos ap ihanan ketjun aloittamisesta.

Meillä luetaan monenlaista nelivuotiaalle, usein vallankin kirjastossa lapsi haluaa lukea vauvojenkin kirjoja mutta toisaalta jaksaa kuunnella vanhempien lukemana tai äänikirjaa pitkät pätkät. Astrid Lindgreniä on luettu paljon sitä vielä pohdiskelen onko Ronja liian jännittävä, veljeni Leijonamieli varmaan ainakin, Janssonia ja Milneä olemme lukeneet myös ja niistä lapsi on tykännyt.

Suosittelen esim. kirjoja Paluu puolen hehtaarin puistoon ja Desperon taru (on aika  jännä mutta meillä tykättiin), myös Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli ja Oli ennen Onnimanni esimerkiksi ovat oikein kivoja (tuon Onnimannin uskonnollisuus voi kyllä jotakuta häiritä). Mimmi lehmä kirjat ovat myös huippuja niistä on ilmeisesti myös enemmän kuvakirjaversioita mutta sitten on niitäkin, joissa kuvia on vähemmän. Maria Vuoriolla on tosi kivoja kirjoja myös, esim. Jäniksen housuissa ja Nalle vaarallisilla vesillä (toistaiseksi meillä ei ole luettu muita mutta hänellä on aika laaja tuotanto lapsille), Timo Parvelan kirjat ovat hyviä (Keinulauta ym ja Ellat), meillä ei ole vielä luettu Heinähattua ja Vilttitossua mutta niihin olisi tarkoitus tutustua myöskin, yhden Risto Räppääjän luimme junassa. Lapsi jaksoi hyvin keskittyä mutta isompana toki varmaan saisi eri asioita irti. Perinteinen Uppo-nalle on myös ihan ok.

Ihan ylimpiä suosikkeja meillä ovat lapselle olleet Fedja setä kirjat, niitä on luettu lukemasta päästyä ja teatterissa kun nähtiin Fedja-setä, kissa ja koira olimme sekä minä että lapsi haltioituneita.

Mitäs runoja suosittelisitte? Meillä on tykätty erityisesti Kirsi Kunnaksesta ja nyt isompana Jukka Itkosesta.

Daniel Defoen Robinson Cruso lasten versiona, Tarzanin seikkailut en muista kirjailijaa niitä löytyy noin 15 kirjaa tietysti osassa on hieman suutelukohtauksia mutta ei mitenkään sopimattomia mielestäni ainakin itse luin ne kirjat jotain 11 vuotiaana jos ei aijemmin, ihan pakko klassikko on Jack London hänen Valkohammas ja muut tarinat oikeasti opettavat ja suuntaavat ajatuksia tärkeimpiin asioihin kuten rehellisyyden ja lojaalisuuden tärkeydestä, rakkauden ja empatian välttämättömyydestä. Fenimor Cooper hänellä on tosi kiinnostavia seikkailuja villistä lännestä, cowboit ja intiaanit, hienot ladyt ja siistosi kiinnostavaa lukemista ainakin kun olin 8- 12 nämä kaikki tuli luettua ja auttoi koulussa kun opettaja mainitsi nämä klassikot varsinkin Robinson ja Tarzan olin ylpeä kun olin lukenut jo. ai niin tietysti Arthur Conan Doyle ja Sherlock Holms sitten Enyd Blyton hänen Kuuluisa Viisikko näiden kirjojen niitä siis monta en nukkunut usein öisin viikonloppuna piti lukea koko yö.

Jos runoja etsitte, suosittelisin Leena Laulajaisen runokirjoja, esim. Yksisarvinen ja sadepuu ja Lumileopardi tanssii. Aivan ihania, kauniita, jänniäkin. Hän on kirjoittanut myös mukavia satukirjoja, kuten Lokkeliini-kirjat ja Olipa-kerran-maan-kukat.

Maarit Hjelt on kirjoittanut lukuisia kirjoja lapsille suomalaisesta kansanperinteestä, mm. Veden väki ja Maanväki. Niissä on kyllä kuvitus... Mutta muuten kannattaa lukea!

Marjaliisa Dieckmannilla on paljon lasten lukuromaaneja, useimmat historiallisia. Esim. Kaksoset-sarja ja Aurajoen tyttö voisivat hyvin sopia 4-vuotiaalle.

Itse rakastin Anneli ja Onneli - ja Peppi-kirjoja lapsena! Ja miksei vieläkin...

Minusta hyvin voi jo 4-vuotiaalle lukea muumeja ja muita "haastavampia" kirjoja. Meidän äitikin luki minulle jo 3-vuotiaasta lähtien, kyllä sen juonen niistä aina ymmärsi ja aina jaksoin kuunnella niin kauan kuin joku vaan viitsi lukea.

Astrid Lindgrenin kirjat.

Janoschin panamakirja!

Entäs Uspenskin kirjat?

NallePuheissa on todella ihmeellistä kieltä / sanaväännöksiä (esim. naapurusto=naapuristo??) , mä en tykkää niistä ollenkaan.

Muumitkaan ei kolahda muhun ollenkaan, ne vain on niin kummallisia.

Disneyn kirjat yleensäkin on aika mitäänsanomattomia :/

Meillä käydään paljon kirjastossa ja tuodaan kassillinen kerralla luettavaa. Aina ei kaikki ole hyviä, mutta suosikkeja on mm.:

Tatu ja Patu (ei niinkään satuja mutta ehdotonta viihdettä sekä lapsille että aikuisille. Vink: joka kirjassa on jokin juttu, joka on piilotettu kerran jokaiselle aukeamalle ;) )

Sven Nordqvist; Viiru ja Pesonen -kirjat, Hattujahti

Elmeri-norsu -kirjat

Myyrän housut (ja muut Myyrä-kirjat)

Oikeastaan kaikki "reippailla" kuvituksilla on myös tekstiltään iloisia kirjoja, ei sellaisia hali-pusu-fiilistelyjä, tosin nekin tuovat vaihtelua.

Tsekkaan aina sen palautettujen kirjojen hyllyn, sieltä löytyy parhaiten kiinnostavia kirjoja.

Vanhoissa Aapisissa on lyhyitä satuja, jos ei jaksa lukea pitkiä satuja kerrallaan ja samalla lapsi voi opetella lukemaan sieltä alkupäästä - A A AA, A I AI  :)

Roald Dahlin lastenkirjat

Uspenskia ehdotan minäkin

Richard Scarry

Myyrä ja Viiru ja Pesonen kans hyviä

Entäs runot? Kirsi Kunnas?

Uppo-Nalle, Rasmus Nalle, Mauri Kunnaksen tuotanto? Hobitti taitaa olla vielä vähän turhan jännä, riippuu toki lapsesta.

Babar ja Myyrä ovat sellaisia, joita lukiessa mieli lepää.

Kiitos vinkeistä! Kaipaisin siis tosiaan nyt poikkeuksellisesti sellaisia "isoja" kirjoja, jotka ei ole varsinaisesti lasten kirjoja mutta joita voi myös lapsille lukea. Näissä ei tarvitse olla kuvia, parempikin ehkä ettei ole koska usein luetaan illalla kun lapsi on sängyssä, ja hän haluaa tietenkin aina ne kuvat nähdä ja valpastuu kun käännän sivua, jos odottaa uusia kuvia. Saa siis olla "tylsää" tekstiä vaan, kunhan nyt sen verran lapsentasoista ettei juttu ole pelkkaa jotain filosofista pohdintaa tai sosiaalisia nyansseja, vaan tulee jotain konkreettisia juonenkäänteitä myös, jotka lasta kiinnostaa. Olen samaa mieltä vitosen kanssa, että Disneyn kirjat on aika kökköjä, mutta luetaan me niitäkin jos tulee vastaan. Se on totta, että nuo "vanhat klassikot" on välillä vähän outoja, mutta ajattelin että ei se lapsellekaan ole pahaksi törmätä välillä vähän oudompiin, syvällisempiin ja monimutkaisempiin maailmoihin kirjoissa.

Ai joo ja Uppo-Nallea on myös luettu, se oli mulla itselläni ollut kouluikäisestä asti kirjahyllyssä oikeastaan koskemattomana, ja olikin yllättävän hauska.

Huomaan että näissä kirjoissa joita olen lukenut, on yhteistä se että hahmot (Uppis, muumit, Nalle Puh) on lapselle tuttuja.

T: ap joka oli siis ysi, ja edellistä viestiä kirjoitti ennen kuin huomasi että oli tullut taas paljon lisää vinkkejä :)

Muumit eivät ole lastenkirjoja. Ovat aika vaikeaselkoisia.

Lindgreniä suosittelen minäkin ja kun hänen tuotantonsa on luettu, voi aloittaa Harry Potterit. Meillä kuopus oli 6-vuotias kun alettiin lukea niitä ja vain kerran on pelottanut.

Maria Gripen kirjat, esim. Kummeli kolmantena. Sitten tulisi mieleen, että mitä jos lukisit ihan Seitsemän veljestä? Kieli on vanhaa ja isompikaan lapsi ei kaikkia sanoja ymmärrä mutta siinähän tuo menisi. Tuhannen ja yhden yön tarinoista joku lyhennetty ja siistitty  painos?

PETTERI KANIINI, nuo on ihania^^

Tämä nyt ei ole klassinen kirjavinkki, mutta mieheni lukee 5-vuotiaallemme Pratchettia jonka lapsekas fantasiamaailma huvittaa esikoistamme suuresti. :) Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan erilaisiin teemoihin lapsen kanssa!

Uppo-Nallea äänestän minäkin, hyvää kotimaista tuotantoa eikä käänöskirja. Kyllä niissä on aikuisillekin pohdittavaa. Lewisin Narnia-sarjaa ei tainnut kukaan vielä mainita? Klassikko sekin. "Kaislikossa suhisee" on myös kiva kirja, just nyt en musta kirjoittajaa.